torstaina, joulukuuta 28, 2006

Blogin joulusiivous

Kiitän blogissani keskusteluun osallistuneita. Kuten huomaatte, kommentit on siivottu ja rönsyt poistettu. Jatketaan sähköpostitse.

Asiaa ajamalla Karjala takaisin?

Suomesta tehdään vuosittain pari sataa yksilövalitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Suurin osa valituksista jätetään tutkimatta, useimmiten sen vuoksi, ettei valittaja ole käyttänyt kaikkia kotimaisia oikeussuojakeinoja ennen kääntymistään ihmisoikeustuomioistuimen puoleen. Suomi on saanut EIT:lta muutaman langettavan tuomion, Venäjä useamman tuhat. Montaako lie noudattanut...

Asianajaja Kari Silvennoinen on tehnyt Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) kantelun Venäjää vastaan siitä, ettei se ole palauttanut Suomen luovutetuille alueille jäänyttä yksityisomaisuutta suomalaisille. >> ProKarelia: Venäjälle haaste Karjalan kiinteistöistä

Nyt huhu kertoo, että EIT olisi ilmoittanut ottavansa toisen asianajajan, Markku Fredmanin Karjalan pakolaiset ry:n puolesta tekemän haasteen käsittelyyn pikimiten. Sikäli outoa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan EIT ottaa käsittelyynsä vain juttuja joilla on jo kansalliset päätökset. Näitä ei ole haettu, eikä siten saatu Suomesta eikä Venäjältä. >> Euroopan ihmisoikeussopimus

Silvennoisen edustamien 60 hakijan tilanteesta ei ole kuulunut mitään uutta, vai onko?

Silvennoinen urakoi myös toisella rintamalla. Hän on päättänyt purkaa sotasyyllisyystuomiot. Hän haki 14.12,2006 lehti-ilmoituksella päämiehiä oikeusjuttuun, jolla hän ryhtyy ajamaan 60 vuoden takaisen tuomion purkamista. Ensimmäiset omaiset ovat jo ilmoittautuneetkin hänelle. >> uutinen Helsingin Sanomissa

""Kun siinä Karjala-asiassa Venäjä kaikella todennäköisyydellä vetoaa Pariisin rauhansopimukseen, jossa Suomi on syyllistetty sotaan, sekä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, niin tuomion purkamisella on vaikutusta tämän päivän oikeudenkäyntiin", hän sanoo. ""

Myös tuleva Itämeren kaasuputki huolettaa asianajaja Silvennoista niin paljon, että hän on julkaissut lehdissä kuulutuksia, joissa on pyytänyt suunnitellun Itämeren kaasuputken alueella maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä sekä kuntia ottamaan yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia oikeustoimia varten.

There is no busines like asianajo-business ;)

>> Asianajotoimisto Kari silvennoinen


tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Nimierkkeilyä


maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Karjalan palauttajien traumat

"Jore vaan" propagoi Suomi24:ssa tähän mallliin:

"Nämä yksisilmäiset näkevät kaikessa vain Suomen syyllisyyden. Karjala-kysymyskin on heille vain "sotaherrojen" revanssia, Suur-Suomi-haikailua ja äärioikeistolaista natsipropagandaa. Mistä tällainen yksipuolinen oman (?) maan tuomitseminen oikein kumpuaa? Vai onko Venäjä soluttautunut nettipropagandisteineen jokaiseen Suomen Karjala-keskusteluun syyttämään syyttämään ja syyttämään Suomea ja suomalaisia kaikesta? Niinhän Venäjä on aina tehnyt muissakin medioissa. Vai onko ongelma suomalaisessa psyykeessä. Suomalaisilla on ongelmansa, ja ne liittyvät heikkoon itsetuntoon. Ei osata syyttää kuin omaa. Suomalaiset liian helposti ajautuvat vahvemman selän taakse, ja sieltä sitten ollaan rohkeampia syyttelemään - omia. Ennen käytiin ilmiantamassa Neuvostoliiton suurlähetystössä Tehtaankadulla kaikki "neuvostovastaiset". Se on osa tätä Karjalan palautuksen vastustamista. Ei nähdä mitään vikaa itäsuunnalla, ja kun näin on, uskotellaan, että itäsuuntaa pitää mielistellä, niin saa omaa etua ja hyötyä. Missä on terve itsetunto, terve isänmaallisuus, oman kansan ja maan tukeminen ja ulkopuolisen aggression, alueanastuksen ja etnisen puhdistuksen tuomitseminen? Missä on suomalaisen oikeudentaju? Osaako suomalainen enää erottaa oikean ja väärän toisistaan? "

Suomalainen todellakin osaa erottaa oikean ja väärän toisistaan.
Paremmin kuin "joret" toivovatkaan.

