Karjalan salakujetus....

Karjalan salakuljetus saa jatkuvasti uusia muotoja.... (Klikkaa kuvaa)

Historia - sehän riittää

Vai riittääkö ?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000039261963

Lisää lunta tupaan...

Asianajaja Kari Silvennoinen purkaa tuntojaan EIT:lle tekemänsä valituksen kohtalosta ProKarelian artikkelissa 22.10.2008. Silvennoisen valitus näyttää tulleen hylätyksi jo 10.10.2008, mutta ilmeisesti sen pureskeleminen on nyt vienyt hieman aikaa kun selitykset ilmestyivät PK:n sivuille vasta nyt.

Silvennoisen jutussahan kävi juuri niin kuin oli odotettavissakin, EIT ei ottanut sitä edes käsiteltäväksi. Tarinahan on tähän mennessä kulkenut niin, että EIT hylkäsi ensin Silvennoisen valituksen ja kehotti häntä hakemaan ensin asiaan kansalliset päätökset Venäjältä, niin kuin EIT:n säännöt valitusten käsiteltäväksi ottamisesta selvästi sanovat. Silvennoisen kanne hylättiin sitten Viipurissa, ja sen jälkeen toisessa oikeusasteessa Pietarissa. Silvennoinen ehti jo todeta, että hyvä näin, nyt on hyvä tehdä EIT:lle uusi valitus. Köpelösti kävi senkin kanssa, sitä ei otettu EIT:ssa edes käsittelyyn.

Kyseessä on viipurilainen tontti, jonka aikoinaan ennen talvisotaa omisti Silvennoisen asiakkaan Kalle Paulan isä. Paikalla on nykyisin lasten leikkipuisto. Tapausta pohtinut pietarilainen tuomioistuin totesi, ettei asia kuulu lainkaan siviilioikeuden piiriin, vaan on valtioiden välinen kysymys. Päätöksen lukenut tuomari Olga Kulikova: "Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi luopui kaikista vaatimuksista alueeseen. Koska tontti tuli Neuvostoliiton omaisuudeksi kansainvälisellä sopimuksella, asian käsittely siviilioikeudessa lopetetaan". Tuomarit katsoivat, ettei suomalaisella ole omistusoikeutta tonttiin, koska Karjalan luovutuksen yhteydessä alueella astui voimaan Neuvostoliiton laki. Päätöksessä todetaan: "Perustuslaki (Neuvostoliiton) vuodelta 1936 määritti kaiken maan valtion omaisuudeksi". Venäjän nykylain mukaan aikanaan kansallistettua omaisuutta ei palauteta. Aiemmin Viipurin oikeuden perusteluissa sanottiin, että Silvennoisen asiakkaalla Kalle Paulalla ei ole perimisoikeutta tonttiin, sillä hänen isänsä kuollessa vuonna 1941 kaupunki oli jo siirtynyt Neuvostoliitolle.[Ks. Helsingin sanomien uutiset, linkit tekstin lopussa]

Näinhän se menee. Valtiolla on suvereeni, omiin lakeihinsa pohjautuva oikeudenkäyttövalta alueellaan. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin voi ottaa kantaa siihen, onko valittajan ihmisoikeuksia loukattu valtion oikeusprosessissa. Silvennoisen EIT-valituksen hylkäämisperusteluiden mukaan näin ei ole tapahtunut, vaan asia on käsitelty Venäjän lakien ja ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Kannattaa muistaa, millä perusteella EIT sääntöjensä mukaan ottaa valituksen käsittelyyn.

Silvennoisen ensimmäisen valituksen EIT hylkäsi Ihmisoikeussopimuksen 35 artiklan 1. kohdan perusteella. Se menee näin: " Tuomioistuin voi ottaa asian käsiteltäväkseen vasta kun siinä on turvauduttu kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin yleisesti tunnustettujen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti ja kuuden kuukauden kuluessa lopullisen kansallisen päätöksen antopäivästä. " Toisen hakemuksen hylkäämiseen pätee saman artiklan kolmas kohta: "Tuomioistuin ei ota tutkittavakseen 34 artiklan nojalla tehtyä yksilövalitusta, johon se ei katso yleissopimuksen tai sen pöytäkirjojen määräysten soveltuvan tai jonka se katsoo olevan ilmeisen perusteeton tai merkitsevän valitusoikeuden väärinkäyttöä."
Kalle Paulan isä menetti kiistan alaisen tontin vuonna 1940, Venäjä on liittynyt ihmisoikeussopimukseen vasta 90-luvulla ja siitä hetkestä alkaen kaikki siellä tapahtunut on ollut EIT:n tuomiovallan alaista. EIT:llä ei ole tuomiovaltaa tapauksiin ennen valtion liittymistä mukaan ihmisoikeussopimukseen (ks. Ihmisoikeussopimuksen 56 artikla).

Silvennoisen mukaan EIT:n hylkäämisperusteluissa sanotaan, että tonttikiista on kansainvälisen oikeuden asia. Silvennoisen tulkintojen mukaan tämä merkitsee sitä, että asia pitäisi viedä esimerkiksi YK:n ratkaistavaksi. Kansainvälisellä oikeudellahan tarkoitetaan valtioiden välisiä oikeussuhteita joita säätelevät tapaoikeus sekä kansainväliset ja kahdenkeskiset valtioiden väliset sopimukset sekä valtion lakien soveltamista kysymyksiin, joissa on osallisina toisen maan kansalaisia tai yrityksiä tai jotka muuten ulottuvat valtion varsinaisen toimialueen ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtion tulisi ottaa asia esille Venäjän kanssa. Pariisin rauhansopimuksen 29 artiklassa Suomi on luopunut kaikista tällaisista vaatimuksista, joten asian esiin ottaminen vaatisi käytännössä rauhansopimuksesta irtautumista.

