"Sotahistorioitsija"

Hesarin keskusteluissa (kestoaiheet) itsensä ihan "sotahistorioitsijaksi" ylentänyt Juhani Putkinen hauskuutti jälleen kerran yrittämällä herätellä taas keskustelua jatkosodan alkamisesta kello 06.05. Ylläpito ikävä kyllä lopetti keskustelun alkuunsa [Tämä keskustelu on käyty n kertaa. Minä suljen ketjun. Edited by: tiinas on 29.5.2007 21:11].

Avauksessaan "Ei ollutkaan kello 6.05? " - "sotahistorioitsija" Putkinen kyseenalaistaa oman väitteensä, eikö se ollutkaan kello 06.05 kun jatkosota alkoi? Vastaus selviää toisesta Putkisen kommenttiini (Merkityksetöntä viisarointia) antamasta vastauksesta (Ajankohta on merkittävä):

"Kun kuitenkin virallisia arkistolähteitä pidetään jostakin syystä arvokkaimpina ns. primäärilähteinä, niin siksi annoin Puolustusvoimain Sota-arkistolle toimeksiannon. Sen toimeksiannon tulos oli, ettei ajankohta välttämättä ollut täsmälleen 22.6.1941 kello 6.05 - vaan oikeampi aika saattaa hyvinkin olla 22.6.1941 kello 6.06."

Primaarilähteisiin turvautumalla "sotahistorioitsija" Putkinen pääsee kokonaista minuutin lähemmäs jatkosodan oikeaa alkamisaikaa 25.6.1941. Tämähän todella on edistystä ;)

Putkisen jutut ovat vanhoja tuttuja hokemia, hän ei edelleenkään tunnusta tapahtuneita tosiasioita, eli sitä että Suomen sukellusveneet aloittivat omat sotatoimensa Neuvostoliittoa vastaan jo illalla 21.6. (sukellusveneiden päälliköidenkin itsensäkin mielestä heidän toimintansa oli sodan aloitus) sekä saksalaisten pommitusrykmenttien ja laivasto-osastojen hyökkäävää toimintaa Suomen alueelta ja Suomen aluetta käyttäen 21.-22.6.1941, vaan noteeraa ainoastaan neuvostoliittolaisten vastatoimen tähän toimintaan Sottungan vesille 22.6.1941 kello 06.06 alkaen - sekin muuten päättyi pari tuntia myöhemmin, kun Stavka käski lopettaa vihollisuudet puolueettomuutta vakuuttanutta Suomea vastaan.

Varsinaisen helmen tähän lopetettuun keskusteluun ehti kuitenkin tarjota Putkisen aisapari Tuula Hölttä:

Jatkosodan alkutapahtumista
Tuula Hölttä 29.5.2007 14:49
Nimierkin ja kumppaneiden logiikka näyttää toimivan samalla tavalla, kuin jos lääkäri diagnosoi potilaalla vaikkapa umpisuolentulehduksen, ja tulehduksen alkamisajankohdaksi väitetään tuota hetkeä, eikä uskota, että tulehdus olisi alkanut jo aiemmin.
Pääministeri Rangell totesi 25.6.41 Suomen olevan sodassa. Hän ei sanonut, että sota olisi alkanut tuosta päivästä. Juhani taas pyrkii selvittämään sitä, mikä oli tulehduksen eli tässä tapauksessa toisen valtion alueelle tuliaseiden voimalla käynnistyneen konfliktin todellinen alkamishetki.
Jos joku toteaa tapahtuneen toimintoketjun olevan käynnissä, ei se suinkaan tarkoita sitä, että toteamishetki olisi sama kuin tuon toimintoketjun alkamishetki. "

Tuula Hölttä on aivan oikeassa, mutta hänenkin kellonsa on väärässä. Tuula Höltän oma logiikka näyttää rajoittuvan siihen mitä Putkinen on hänelle syöttänyt: kaikki alkoi kello 06.05 (ei kun siis 06.06).