Voimme aivan hyvin tuomita Stalinin ja totalitarismin, julistaa Karjalan menetyksen vääryydeksi, myöntää neuvostoaikojen suomettumisen, ja mitä ikinä ns. palauttajat haluavatkin totalitarisen Neuvostoliiton toimista tuomittavaksi tuoda - ja silti vastustaa Karjalan palautusta.

Vastustuksen todelliset syyt kun eivät löydy Venäjän, kommunismin, tai totalitarismin myötäilystä niin kuin palauttajat toivoisivat ja meille vastustajille sitä leimaa tarjoavat. On halveksivaa vihjailla vastustusta Venäjän ohjailemaksi ja jopa organisoiduksi toiminnaksi. Palautuksen vastustus ei ole kenenkään tukemaa toimintaa. Palautusidean takana sen sijaan on useamipikin "perinnejärjestö" jotka vaalivat 30-luvun "kunniaa".

Väittäväthän nämä "joret" tiedotusvälineidenkin olevan samassa salaliitossa. Ovat katkeria medialle, koska toimittajat eivät ole heidän "ideansa" loistavuutta ymmärtäneet. Eipä tuo ole ihme. Ihan niin kuin epäasiallisuuksien takia jäähylle joutuneelta KareliaForumilta tänne (Suomi24-palstalle) siirtynyt "Jore" meitä ahkerasti yrittää opastaa, palauttajat haluaisivat nähdä palautuksen vastustajat Neuvostoliiton, totalitarismin, venäjän, stalinismin, ties minkä idän ihmeen puolustajana ja sitä myöten epäisänmaallisina ja suorastaan rikollisina oikeudenmukaisuuden vastustajina.

Pelkkää harhaanjohtamista ja palautuksen vastustajien mustamaalaamista.

Karjalakysymys ei ole oikeisto vastaan vasemmisto -kysymys.

Karjalakysymys ei ole isänmaalliset vastaan venäjänmieliset -kysymys.

Sen sijaan Karjalakysymys on realiteetit vastaan illuusiot -kysymys.

Ja ennen kaikkea Karjalakysymys on oikeus- ja kohtuukysymys.

Ei ole oikein että Karjala mieltä vietiin, eikä se ole oikein miten se meiltä vietiin. Ei tuosta tarvitse edes väitellä. Se koettu vääryys taustalla olisi vain oikeudenmukaista palauttaa Karjala Suomelle. Mutta olisiko se kohtuullista nyt yli 60 vuoden jälkeen?

Alue on saanut venäläistyä rauhassa. Sitä Karjalaa jonka Suomi menetti ei palautuksen myötä edes saataisi takaisin vaan jotakin ihan muuta - sellaista mitä Suomi ei ole koskaan menettänyt, eikä sellaista varmasti kaipaakaan. Ei suomalainen historia nyky-Karjalasta suomalaista tee, se on täysin venäläinen alue, jossa asuu jo jo 3-4 polven venäläisiä jotka ovat syntyneet siellä.

Tässä reaaliteetit törmää illuusioon siitä, että suomalaista taikasauvaa heilauttamalla Karjalasta poksahtaa kivuttomasti ja saumattomasti taas osa Suomea jos suomalaiset niin vain haluaisivat. Kaikkein naurettavimat väitteet näkee siinä, miten palauttajat julistavat palautuksen jopa "pelastavan" Suomen talouden kasvulla ja täystyöllisyydellä. Pelkkää perusteetonta illuusiota ja harhaanjohtamista.

Vaikka historian valossa se olisikin oikeudenmukaista, niin nykypäivän ja tulevan realiteettien takia: ei ole kohtuullista ottaa Suomelle lähes Tanskan kokoista maa-aluetta jota asuttaa sadat tuhannet ihmiset erilaisesta kulttuuriista elintasokuilun takaa.