ProKarelian artikkelissa ProKarelian toimituksella ja Silvennoisella näyttää olevan jonkinlainen suurta pettymystä purkava "paatoksellinen ähky", joten siinä esitettyjä perusteettomia syytteitä EIT:n tuomareiden puolueellisuudesta ja kestohokemia omistusoikeuden jatkuvuuden muka vahvistamisesta jossain en viitsi edes kommentoida. Ehkäpä seuraavaksi näemme Silvennoisen amerikkalaisessa oikeussalissa, niin kuin mies näyttää uhoavan asian sinne vievän, siinäpä sitä draamaa sitten taas riittääkin. Asianajajahan saa palkkansa, voittiko juttunsa vai ei, niin kauan kuin löytyy asiakkaita jotka ovat valmiit hänen kokeilunsa kustantamaan.

>> Euroopan ihmisoikeussopimus

>> Ihmisoikeustuomioistuin torjui suomalaismiehen tonttikiistan Viipurissa (STT/HS 22.10.2008)
>> Pietarin oikeus: Viipurin tonttikiista on valtioiden välinen asia (HS24.1.2008)
>> Pariisin rauhansopimus 1947

Sotasyyllisyystuomioita ei voi purkaa

Yksi ProKarelian ajamista asioista sai Korkeimmalta oikeudelta tänään lunta tupaan:

KKO: Sotasyyllisyystuomioita ei voi purkaa

Tiedote 20.10.2008 - KKO:lla ei toimivaltaa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetun tuomion purkamiseen

Korkein oikeus (KKO) on tänään antanut päätöksen, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetun tuomion purkaminen ei kuulunut KKO:n toimivaltaan.

Tuomio oli annettu muun ohella ministerinä toimineelle Väinö Tannerille helmikuussa 1946. KKO katsoi päätöksessään, että sotasyyllisyysoikeuden perustaminen ja sotaan syyllisinä pidettyjen rankaiseminen tapahtui sellaisista lähtökohdista ja sellaisissa olosuhteissa, joita on pidettävä poikkeuksellisina.

Sotaan syyllisten rankaisemiseksi säädettiin erityislaki. Lakiin ei sisältynyt säännöstä, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeuden tuomioon olisi mahdollista hakea muutosta. KKO vastusti lain säätämistä vuonna 1945 antamassaan lausunnossa.

Poikkeuksellisen taustan vuoksi ei KKO:n mukaan ollut perusteltua ryhtyä jälkikäteen tarkastelemaan tuomiota ja siihen johtanutta menettelyä yleisten tuomionpurkua ja kantelua koskevien säännösten pohjalta.

Lisätiedot: Esittelijäneuvos Kari Vesanen, p. 01036 40065

http://www.kko.fi/44735.htm

ProKarelian kanta: Sotasyyllisyys

EDIT: ProKarelia teki sen taas, nimittäin varsin omalaatuisen tulkinnan, tällä kertaa tästä KKO:n päätöksestä ja otsikoi sen näin kekseliäästi: "KKO VAHVISTI SOTASYYLLISTEN TUOMIOT VÄÄRIKSI JA PESI KÄTENSÄ" >> PK:n juttu

Vaikka tuota päätöstä kuinka lukemalla lukee niin ei siitä vain satu silmään sellaista, että KKO jossain kohtaa julistaisi tuomiot vääriksi. Kyllä tuollaiseen johtopäätökseen päästäkseen vähintään Veikko Saksi pitäisi olla...

Perusteluissaan KKO tulee yksinkertaisesti siihen johtopäätökseen, että:

"Mainituilla perusteilla Korkein oikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamisesta. Sen vuoksi Korkein oikeus jättää Tannerin hakemuksen tutkimatta."

>> KKO:n perustelut päätökselle

EIT: ei korvauksia evakoille

Euroopan ihmioikeustuomioistuin (EIT) hylkäsi "Saksan ProKarelian" eli Preussische Treuhand GMBH -järjestön hakemuksen omaisuuden palauttamisesta saksalaisevakoille Puolasta.

Tämä päätös on ennakkotapaus, joka vaikuttaa myös suomalaisten vastaaviin hakemuksiin EIT:ssa. Lyhyesti hylkäämisperusteista; Saksalaisten hakemus hylättiin EIT:n sääntöjen vastaisena, mikä kannattaa huomioida, sillä suomalaisten EIT:lle jättämien korvaushakemuksien perustelut ovat vastaavat. Oikeuden pääperustelut hylkäämiselle ovat Euroopan ihmisoikessopimuksen artikkeli 35 § kohta 3 ja 4 ja se, että omaisuuden menetys tapahtui ennen kuin ihmisoikeussopimus oli ratifioitu Puolassa, jonka jälkeen Puola oli velvollinen sitä noudattamaan. Näin ollen EIT:lla ei ole päätösvaltaa asiaan. Oikeus toteaa myös, ettei Puola ole vastuussa puna-armeijan toimista aiheutuneista alueelta pakenemisista.

Mielenkiintoista tässä Karjala-kysymyksen suhteen on se, ettei palautusjärjestöt, edes ProKarelia tai jäsentensä karjalaisen omaisuuden palautukseen keskittynyt Karjalan pakolaiset ry, ole vielä ottaneet EIT:n päätökseen kantaa millään tavalla. Ehkäpä pettymys oli liian suuri ja sulateltavaa riittää...

>> Päätös kokonaisuudessaan

>> Euroopan ihmisoikeussopimus

>> Preussische Treuhand GMBH

Ettäs Veijo kehtasitkin!