Ei se "tulehdus" kyllä tuollakaan kellonlyömällä alkanut vaan se oli alkanut jo vuodenvaihteessa kun Suomi ja Saksa alkoivat neuvotella sotilaallisesta yhteistyöstä. Tartunta oli tullut jo kesällä 1940 kun Hitler määräsi Barbarossan suunniteltavaksi. Ensimmäiset todelliset oireet näkyivät Salzburgin, Helsingin ja Kielin sotilasneuvotteluisssa toukokuun 25.-kesäkuun 10. 1941, jolloin Suomi ja Saksa sopivat käytännön järjestelyistä, siitä miten hyökkäys Neuvostoliittoon aloitetaan Suomen suunnalla. Näiden neuvottelujen perusteella sovitun mukaisesti toiminta alkoi sitten illalla 21.6.1941, eikä todellakaan vasta Neuvostoliiton reagoidessa niihin toimiin seuraavana aamuna kello 6.

Ehkäpä tuo (kerrankin) primäärilähteisiin turvautuminen ylensi Putkisen "sotahistoriotsijaksi"? Muistaakseni hän on tähän saakka jättänyt primäärilähteet noteeraamatta ja julistanut niitäkin valehtelijaksi, kuten esim. sen itse sukellusveneessä aamun 22.6.1941 miinoituksiin osallistuneen suomalaisen sotaveteraanin, joka haastattelussa meni toteamaan, että "Mehän se sota taidettiin aloittaa..."

Kenestäkään ei tule historioitsijaa itse itsensä sellaiseksi nimeämällä, ei vaikka kuinka tilailisi tietoa käyttöönsä ihan itseltään Sota-arkistolta niin harrastajana pysyy. Oikea historiantutkija ottaa huomioon kaikki näkökulmat, eikä pyri todistamaan vain yhtä oikeaksi. "Method Putkinen" on sellainen, että otetaan ensin lopputulos (Venäjä aloitti jatkosodan) ja aletaan etsimään sitä tukevia tietoja eikä noteerata mitään etukäteen päätetyn lopputuloksen kyseenalaistavia faktoja. Historia on tiedettä ja "method Putkisella" aikaansaatu historia on politiikkaa. Siinä se ero, eikä se ero ole ihan pieni.

Mutta ei se mitään. Jos Putkinen haluaa itselleen tittelin "Sotahistorioitsija" (kirjoitetaan varmaan isolla niin kuin Jatkosota ;)) niin olkoon hyvä vaan. Ei titteli miestä pahenna, jos ei mies titteliä. Onhan meillä näitä vastaavia histrorioitsijoita muitakin.

Hutkittua tutkittua

Wikipediasta poimittua:

-

> Kansalaisjärjestö ProKarelian vuonna 1999 teettämän selvityksen mukaan palautus olisi taloudellisesti kannattava. Tämän alueelle muuttaviin 400 000 suomalaisiin, sinne tehtäviin kotimaisiin ja ulkomaisiin investointeihin ja sen luonnonvaroihin pohjautuvan tutkimuksen mukaan kustannukset olisivat noin 30 miljardia euroa kymmenen vuoden palautusprojektin aikana. Vertailun vuoksi Suomen valtion vuosibudjetti on noin 40 miljardia euroa. ProKarelian tutkimusta on kritisoitu: Helsingin Sanomat piti pääkirjoituksessaan 29. kesäkuuta 2000 laskelman yhtä lähtökohtaa palautettaville alueille muuttavista 400 000 suomalaisesta toiveajatteluna. Vastineessaan Prokarelia kertoi, että arvio muuttajista perustui osaltaan Suomen Kuvalehden 22. lokakuuta 1999 julkaisemaan mielipidemittaukseen, jonka mukaan 10 % suomalaisista olisi valmiita muuttamaan alueelle ja arveli, ettei HS ollut tutustunut koko selvitykseen.