Entäs tuo vastapuolen, eli palautuksen vastustajien järjestelmällinen leimaaminen sitten? Se on täälläkin saanut jo kampanjamaisia piirteitä. Ottakaapa silmät käteen ja katsokaa: Karjalan palautuksen vastustajien kirjoituksissa ei näe Stalinia ylistäviä tekstejä, ei totalitarismin rikosten puolustelua, ei Venäjän pelkoa, ihannointia, tms. mitä palauttajat järjestelmällisesti väittävät niiden sisältävän. Sellaista näkee vain palautuksen kannattajien teksteissä kun he väittävät vastustajien edellä mainittuja puolustavan - perusteettomasti, ilman todisteita. He löytävät kaikki nämä vain rivien välistä, eli oikeasti omien korviensa välistä. He ovat näitä ominaisuuksia vastapuolelle niin kauan hokeneet ja tarjonneet että uskovat varmasti siihen jo itsekin.

Vastapuolen haukkumisen ja vääristellyt sanat suuhun valmiiksi laittavan mustamaalaamisen sijaan Karjala-keskustelu olisi syytä ohjata oikeille urille, jos haluaa asian etenevän. Ehkäpä kiihkeimmille palauttajille nykytilanne onkin juuri sopiva - Karjalakeskustelu on heille pelkkä keppihevonen muille antipatioille ja nykyinen rienaava "keskustelu" on juuri sitä mitä he tästä "harrastuksestaan" hakevatkin.

Mistä Karjalan palautuksesta sitten on oikeasti kyse? Kyse on siitä olisiko tämä oikeudenmukaista nykyisiä sukupolvia ja tulevia kohtaan? Siinä meillä on lupa ja oikeus olla Karjalan palauttajien kanssa eri mieltä ilman perusteetonta rikolliseksi leimaamista.

(Suomi24 Karjalan palautus -keskustelu 18.11.2006)

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Ei rintamia

"Noni, nyt ProKarelia ja arvon kollegamme ovat aloittaneet taistelun uudella rintamalla: kumpi pystyy tekemään huonompia sarjakuvia. Yritys on kovaa ja kamppailu tasainen. Itse ei voi kuin ihmetellä: Mitä ihmettä varten?"

Samoin voi kysyä mitä ihmettä varten ProKarelia tarvitsee bloggaavan kilpailijan?
Luulisi palautusjärjestöihin mahtuvan mukaan, tilaa niissä tietääkseni on. Ei maailmasta tila lopu huonoilta sarjakuviltakaan.
Ja ainahan tässä yhdistysten luvatussa maassa voi perustaa oman yhdistyksen. Ohjeita voi kysyä vaikka Seppo Lehdolta.

Virtuaalipalautusta 2


karjalatakaisin.blogspot.com:

"Eri asia on sitten, että Venäjällä todellakin on merkkejä organisoidusta palautuksen vastustuksesta. Miksi sellaista pidetään tarpeellisena, onkin sitten hyvin mielenkiintoinen kysymys."

Johtuisiko edellä mainitsemieni "virtuaalijärjestöjen" ahkerasta tiedotustoiminnasta, joka Venäjällä koetaan provosoivana ja yleistetään liian herkästi koskemaan todellista suurempaakin kansanosaa? "Järjestöinä" esiintyvät yksittäiset pellet voivat saada vahinkoakin aikaan ja sitä kai he yrittävätkin.

Tämän perusteella näiden netti-napoleonien sumutus on ainakin mennyt läpi >> http://www.gov.karelia.ru/Karelia/529/35.html

Ajatellaanpa asiaa toisinpäin; Jos Venäjälle perustetaan järjestö, jonka ainoa päämäärä on palauttaa Suomi Venäjän hallintaan, koska "bolsevikkien rikollinen kapinavaltio sen aikanaan äiti-Venäjästä antoi rikollisesti irtautua"*, niin olisihan tuo melkoisen outoa jos joku ei asiaan Suomessa puuttuisi.


(* - kommentti, jonka olen eräältä pietarilaiselta kuullut.)

Virtuualipalautusta

Meille tulee sähköpostitiedotteita näkymättömiltä kansalaisjärjestöiltä milloin mistäkin aiheesta. Kaikkein omalaatuisimmat ovat olleet järjestämässä mielenosoituksia, joita kukaan paikalle sattunut ei ole sitten huomannut, vaikka jälkeenpäin paikalla on kuulema ollut paljonkin ihmisiä. Eräs tuttavani keskustelupalstoilta meni viimeisimmän "happeningin" järjestämispaikalle että saisi omin silmin todistaa mystisen webbipersoonan "Jenni Suuntimon" olemassaolon. Jenni oli sitten tuttavani mukaan ollut joko noin 80-vuotias rouvashenkilö tai skeittaava alle 15-vuotias pojankloppi, niitä oli ollut paikalla useampia. Ilmeisesti mielenosoituskin sitten järjestettiin salassa, kukaan sitä ei paikalta ollut löytänyt. Nimellä "Jenni Suuntimo" on turha yrittää hakea elävää henkilöä Suomesta. Suuntimo -sukunimeä ei löydy edes Väestörekisterikeskuksen listoilta, eli sen nimisiä ei Suomessa asu.