ProKarelian Veikko Saksi (kuvassa oikealla) pillastui Perusinsinööri Veijo Miettisen (kuvassa vasemmalla) pakinasta Tekniikka ja Talous- webbisivuilla. Veijo kun kehtasi mennä kehottamaan, että "Insinöörit! Ostakaa Karjala takaisin Veijon kanssa". Saksin mielestä tämä tällainen on rikokseen yllyttämistä, sillä eihän ne venäläiset siellä Karjalassa mitään omista vaan suomalaiset täällä rajan tällä puolen ne Karjalan maat ja mannut yhä omistaa ja jos Veijo sieltä jotain ostaa niin suomalaisille siitä pitää maksaa, ei venäläisille.

Saksi: "Toinen pahempi asia on se, että perusinsinööri – varmasti hyvää tarkoittaen – kehottaa suomalaisia insinöörejä ryhtymään lainvastaiseen tekoon. Hän yllyttää ihmisiä rikokseen. Jos ostat venäläisiltä Karjalan maita ja metsiä, ostat silloin suomalaisten yhä omistamaa omaisuutta sellaiselta taholta, jolla ei ole kaupan kohteeseen omistusoikeutta.

Omistusoikeus on helposti verifioitavissa. Suomalaisten omistus näkyy maakirjoista ja vuoden 1939 rekistereistä. "

Saksin logiikka hakee vertaistaan.

Saksi ProKarelioineen hokee hokemasta päästyään, ettei Karjalan maiden omistusoikeus siirtynyt mihinkään alueluovutusten myötä, vaan oikeat omistajat Karjalan maille ja taloille ovat yhä ne suomalaiset, joilla niihin lainhuuto oli aikoinaan ennen sotia. Mitään juridista faktaa Saksilla ei tietenkään ole tämän väitteensä tueksi antaa, hän perusteleekin ProKarelian sivuilla väitteitään linkittämällä muihin omiin väitteisiinsä. Alueluovutusten takia säädettiin korvauslaki, jonka perusteella omaisuutensa Karjalaan jättäneille korvattiin menetettyä omaisuutta. Saksi tulkitsee tämänkin lahjakkaasti "sosiaali- tai elinkeinoavuksi". Mistään tällaisesta "avusta" kyseinen laki ei toki puhu mitään.

Omistusoikeuden verifioinnissa mennään sitten jo henkimaailman puolelle. Saksi luottaa järkähtämättä oikeusteitse Karjalasta kiinteistöjä takaisin perivään asianajaja Kari Silvennoiseen, joka on sanonut: "Pariisin rauhansopimuksessa vain raja siirtyi, ei omistusoikeus". Silvennoinen ei toki ole saanut tuon ajatuksensa taakse vielä Venäjän oikeuslaitosta eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta, saati mitään muutakaan juridista tahoa, mutta eipä se näytä Saksia häiritsevän.

Kaikki ne tapaukset, joihin Saksi kirjoittelussaan vetoaa omistusoikeuden pysyvyydestä, ovat tapahtuneet vasta YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimusten syntymisen jälkeen ja siten ne ovat olleet näiden sopimusten alaisia. Hyvänä esimerkkinä Saksin usein esiin ottama kyproksenkreikkalaisen tapaus, jossa EIT velvoitti Turkin maksamaan korvauksia omaisuuden menetyksestä. Turkki oli Kyproksen miehittäessään jo ratifioinut ihmisoikessopimuksen ja siten velvollinen sitä myös noudattamaan. Saksille taas ei mene jakeluun, ettei näitä kansainvälisiä sopimuksia sovelleta taannehtivasti vaan siitä hetkestä alkaen kun maa siihen mukaan lähtee. Venäjä lupautui mukaan vasta 90-luvulla. Karjala menetettiin jo 40-luvulla.

Omistusoikeus ei todellakaan siirtynyt rajaa siirrettäessä. Se lakkasi olemasta, joten mihinkään siirtämiseen on turha edes vedota, vaikka siitä hokeminen näyttää jo palauttelijoiden opinkappaleeksi muodostuneen. Alueen kiinteistöt jäivät Neuvostoliiton puolelle. Rajan siirryttyä Suomen maarekisteristä lakkautettiin (huom.ei siirretty) rajan taakse jääneet kunnat ja niillä sijainneet kiinteistöt. Omistuspaperit ja lainhuudot menettivät täten merkityksensä, eli lain voiman.

Omistusoikeus olisi siirtynyt vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto olisi perustanut nämä entiset suomalaiset kiinteistöt sellaisenaan omaan kiinteistörekisteriinsä ja nimennyt niille omistajat. Näinhän ei todellakaan tapahtunut, sillä Neuvostoliiton perustuslaki ei edes tunnustanut yksityistä maaomistusta, joten kiinteistöjen yksityinen omistus oli siellä mahdotonta.

Minkä lain vastaiseen tekoon Perusinsinööri Veijo Miettinen sitten Saksin mielestä kehottaa suomalaisia insinöörejä? Ei sellaista lakia ole olemassakaan muualla kuin Saksin omassa mielikuvituksessa.

Suomalaisten omistusoikeus Karjalan kiinteistöihin pitäisi ensin vahvistaa Venäjän oikeuslaitoksen toimesta, ennen kuin Saksi ja muut Karjalan palauttajat voisivat edes alkaa käyttämään isännän ääntä Karjalan kiinteistöjen suhteen, vaan eipä heitä näytä tällaiset pienet juridiset seikat häiritsevän. Rehvakkaasti vaan ollaan isäntiä talossa, johon ei omisteta edes avainta ja uhkaillaan talosta kiinnostuneita ohikulkijoita näkymättömällä pysyllä.

Tämä on tätä Karjalan palautuksen realismia nykypäivänä. Valitettavasti.