Selvityksen pohjalta julkaistiin vuonna 2004 Veikko Saksin kirja Karjalan palautus. Venäläinen Rossijskaja Gazeta reagoi kirjaan voimakkaasti epäillen, että kyseessä olisi hallituksen ja puunvientimaksujen korottamisesta kärsivän suomalaisen metsäteollisuuden tukema hanke Moskovan painostamiseksi, mutta kirjan tekijä kiisti ajankohtaisuuden sanomalehti Suomenmaan yleisönosastokirjoituksessa ilmoittaen tarkoituksensa olevan tässä vaiheessa vain herättää keskustelua suomalaisten piirissä.

Venäjä-tutkija, itsekin palautusta käsittelevän kirjan kirjoittanut tohtori Ilmari Susiluoto sanoi Kirjatyö-lehden haastattelussa tammikuussa 2000, ettei ProKarelian kustannusarvio "perustu tosiasioihin", ja katsoi Karjalan palautuksen tuovan tuhansia ongelmia. Venäjällä toiminut arkkitehti Esa Paaso arvioi 1998 jo Viipurin remontin maksavan 30 miljardia markkaa (noin 5 miljardia euroa), ja että alue on syrjäseutua, jonne on vaikea houkutella investointeja.

Helsingin kauppakorkeakoulun Karjalan palautusta kannattavan professori Arto Lahden mukaan Karjalan infrastruktuurin kuten teiden ja asuntojen rakentamiseen kuluisi kymmenen vuoden aikana kaikkineen 28 miljardia euroa. Arvio jakautuu siten, että 20 miljardia euroa tulee yksityisiltä tahoilta ja 8 mrd euroa julkiselta taholta. Turun kauppakorkeakoulun laskentatoimen professori Pekka Pihlanto esitti Kanavassa 4-5/2000 ja 7/2000 ja Helsingin Sanomisssa 28.7.2006 monia varauksia Karjalan palautuksen väitetyn taloudellisen kannattavuuden suhteen. Suomen Pankin osastopäällikkö Antti Suvanto arvioi Helsingin Sanomissa elokuussa 2005, että Karjalaan tehtävät rahansiirrot olisivat suhteessa paljon suuremmat kuin Saksan yhdistymisen hinta ja että Suomesta ei löytyisi sellaista maksuhalukkuutta. Se ei Suvannon mukaan olisi mikään sopuisa hanke.<

-

Puolueeton tutkimus Karjalan palautuksen taloudellisesta kannattavuudesta tosiaankin puuttuu, eikä sellaista ole näillä näkymin tulossakaan. ProKarelian reformisuunnitelmaan on turha vedota, sillä se on tehty tukemaan palautusjärjestön mielipidettä, joten se on jo lähtökohdiltaan kaikkea muuta kuin aito selvitys.

-

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjala-kysymys

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalan_palautus_(kirja)

http://www.rg.ru/2005/03/04/karelia.html

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=64521&amp;amp;amp;nodeid=17548&contentlan=1&culture=fi-FI

Avoimuutta tännekin

Karjalaa takaisin bloggaava on huolissaan:

Salainen blogi
"Arvoisa kollegamme ei enää päästä rahvasta edes lukemaan blogiansa. Tähän hänellä on toki kiistaton oikeus, ei tulisi mieleenkään esimerkiksi lyödä heinällä. Tuntuu vain jotenkin epäjohdonmukaiselta. Panee myöskin miettimään motiiveja: onko ilmennyt jokin äkillinen uhka Karjalan palautuksen toteutumisesta."

Ei syytä huoleen, taas pääset muiden mukana lukemaan tätäkin.
Tässä blogissa nyt vain on pariin otteeseen keskustelu äitynyt sellaiseksi, ettei se ole kaikkien katseltavaa vaan se on ollut parempi siirtää yksityiseksi. Nyt on kevätsiivous suoritettu ja rönsyt poistettu, joten ei ole mitään syytä enää piilotella. Kai se nyt komerossa käynti on sallittua silloin tällöin minullekin, kun se on Karjalan palauttajillekin. Eikös se arvoisia Karjalaa takaisin bloggaava ollut juuri itse sitä mieltä, ettei Nimierkkiä tarvitse kutsua jokaiseen Karjala-keskusteluun? Pitäisikö hänet sitten vastaavasti kutsua tänne, jos ovi laitetaan välillä säppiin?