CIA Factbook tosiaankin mainitsee Suomen kohdalla: Disputes -international - various groups in Finland advocate restoration of Karelia and other areas ceded to the Soviet Union, but the Finnish Goverment asserts no territorial demands. Virtuaalivaikuttaminen on siis kannattavaa toimintaa, jopa USA:n tiedustelupalvelun mielestä ;)

Tässä yksi virtuaalipalauttajien "järjestö", jonka jäsenistä ja tapahtumista ei ole raportoitu näköhavaintoja. Virtuaalimaailmassa "järjestö" sen sijaan on melkoisen ahkera "tiedottamaan": KNFIJV. Yhdistysrekisterillekin moinen on suuri tuntematon.

Kysymys kuuluukin, kuka tällaisesta Karjalan virtuaalipalauttamisesta luulee hyötyvänsä ja mitä sillä saavuttavansa? Oikeiden palautusjärjestöjen uskottavuus siinä ainakin kärsii.

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Salaliittoteoriaa

Suomi24 karjalan palautus -palstalla nimimerkki "avarakatseinen" uskotteli vodkanhuuruisessa kirjoituksessaan seuraavaa:

"yleiseti ollaan sitä mieltä, että entisessä Neuvostoliitossa, nykyisen Venäjän suurlähetystössä seurataan tarkasti tätä keskustelupalstaa... "

"Avarakatseinen" ja muutkin kommentoijat ko. viestiketjun muissa vastauksissa tuovat julki tässä varsin yleisen harhaluulon, jonka mukaan Karjalan palautuksen vastustus on Tehtaankadulta organisoitua ja maksettua toimintaa, jota harrastaa "myyrät" joiden tarkoitus on "torpedoida" koko keskustelu.

Tämän teorian avulla ns. "palauttajat"nostavat omaa itsetuntoaan. Johan heidän puuhiaan seurataan Moskovaa myöten. Mieltä ylentävä ajatus, ilmeisesti, niin usein tähän väitteeseen internetin keskustelupalstoilla törmää.

"Palauttajien" harhaluulojen perustana on se, että koko Suomen kansa tietysti seisoo automaattisesti yksimielisenä heidän ylevän asiansa takana ja kaikki esiintyvä vastustus on vain naapurimaan masinoimaa salaliittoa. Näin itselleen perustellen heidän on helpompi käydä tätä "keskustelua", koska onhan mieltä rauhoittavampaa kuvitella vastapuoli punatähtisiksi piippalakeiksi, eli "nimierkeiksi", eikä tavallisiksi omalla päällään ajatteleviksi tervejärkisiksi suomalaisiksi. Kyllähän vastapuolen vähintään kommunistien aivopesemää pitää olla, ei vastustus palauttajien päähän muuten mahdu.

Tässä toinen salaliiton olemassaolon pohdiskelu.

Onko Karjalakeskustelun taso nykypäivänä todellakin nyt tämä?
Palautusta vastustava mustamaalataan, loataan ja syyllistetään täysin perättömillä ja mitä mielikuvituksellisimmilla syytöksillä. Sitten vielä ihmetellään, miksei palautusta vastusteta keskustelupalstoilla omalla nimellään kirjoittamalla. Kukapa haluaisi tieten tahtoen joutua tällaisen ajojahdin ja systemaattisen lokaamisen kohteeksi. Tämän "kansalaiskeskustelun" taso on nykyisellään ala-arvoinen. Joko "palauttajat" ovat todellakin luovuttaneet asiassa, koska eivät asiallisuuteen keskusteluissa enää kykene?

Mielikuvaa vai todellisuutta?




ProKarelia on löytänyt hauskan sarjakuvapiirtäjän.
Todellisuus voi vain tässäkin tapauksessa olla jotain ihan muuta ;)
Kokeile itse; mene karjumaan Karjalaa takaisin kahvilan jonoon. Juoksivatko pakoon?

http://prokarelia.net/fi/

maanantaina, lokakuuta 16, 2006

"Blogosfääriin on ilmestynyt uusi blogi, Karjalan palautus Se jokseenkin peittelemättömästi vastustaa Karjalan palautusta. Koska muutenkaan ei tunnu olevan syytä pidättää hengitystä Karjalan palautusta odottaessa, blogi ei huolestuta meitä pätkääkään. Koska kirjoittaja tuntuu olevan jokseenkin yhtä kypsä kuin mekin eräisiin kar^Hheleihin, voidaan toivoa, että blogi kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: se edistää keskustelua Karjalan palautuksesta kaikenmaailman kar^Hheleiden ohi ja sitä kautta edistää Karjalan palautusta. Eli ykstyiskohtaisempia argumentteja palautusta vastaan pöytään! Härifrån tvättas keskustelua!"