--

Perusinsinööri[Veijo Miettinen, Tekniikka ja Talous, 05.09.2008]:
Insinöörit! Ostakaa Karjala takaisin Veijon kanssa

Veikko Saksin vastine ProKarelian webbisivulla

Kaukasian ruutitynnyri savuaa

Georgia aloitti viime torstaina (7.8) uhkapelin, jossa nyt näyttää käyvän hieman toisin kuin mitä Georgian presidentti Mihail Saakashvili oli laskeskellut tapahtuvan. Georgiassa oli juuri päättynyt maan historian suurin, Nato-vetoinen sotaharjoitus, ja Saakashvili määräsikin joukot hyökkäämään kapinalliseen, itsenäisyyttä ajaneeseen Etelä-Ossetian maakuntaan. Saakashvilin veto oli suorastaan järjetön, sillä Venäjän reaktio ei yllättänyt ketään. Luottiko Saakashvili siihen, että USA ja länsimaat tulevat avuksi? Vai luottiko Saakashvili siihen, ettei Venäjä reagoi niin kuin se on uhannut reagoida, jos Georgia aikoo ratkaista Etelä-Ossetian tilannetta asein? Ajatteli Saakashvili mitä ajatteli, temppu oli joka tapauksessa järjetön ja nyt Kaukasian ruutitynnyri savuaa kun Venäjä aloitti sotatoimet Etelä-Ossetiaan hyökännyttä Georgiaa vastaan.

USA ei tule sotilaallisesti Georgian apuun ja muilta länsimailtakin on tarjolla vain Venäjää tuomitsevia lausuntoja. Georgian läpi kulkeva öljyputki on se mistä länsi on huolissaan, ei niinkään siitä miten Georgialle lopulta tässä kriisissä käy.

Karjalan palautusta kannattavien kannattaisi nyt seurata tätä kriisiä tarkkaan ja ennen kaikkea sitä miten Venäjä on reagoinut ja miten se toimii. Karjalan palauttajat ovat yleensä myös innokkaita Nato-jäsenyyden kannattajia.

"Jos Georgia olisi Nato-jäsen, tilanne olisi täysin toinen. Jos Suomi olisi samaan aikaan Nato-jäsen, tilanne olisi Suomen kannalta erittäin vaarallinen. Jos Georgia Nato-jäsenenä pyytäisi apua, Venäjän naapurimaana olisimme erittäin suurten valintojen edessä. " (Aleksanteri-instituutin tutkija Mikko Palonkorpi, >> HS/10.8)



Etelä-Ossetian noin 70 000 asukkaasta suuri osa on venäläisiä. Venäjä on ilmoittanut invaasionsa motiiviksi heidän suojelemisensa. Suomelle takaisin luovutetussa Karjalassa asuisi 300000-400000 venäläistä. Venäjä saisi loistavan "viidennen kolonan" Suomen politiikkaan vaikuttaakseen.

Täytyy muistaa, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Venäjä käy tiukkaa tiedotussotaa ja Georgia ampuu yhtä kovilla takaisin silläkin rintamalla.

"- Etelä-Ossetian valtaus oli nopea, mutta varsin epälooginen, jos ajatellaan Venäjän reaktioita. Täytyihän Saakashvilin ymmärtää, että Venäjä ei anna nöyryyttää itseään." "- Taloudellinen kehitys on ollut katastrofi ja oppositio on osoittanut mieltään. Tämä (hyökkäys) on lähes klassinen temppu siitä, miten kiinnitetään huomio ulkopolitiikkaan ja yhdistetään kansa sotatilan avulla" (Aleksanteri-instituutin tutkimuspäällikkö Markku Kangaspuro)

"- Se, että kyseinen konflikti rauhoittuu, ei tarkoita sitä, että Kaukasian alue rauhoittuisi. Se on ollut vuosituhansia kulttuurien ja kansallisuuksien jakaja" (dosentti Alpo Juntunen Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta)

"Explainer: Georgia's territorial turmoil"

http://edition.cnn.com/2008/WORLD/europe/08/08/georgia.explainer/index.html

"Länsi tuskin auttaa Georgiaa"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkija+L%C3%A4nsi+tuskin+auttaa+Georgiaa/1135238499069

"USA vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa tuomitsemaan Venäjän sotatoimet"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/USA+vaatii+YKn+turvallisuusneuvostoa+tuomitsemaan+Ven%C3%A4j%C3%A4n+sotatoimet/1135238487856

"Carl Bildt vertasi Venäjän hyökkäystä Hitlerin toimiin"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Carl+Bildt+vertasi+Ven%C3%A4j%C3%A4n+hy%C3%B6kk%C3%A4yst%C3%A4+Hitlerin+toimiin/1135238499462

"Asiantuntija: Hyökkäys Etelä-Ossetiaan oli uhkapeliä"
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1567876

"Sotaraportoinnin vaikea taito"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sotaraportoinnin+vaikea+taito/1135238504954

Historia, katkeruus ja nostalgia...

...maustettuna suurilla luuloilla ja väärillä toiveilla. Siinäpä ne näyttävät olevan Karjalan palautuksen rakennusainekset.

Historiaa voidaan vatvoa maailmanloppuun saakka, ilman että se aiheuttaa minkäänlaista liikahdusta aluepalautuksen suuntaan. Historiantulkinnoissa on eroa paitsi Suomen ja Venäjän välillä niin myös Suomen ja muun läntisen maailman välillä ja kun vielä historiantulkinnoista ei ole päästy yksimielisyyteen edes Suomen sisällä niin tie yhteisymmärrykseen tällä saralla on pitkä ja kivinen, kenties jopa mahdoton. Ihminen näyttää muistavan vain sen mitä haluaakin muistaa ja tämä pätee rajan molemmin puolin. Ikäviä asioita ei haluta muistella.