Kiitän keskusteluun osallistuneita mielipiteistä, kaikki on tallessa vaikkei ne tällä sivulla enää näy. Sen verran tein muutoksia, että hyväksyn tästä lähin jokaisen jätetyn kommentin erikseen. Tiedoksi vain, että henkilökohtaisuuksia en julkaise. Ne voitte lähettää sähköpostiin ko. henkilölle itselleen ;)

Halonen puolusti avoimuutta

Presidentti Tarja Halosen tiistaina 8.5.-07 järjestämässä kolmannessa presidenttifoorumissa yli 30 vaikuttajaa pohti Suomen ulkopolitiikan haasteita. Halosen mielestä ulkopolitiikasta voidaan keskustella avoimesti myös televisiokameroiden ja toimittajien seuratessa keskustelua. Presidentin mielestä se on demokratiaa, että päätöksenteossa mukana olevat ihmiset voivat olla hieman eri mieltä. "Jos päätökset tehdään vain kahden korvan välissä, silloin kyse alkaa olla diktatuurista."

Eduskunnan suurta valiokuntaa johtava Erkki Tuomioja sai hämmennettyä hieman: "Keskusteleminen ulkopolitiikasta avoimesti, julkisesti ja rehellisesti ei ole aina helppoa. Jos media ei olisi ympärillä, puhuttaisiin vähän suoremmin." Tuomiojan mielestä Viron tilanne on hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa julkisuudessa on puhua ulkopolitiikasta avoimesti. Hänestä oli tärkeää, että Virolle osoitettiin avoimesti solidaarisuutta, kun välit Venäjän kanssa patsaskiistan vuoksi kiristyivät. "Samaan aikaan olisi ollut tärkeä pystyä analysoimaan myös se, mitä mahdollisia virheitä Viro on tehnyt, ei vain Venäjä", Tuomioja totesi, mutta lisäsi, että se on julkisuudessa vaikeaa.

Miksi Viron tekemien virheiden analysointi on julkisuudessa vaikeaa? Siksi, että patsaskiistassa syntyneessä tilanteessa oli korrektia asettua toisen EU-maan puolelle, vaikka vikaa olisi ollut siinäkin. Suomettumisen perinteet jatkuvat, siinä missä ennen suomalaiset poliitikot olivat liiankin nöyrtyväisiä Moskovan suhteen, on kumartelun kohde nyt siirtynyt länteen. Välillä poliitikkojen harjoittama idän ja lännen välillä tasapainoilu voi olla hankalaa, kun Venäjällekin haluttaisiin yhä olla mieliksi. Onneksi meillä on nyt sentään ministereinä "kokeneet sukkuloijat", Väyrynen ja Kanerva. "Keskustelu on aina ylösrakentavaa", Kanerva totesi presidenttiforumissa ja korosti, että sävyeroja ei pidä pelätä. Ministerien lausuntojen sävyerot saattavat kuitenkin peilata hallituksen sisäistä linjattomuutta, joten Tuomiojakin puhunee kokemuksesta, kun harmittelee sitä, ettei ole voinut puhua "suoraan" median valvovan silmän alla.