Karjalan palautuksen edistämistä tämä "uusi blogi" ei tosiaankaan halua ajaa, ainakaan niin kauan kuin hankkeelle ei löydy järkisyitä, mutta keskustelu aiheesta kaipaa kyllä edistystä. Mitä enemmän keskusteluun osallistuu muitakin kuin "kar^Hheleita", sitä enemmän hankkeesta päästään oikeille urille.

Nykyisellään keskustelu Karjalan palautuksesta on kuin jatkosodan juoksuhautoihin jämähtänyttä, ammutaan kyllä kovasti mutta paukkupatruunoilla ja välillä kokonaan ilman niitäkin. "Palauttajien" perustelut junnaavaat samaa rataa ja kiertävät kehää; palautus on ihmisoikeuskysymys, totalitarismin rikokset on oikaistava, suomalaisten on päästävä ikiaikaisille juurilleen jne., mutta harvapa heistä vaivautuu kertomaan miksi näin pitäisi tehdä ja mitä nyky- ja tulevat sukupolvet siitä hyötyisivät, että ottaisimme Suomeen Karjalan mukana 350.000 uutta venäläistä asukasta.

Karjalan palautuksessa kun ei ole kyse pelkän maa-alueen takaisin liittämisestä, vaan kokonaan uudenlaisen väestönosan saamisesta Suomeen murheineen ja ongelmineen. Suomen ja Karjalan välinen elintasokuilu on hurja ja suomalainen hallinto alueella ei sitä kuilua automaattisesti mihinkään poista. "Palautus" toisi mukanaan taloudellisia ja sosiaalisia haasteita joita Suomella ei koskaan ole ollutkaan, niitä ei Karjalan mukana menetetty 60 vuotta sitten, joten "Karjalan palautus" on siinäkin mielessä harhaanjohtava nimitys tälle hankkeelle.

Saisimme aivan jotain muuta kuin mitä 60 vuotta sitten menetettiin.

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Karjala takaisin - tai sitten ei



Wikipediaa lainaten: Karjala-kysymyksellä tarkoitetaan yleensä luovutetun Karjalan ja muiden Suomen talvi- ja jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle Moskovan ja Pariisin rauhassa luovuttamien alueiden asemaa, eli Karjalan, Petsamon, Sallan, Kuusamon ja Suomenlahden ulkosaarten palautuskeskustelua.
2004 - 2005 tehtyjen mielipidemittausten mukaan palautusta kannattaa noin kolmasosa suomalaisista ja sitä vastustaa reilu puolet. Palautuksen perusteluiksi sanotaan karjalaisia ja Suomea kohdanneen vääryyden korjaaminen, "ryöstösaaliin" palautus ja taloudelliset syyt. Vain kannattajat ovat tehneet palautuksesta laskelmia, ja niissä pitävät palautusta taloudellisesti kannattavana. Palautuksen suurimpina ongelmina koetaan rahoitus, alueen noin 350 000 asukkaan venäläisväestö ja Venäjän reaktioiden pelko. Osa kokee asian jo vanhentuneen ja pitää asiaa ratkaistuna Pariisin rauhansopimuksessa.


Maaliskuussa 2006 julkaistun Elinkeinoelämän Valtuuskunnan asennetutkimuksen (1218 vastaajaa, satunnaisotanta Manner-Suomen 18-70-vuotiaista) mukaan 73% vastaajista oli sitä mieltä, että koko Karjala-keskustelu pitäisi lopettaa. Tutkimuksessa kommentoidaan: "Yksi mahdollinen kiistan aihe Suomen ja Venäjän suhteissa voisi olla kysymys aikanaan Neuvostoliitolle luovutetun Karjalan palauttamisesta. Suomalaisten valtaenemmistö, kolme neljästä, haluaisi poistaa tämän aiheen keskusteluagendalta. Onkin selvää, että aluevaatimusten aktiivinen esittäminen huonontaisi maiden välisiä suhteita."