Katkeruus lyö leimansa palautusajatteluun. Syyttäminen ja syyllistäminen eivät ole hedelmällisiä keinoja, jos etsitään yhteisymmärrystä rajan siirrolle. ProKarelian alkuperäisen mission mukaisesti meidän pitäisi pystyä siirtämään syrjään syyllisyyden, vihan ja katkeruuden tunteet, epäluulo ja historiassa kohdatut vääryydet ja meidän pitäisi tämän jälkeen kyetä rakennetaan palautusta ensisijaisesti paremman yhteisen tulevaisuuden ja historian totuuden pohjalle. Katkeruus näyttää olevan kuitenkin yhä niin voimakasta, ettei sen yli näe selkeästi.

Nostalgia on oma omituinen rakennuspalikkansa, joka vääristää kykyä nähdä sitä mitä ollaan palauttamassa. Sellaista Karjalaa ei enää ole olemassa, jonka Suomi sodissa menetti. Venäläiset ovat yli 60 vuotta muokanneet aluetta itsensä näköiseksi ja tulisivat sitä tekemään myös rajan siirron jälkeen, sillä heillä olisi täysi laillinen ja moraalinen oikeus jäädä kotiseudulleen elämään ja asumaan myös rajan siirron jälkeen. Nostalgikoille ainoa oikea todellinen Karjala on se, mikä Suomella oli ennen sen menetystä. Nostalgikko ei suostu ymmärtämään, ettei viimeistä kuutta vuosikymmentä voi pyhkiä pois Karjalasta vaan se tulee antamaan alueelle oman pysyvän leimansa vastaisuudessakin.

Suuret luulot ja väärät toiveet syntyvät siitä kun asiaan vihkiytyneet, mutta asiat väärin ymmärtäneet tai paremmin asiaansa myydäkseen niitä tahallaan vääristelevät alkavat kaupata muille ajatustaan Karjalan palauttamisesta Suomelle. Liikkeellä on mm. hurjia myyntipuheita siitä, kuinka Karjala muka maksaisi itse itsensä ja siinä sivussa vielä täystyöllistäisi koko Suomenkin. Joku saattaa näiden myyntipuheiden perusteella jopa uskoa, että Karjala voitaisiin saada takaisin asukkaista tyhjänä. Katteettomilla lupauksilla Karjalan palautusta kuitenkin myydään ja heikkopäisimmät menevät virran mukana uskoen tahoja, joihin ovat päättäneet uskoa, vaivautumatta itse rasittamaan omaa päätään ja ottamaan asioiden oikeasta laidasta selvää.

Näillä aineksilla syntyvä soppa olisi kyllä katkeraa keittäjänsäkin suussa. Entäs sitten kun ne lupaukset pitäisikin lunastaa? Onko palauttajista seisomaan sanojensa takana?

Koko palautuskeskustelu on Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien ollut perse edellä puuhun kiipeämistä. Syytetään, syyllistetään ja sillat käryävät. Ostaisitko itse vanhan käytetyn auton kaverilta, joka ensi töikseen haukkuu sinut pystyyn ja haukkuu sinua vielä enemmän, jos vielä kehtaat hänen kauppaamansa auton kuntoa epäillä? Vaikka myyjä haukkumisesi lomassa kehuskelisi kauppatavaraansa, väittäisi auton tankin täyttyvän ajon aikana itsestään ja entinen omistajakin kuulema suostuisi sen ruostuneet pellit paikkaamaan, niin lähtisitkö edes koeajolle sellaisen tyypin kyytiin, joka haluaa vain ostopäätöksesi ja rahasi, muttei edes yritä peitellä halveksuuntaansa sinua ja epäröintiäsi kohtaan millään tavalla?

Näin meille Karjalan palautustakin myydään ja meidän pitäisi muka lähteä riemumielin mukaan hankkeeseen, jonka toteutumisesta ja onnistumisesta ei ole mitään takeita ja kaupalla saataisiin jotain ihan muuta kuin mitä myyntiesitteessä luvataan.

Karjalan palautus ei ole uskonasia vaan se vaatii tuekseen raakaa faktaa sen kannattavuudesta. Sitä ei ole yksinkertaisesti tarjolla.
Karjalan palautus ei ole historiakysymys, sillä ihmiset elävät nykypäivää ja suunnittelevat huomista. Historia ei elätä ketään.
Karjalan palautuksella ei korjata vanhoja vääryyksiä vaan luodaan uusia. Ihminen, joka on syntynyt nykyrajojen vallitessa, ei ole vastuussa vanhojen rajojen palauttamisen aiheuttamista kustannuksista ja rajansiirron seurauksista. Sellaiset ihmiset sen rajansiirron seuraukset kuitenkin pääasiassa joutuisivat kantamaan ja kokemaan.

Karjalan palauttajat näyttävät jääneen jumiin noiden rakennuspalikoidensa väliin. Mitä jos unohtaisitte välillä historian, katkeruuden ja nostalgian ja yrittäisitte perustella miksi Karjala kannattaisi palauttaa nykypäivän reaaliteettien valossa. Palautus maksaa, se maksaa aivan hirveästi ja Suomella ei ehkä ole siihen varaa, mutta kannattaisiko Karjala palauttaa siitä huolimatta? Jos kannattaisi niin olette oikealla asialla. Kunhan nyt löytäisitte siihen vielä pätevät, faktoista lähtevät perustelut, suuria luuloja ja vääriä toiveita on nähty jo ihan tarpeeksi. Muuten tämä homma ei etene.



[ Avaus Suomi24:n Karjalan palautuspalstalle 7.8.2008 -> Linkki ]

Hiljaista on....