Jukka Kemppisen blogi: "Ei tule heti mieleen, että juuri eronnut ja juuri nimitetty ulkoministeri olisivat istuneet julkisesti olemassa eri mieltä asioista.
Vielä oudompaa oli poliitikkojen ja median vetäminen vastakkain.
Mihin unohtui kansa?"

http://kemppinen.blogspot.com/2007/05/media-ja-meediot.html

Hankala naapuri

Suomen Moskovan suurlähetystön piiritys jatkuu. Yhtenäinen Venäjä-kokoomukseen liittyvä nuorisojärjestö Naši on piirittänyt Suomen suurlähetystöä Moskovassa jo kohta viikon. Mielenosoittajat vaativat Suomen hallituksen eroa ja Suomelta virallista anteeksipyyntöä Itä-Karjalan keskitysleireistä jatkosodan ajalta. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vaati Suomen johtoa puuttumaan pikaisesti ja Karjalan palautusta vaativien fasististen järjestöjen toimintaan Suomessa. Lavrov muistutti, että Suomi on sitoutunut Pariisin rauhansopimuksessa kieltämään fasististen järjestöjen toiminnan alueellaan. Pääministeri Vanhasen mukaan erillistä rajasopimusta ei tarvita, koska Suomi ja Venäjä ovat jo luvanneet kunnioittaa toistensa rajoja muiden sopimusten yhteydessä, eikä Suomi hänen mukaansa näe Suomen ja Venäjän välillä avointa kysymystä rajoista. Samoin Vanhanen huomautti, että Karjalan palautusta vaativat kansalaisjärjestöt ole fasistisia järjestöjä ja Suomessa on yhdistymis- ja kokoontumisvapaus siinä missä sananvapauskin sallii näiden järjestöjen tuoda julki mielipiteensä. Vanhanen korosti, ettei näiden kansalaisjärjestöjen mielipide ole Suomen virallinen mielipide, eikä virallinen Suomi ole vaatimassa Karjalaa takaisin. Venäjän varapääministeri Sergei Ivanov puolestaan uhkasi eilen illalla Suomea sähkön ja öljyntoimitusten katkaisulla vauhdittaakseen Suomen hallituksen taipumista neuvotteluihin uudesta rajasopimuksesta. Ivanov vaatii Suomea tekemään Venäjän kanssa erillisen sopimuksen nykyrajoista, jotta puheet Karjalan palauttamisesta Suomelle saisivat virallisen lopun....

Edellä kirjoitettu ei ole totta, mutta ajatelkaapa millainen myrsky on mahdollista nostaa vesilasiin, jos ja kun vaikkapa kansallismielinen Naši-nuorisojärjestö bongaa Suomesta järjestöjä, jotka vaativat osaa pyhästä Venäjästä.

Viron patsas-showsta tuli osa Venäjän sisäpolitiikkaa. Luomalla ulkopuolisia uhkia Kreml pitää kansalaiset varpaillaan. Mikäpä maata sen paremmin yhdistää kuin uhka ulkoa, vaikkapa nyt sitten Viron kaltainen pieni "uhka". Venäjän käytös pientä naapuriaan kohtaan herättää paljon kysymyksiä, mutta se osaltaan kertoo menossa olevasta asennemuutoksesta naapurissa. Neuvostoliiton sortumisen jälkeinen alistumisen aika on ohi, Venäjän suhteet EU:n kanssa ovat solmussa, se on uhannut irtautua Euroopan tavanomaisten aseiden sopimuksesta ja iso riita muhii Yhdysvaltain kanssa ohjustorjuntajärjestelmästä. Venäjä pyrkii takaisin suurvalta-asemaan ja se tekee sitä kovilla sanoilla ja asenteella.

Nyt ei todellakaan ole oikea aika aloittaa keskustelua Karjalasta Venäjän kanssa. Näyttää myös siltä, ettei sellaista aikaa ole edes tulossa enää. Venäjällä opposition ääni hukkuu Kremlin tukemien kansallismielisten jymyyn ja isovenäläisyys on taas kovassa huudossa. Isovenäläinen ei äiti-Venäjän alueista luovu, varsinkaan vanhasta venäläisestä kaupungista Viipurista, vaikka Zirinovski sitä jo Suomelle lupaili, jätti vain kertomatta että sen jälkeen kun Suomikin on palautettu Venäjälle...