Tärkeämpänä kuin Venäjän ja Suomen välisiä suhteita, pitäisin Karjala-kysymyksessä kuitenkin sitä, tarvitseeko Suomi oikeasti Karjalaa ja muita menetettyjä alueita takaisin. Onko kyse palautushankkeissa kuitenkin Suomen kannalta kannattamattomasta hankkeesta, josta saatu hyöty on pienempi kuin sen mukanaan tuoma haitta? Näin minä sen näkisin.

Suomen menetykset sodissa oli muutakin kuin pelkät maa-alueet. Suhteutettuna väkilukuun Suomen henkilötappiot olivat Neuvostoliiton ja Saksan jälkeen suurimpia tappioita toisessa maailmansodassa. Sotilashenkilöinä Suomi menetti noin 90 000 miestä ja naista, lisäksi suomalaisia haavoittui 142 000 ruumiillisesti ja sielullisesti vielä enemmän. Neuvostoliitolle luovutetun maa-alueen suuruus oli miltei 43 000 km2, eli miltei Tanskan kokoinen alue. Alueluovutusten vuoksi yli 420 000 suomalaista lähti entisiltä kotiseuduiltaan evakkoon ja asutettiin uudelleen Suomen alueelle. Vanhat rajat palauttamalla ei näitä lopullisia menetyksiä voida korvata. Kaiken päälle Karjalan liiton kyselyn mukaan vain murto-osa Karjalan evakoistakin olisi enää valmis muuttamaan palautettuun Karjalaan takaisin. Kenelle Karjalaa sitten palautettaisiin ja miksi?

Karjalan palautusta ajavat tahot keskittyvät Suomessa ProKarelia nimisen liikkeen taakse. ProKareliakin myöntää suoraan, ettei Karjalan palautus ole ajankohtainen vaan siellä nähdään tärkeämpinä tällä hetkellä Suomen "historian kipupisteiden" käsittely, mikä tarkoittaa lähinnä Kekkosen ja kylmän sodan aikaisen Suomen politiikan ruotimista ja Neuvostoliitolle myönteisen politiikan aikakauden linjausten kyseenalaistamista, eli jonkinlaista revanssipolitiikkaa siis, jolla on nykypäivän polittiset päämäärät. Neuvostoliiton ajan "suomettuminen" on se lyömäase, millä nämä tahot yrittävät nykyisin valtaa pitäviä vallasta suistaa. Karjala-kysymys on tässä vain pelkkä sivujuonne. Kaikki Suomen historian kipupisteet eivät ole asialistalla, siitä puuttuvat jatkosodan aikainen liittoutuminen Saksan kanssa, Itä-Karjalan miehitys ja sen uhrit ja Suomen silloisen "eliitin" avoin saksalaissuuntaus, mikä tarkoitti käytännössä natsien aatteen myötäilemistä akateemisissa piireissä ja porvaristossa. Näitä asioira nämä revisionistit eivät halua käsitellä, koska juuri näiden natsi-suuntausten takia nämä samat tahot joutuivat Neuvostoliiton aikana paitsioon. Nyt sieltä pyritään sitten takaisin Karjalalla ratsastaen.

Karjalan palautus olisi Suomelle järjettömän kallis hanke. Puhutaan useista kymmenistä miljardeista euroista kun lasketaan palautuksen aiheuttamia kustannuksia ja nämäkin ovat sentään hankkeen kannattajien omia laskelmia. Suomen rajalla on valtava elintasokuilu. Rajaa siirtämällä se kuilu saataisiin maamme rajojen sisälle. Rajaa siirtämällä saisimme asukkaiksi 350.000 venäläistä. Miten tämä vieras kulttuuritausta nivoutuisi saumattomasti yhteen suomalaisen kulttuurin ja toimintatapojen kanssa? Ei tuskattomasti.

Mielestäni enemmistö suomalaisista on väärässä; Karjala-keskustelua ei saa lopettaa. Päin vastoin, siihen saisi osallistua asiantuntijat yhteiskunnan kaikilta tahoilta. Näin mukaan saataisiin oikeaa ja uskottavaa tietotaitoa palautusjärjestöjen propagandan vastapainoksi. Vaikkei palautuksen kannatus olekaan niin merkittävää, että se koskaan etenisi konkretian asteelle, on väärät luulot ja tiedot, sekä suoranainen valehtelu karsittava asian tiimoilta pois. Ja jos kipupisteitä käsitellään niin käsitellään ne kaikki. Vasta sen jälkeen meillä on varaa osoitella ja syytellä muita heidän virheistään.