Nobel-palkittu toisinajattelija Aleksandr Solzhenitsyn on kuollut. Solzhenitsynin teos Vankileirien saaristo aiheutti Suomessa vuonna 1974 kansainvälistäkin huomiota saaneen "suomettumisen mallitapauksen" kun kustannusosakeyhtiö Tammi hylkäsi kirjan julkaisun, Moskovan otettua yhteyttä presidentti Kekkoseen ja pääministeri Sorsan kerrottua asiasta kustantaja Tammelle, joka jätti kirjan sitten julkaisematta. Kirjailijana ja historijoitsijana Solzhenitsyn oli omaa luokkaansa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Sol%C5%BEenitsyn




Hiljaista on Karjalan palautusrintamalla. ProKareliakin näyttää palailleen pitkältä kesälomaltaan, mutta hommaa ei ole vielä saatu sen kummemmin käyntiin. Pelkkää vanhan toistamista sieltäkin lienee kuitenkin luvassa vastakin. Aluepalautus ry on antanut viimeisen tiedotteensa toukokuun alussa. Karjalan kiinteistöjen palauttelijat jonottavat EIT:n käsittelyyn pääsemistä. Seppo Lehto odottelee päätöstä joutuako vai eikö joutua linnaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Nettikeskusteluista asiallisimmat keskustelijat näyttävät vetäytyneen kokonaan, pelkät provot ovat jääneet keskustelupalstoillekin itseään hauskuuttamaan. Putkisen Jussi sentään yrittää kovasti yhä siirtää jatkosodan alkamispäivämäärää ja kellonaikaa. En ole viitsinyt edes kommentoida ;)


Suomi24:n historiapalstalla joku ystävällinen näyttää postailevan sinne vanhoja jatkosota-blogejani. No, kiva jos kelpaa...



Tyyntä myrskyn edellä vai tavallista taantumaa? Hieman näyttää hurmoksessa väsymyksen merkit olevan. Ehkäpä se nyt sitten alkaa olla siinä...

Tiitisen lista julkistetaan vihdoin?

Hallinto-oikeus: Tiitisen lista annettava toimittajalle

Helsingin hallinto-oikeuden mukaan suojelupoliisin on annettava kopio ns. Tiitisen listasta sitä pyytäneelle Nelosen uutisten toimittajalle. Supo kieltäytyi listan luovuttamisesta vedoten valtion turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan.Lista on annettava sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman. Tämä tapahtuu kuukauden päästä, jos osapuolet eivät valita ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.Listalla on tiettävästi parinkymmenen ihmisen nimet, jotka länsisaksalaisten käsityksen mukaan pitivät yhteyttä DDR:n tiedustelupalveluun Stasiin. Hallinto-oikeuden mukaan on ilmeistä, ettei listan luovuttaminen vaaranna valtion turvallisuutta. Se katsoo, että lista on lähinnä pelkkä nimi- ja yksilöintitietojen luettelo ja se liittyy valtioon, jota ei enää ole. Siinä ei myöskään ole yksityisyyden suojan piiriin liittyviä salassa pidettäviä tietoja.

STT 24.6.2008

______________

Supo harkitsee jatkotoimia
24.6.2008

- Olemme tänä aamuna saaneet päätöksen, ja nyt pohditaan, miten asiassa etenemme, suojelupoliisin viestintäjohtaja Liinu Lehto-Seljavaara kertoo Iltalehdelle.

Lehto-Seljavaaran mukaan Supo käyttää 30 päivän harkinta-aikaa sen pohtimiseen, valittaako se Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä korkeampaan oikeusasteeseen.
Hallinto-oikeuden tänään tullut päätös ei Lehto-Seljavaaran mukaan erityisesti hetkauta suojelupoliisissa. Hän muistuttaa, että korkein hallinto-oikeus päätti 2003, että suojelupoliisilla on oikeus salata lista.
- Nyt pohdimme, mikä asiassa nyt on muuttunut. Lehto-Seljavaara sanoo.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200806247845613_uu.shtml

______________

Julkaista vai eikö julkaista, kas siinäpä pulma. Listan luovuttaminen ei varmaan todellakaan vaaranna valtion turvallisuutta, mutta se varmasti rikkoo yksityisyyden suojan piiriin liittyviä salassa pidettäviä tietoja. Listahan ei ole mikään luettelo vakoojista vaan henkilöistä, joista Stasilla oli henkilökortti arkistossaan. Vakoojan leiman listalla olevat kuitenkin väistämättä saisivat median ja yleisön hampaissa.

Kumpi sitten on tärkeämpää, yleisen ja varsinkin median uteliaisuuden tyydyttäminen vai listalla olevien mahdollisten syyttömien suojeleminen? Ehkäpä lista olisi jo syytä julkaista niin ainakin turhat arvuuttelut sen sisällöstä loppuvat. Media saa kyllä varautua siihen, että se joutuu myös vastuuseen mahdollisista ylilyönneistään. Kunnianloukkaushan on nyt "IN".

EDIT: Supo ei julkaise Tiitisen listaa vieläkään (HS/Jouni Mölsä - Julkaistu: 10:46 )

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Supo+ei+julkaise+Tiitisen+listaa+viel%C3%A4k%C3%A4%C3%A4n/1135237388753

Kunnianloukkaus on nyt IN

No eiköhän asianajaja Kari Silvennoinen (kuvassa) ottanut ja mennyt tekemään poliisille tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta ja vaati sen jälkeen Jukka Kemppiselle rangaistusta Kemppisen blogissa 17.1.2007 käydystä keskustelusta.

Kemppinen kirjoitti ja kirjoittaa edelleen blogissaan asiaa ja nimim. Äkäslompolon kommentit ovat ehkä hieman kärkeviä, mutta täyttä asiaa - mikä tietysti sai Silvennoisen takajaloilleen. Leivästähän tässä on Silvennoiselle kyse ja oikeuteen haastaminen on hänen työtään. Jos asianajajan uskottavuus menee niin näkyyhän se tilipussissa. Tietysti voi aina yrittää haastella oikeuteen niitä todellisen uskottavuuden paljastaneita ja yrittää rahastaa heitä. Silvennoinen taitaa joka tapauksessa olla Suomessa siitä harvinainen asianajaja, että hän keksii ensin asian mitä ajaa ja hakee siihen asianomistajia sitten lehti-ilmoituksella. Eipä tule tässä toista sellaista kyseisen ammatin harjoittajaa mieleen.

Sääli, jos keskustelu Karjala-kysymyksestä ja sen lieveilmoistä menee tällaiseksi; palautushenkiset saavat levitellä vapaasti ihan mitä tietoa haluavat ja ikinä keksivät ja toiminnan arvostelijat haastetaan oikeuteen.

Asianajajaliitto muuten antoi Silvennoiselle varoituksen hänen toiminnannastaan liittyen Karjalan kiinteistöjen ja Itämeren kaasuputken tiimoilta kehiteltyihin juttuihin, joten siinäkin mielessä Silvennoisen toiminnan arvostelulla on perusteet. Alla päätös siitä.

Suomen asianajajaliiton valvontakertomus 2007, s.45:

TO 2 § 2: Asianajajakunnan arvon alentaminen.
Asianajajakunnan arvon mukainen markkinointi.

Valvontalautakunta tutki oliko asianajaja rikkonut hyvää asianajajatapaa markkinoidessaan asianajopalvelujaan siten, että hän oli julkaissut sanomalehdessä ilmoituksen, jossa oli kehottanut sotasyyllisyysoikeuden sotaan syyllisinä tuomitsemien henkilöiden (nimet luetteloitu ilmoituksessa)
sukulaisia ottamaan yhteyttä asianajajaan mahdollisten tuomionpurkuhakemusten laatimiseksi.
Asianajaja oli myös kotisivuillaan julkaissut kuulutuksen maa- ja vesialueiden omistajille koskien Suomen ja Venäjän alueelle rakennettavaksi suunniteltua kaasuputkea. Kuulutuksessa asianajaja oli todennut kaasuputken olevan uhka Suomen ympäristölle, puolustukselle ja maa- ja vesialueiden
yksityiselle omistukselle. Kuulutuksessa asianajaja oli pyytänyt alueella maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä ja kuntia ottamaan häneen yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia oikeustoimia varten. Asianajaja ei katsonut syyllistyneensä hyvän asianajajatavan rikkomiseen ilmoitusten julkaisemisella. Ilmoituksista kansalaiset näkivät, että oli edes yksi asianajaja, joka halusi oikaista vääryyden ja toimia isänmaallisesti isänmaan hyväksi. Asianajajan mukaan kysymys oli perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvatun sananvapauden käyttämisestä.

Valvontalautakunta totesi, että asianajajalla on Suomen perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen turvaaman sananvapauden nojalla oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä niin sotasyyllisyyskysymyksistä kuin Suomen ja Venäjän alueelle suunnitellusta kaasuputkesta. Asianajaja oli kuitenkin julkaistuissa ilmoituksissaan markkinoinut asianajopalvelujaan, minkä osalta valvontalautakunnan tuli ratkaista, oliko asianajaja ilmoituksilla rikkonut
hyvän asianajajatavan edellyttämää moitteetonta ja asiallista markkinointia ja oliko markkinointi ollut asianajajakunnan arvon mukaista. Ilmoituksissa esitetyt kannanotot siitä, että sotasyyllisyystuomioiden purkamiseen olisi olemassa laillisia perusteita ja siitä, että kaasuputken rakentaminen aiheuttaisi uhan Suomen ympäristölle, olivat asianajajan henkilökohtaisia mielipiteitä eikä niiden voitu sanoa olevan yleisesti tunnustettuja tosiasioita. Ilmoitukset olivat luonteeltaan provosoivia ja kohdistuvat suoraan asianosaisiin eli ilmoituksissa lueteltujen henkilöiden sukulaisiin ja tiettyjen maa- ja vesialueiden omistajiin. Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan asianajopalvelujensa markkinointia edellä kerrotuissa julkaisuissa
ei voitu pitää asianmukaisena ja moitteettomana.

Markkinoinnin sävy ja luonne oli myös senlaatuista, että sitä ei voitu pitää asianajajakunnan arvon mukaisena. Varoitus. Asianajaja valitti hovioikeuteen, joka ei muuttanut valvontalautakunnan ratkaisua.

http://www.asianajajaliitto.fi/uploads/t1nnccz6wwn.pdf (sivu 45)

No nyt se sen teki!

Vanha monikasvoinen tuttavamme nimimerkki "Kerettiläinen" on vieraillut jälleen Suomi24:n Karjala -keskustelussa. Nyt hän todella onnistui siinä mitä on yrittänyt jo vuosia - sai minut sanattomaksi, tällä:

______

Muistakaa Korvatunturin tontut

Kirjoittanut: Kerettiläinen 11.6.2008 klo 14.48

Miehitetyn Karjalan palauttaminen on asia, jota on pidettävä esillä, erityisesti kansainvälisissä kontakteissa. Aina kun luontevasti voitte, puhukaa ulkomailla liikkuessanne asiasta, ja myös kotimaassa ulkomaalaisten kanssa. Antakaa todellista tietoa asiasta. Venäläinen/NL:n propaganda on ollut siksi vahvaa, ettei tällaisesta pienemmästä asiasta mitenkään ole voinut saada totuutta läpi.

Yksi unohdettu asia on Korvatunturi ja sen tontut. Korvatunturi on 486 metriä korkea tunturi Suomen itärajalla, Savukosken kunnassa. Tunturissa on kolme huippua, joista keskimmäisen kautta kulkee Venäjän raja. Korvatunturi sijaitsee rajavyöhykkeellä, joten sinne ei pääse vierailemaan ilman rajavartioston lupaa. Korvatunturille menee polku entiseltä Kemihaaran rajavartioasemalta, jonne taas pääse tietä pitkin Tulppiosta. Suomeen vuosina 1920–1944 kuuluneen Petsamon alueen raja erkani nykyisestä valtakunnanrajasta Korvatunturilla. Neuvostoliiton ryöstettyä Suomelta Karjalan se ryösti myös osan Korvatunturia ja Joulupukin lelupajan. Joulupukin tontut joutuivat kolhoosiin, osa Siperiaan. Joulupukki itse onnistui poroineen pakenemaan bolshevikkeja Rovaniemelle.

Aina kun luontevasti voitte, puhukaa ulkomailla liikkuessanne myös tästä asiasta, ja myös kotimaassa ulkomaalaisten kanssa. Muistakaa Joulupukin tontut, älkää uskoko mitä nimierkit bulvaaneineen teille valehtelevat.

Karjala takaisin! Matkailu avartaa.

______

Mitäpä tuohon voisikaan sanoa?

Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin parodia, sillä Kerettiläiseltä näyttää ilmestyneen sinne myös tuttua vuodatusta "pakkolunastettuine" Paatsjokineen. Oli miten oli, Kerettiläisen voisi kyllä kuvitella olevan huolissaan Korvatunturin tointuistakin. On hän siihen tarpeeksi hölmö.

Niin ja jos se on parodiaa niin todennäköisesti minä saan Kerettiläisen vihat päälleni siitäkin sitten :)

"Klovni vai merkittävä sananvapauden airut?"

Matkakirjailija Markus Lehtipuu (kuvassa) vaikuttaa blogissaan "Klovni vai merkittävä sananvapauden airut?" sangen tuohtuneelta aluepalauttajakollega Seppo Lehdon saamasta tuomiosta :11 törkeää kunnianloukausta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta, aiemmat ehdonalaiset kovensivat tuomiota: 2 v 4 kk ehdotonta.

Lehtipuu: "Toivottavaa olisikin se, että tämä yksilöä rankaiseva episodi avaisi keskustelua siitä, mitä kaikkea Suomessa ei saa sanoa, vaikka sananvapauspykälä perustuslaissa meille kaikille sananvapauden lupaakin.

Kuka käytännössä estää sanomisen, ja kuka tai mikä Suomessa aiheuttaa ongelmia, jopa vankeusrangaistuksia niille, jotka noudattavat perustuslain takaamaa sananvapautta. "

Lehtipuu on tässä itse nyt varsinainen kaksinaismoralismin airut krokotiilinkyyneleineen. Jokainen edesmennyttä KareliaForumia seurannut hyvin muistaa kuinka Lehtipuu itse suivaantui siellä häneen itseensä kohdistuneeseen arvosteluun ja uhkaili muita keskustelijoita kunnianloukkaussyytteillä. Lehtipuun siellä kokema arvostelu on todella kesyä Seppo Lehdon harrastamaan törkyilyyn verrattuna, se kohdistui jopa pääasiassa hänen mielipiteisiinsä eikä hänen yksityiselämäänsä, mutta Lehtipuun kunnia on kai tärkeämpää kuin näiden yhdentoista Lehdon törkeästi herjaaman?

Perustuslaissa sanotaan näin: "Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla" ja se kyseinen laki on rikoslaki, jossa määräytyy myös vastuu sanoista:

24 luku, 9 §
Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

10 § (9.6.2000/531)
Törkeä kunnianloukkaus
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

No, Seppohan ehätti jo kiittämään tuomionsa jälkeen saamastaan tuesta niin Lehtipuuta, kaveriaan Jussi Halla-Ahoa kuin kuin Suomen Karjalan pakolaiset ry:n tiedottajaa Tuula Hölttääkin. >> http://seppo-lehto.blogspot.com/

Lehto tukijoukkoineen näyttää jo ympäri ämpäri internettiä uhonneen, että tuomio tulee muuttumaan Hovioikeudessa. Saa nähdä, mutta näyttö on kyllä niin selvä, ettei siinä auta enää Lehtipuut eikä Höltätkään.

Törkykirjoittelu netissä toi tamperelaismiehelle linnaa
30.05. - 23:52 (Luotu: 16:14)

Tamperelainen Seppo Lehto tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan yhdestätoista törkeästä kunnianloukkauksesta. Hän oli toteuttanut törkeät kunnianloukkaukset internetin välityksellä blogspot.com-sivustollaan.

Sivuilla oli muun muassa halventavia väitteitä asianomistajien seksuaalisesta käyttäytymisestä, väitteitä asianomistajien syyllistymisestä rikoksiin ja muita loukkaavia ilmaisuja.
Osa sivustoista oli kirjoitettu asianomistajien itsensä kirjoittamiksi. Nettisivut sisälsivät herjaavaa tekstiä sekä runsaasti ääni- ja kuvamateriaalia.

Sivujen aineisto sisältää runsaasti pornografiaa.

Teoilla aiheutettiin asianomaisille suurta ja pitkäaikaista kärsimystä.
Myös toinen tamperelainen mies tuomittiin jutussa vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen yhdeksästä törkeästä kunnianloukkauksesta.

Teoissa oli keskeisenä motiivina myös rasismi.

Käräjäoikeus arvioi teot poikkeuksellisen vakaviksi kunnianloukkauksiksi. Käräjäoikeus otti huomioon sen, että rikokset oli tehty joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja aineisto oli siten toimitettu suurten joukkojen saataville.
Osassa tekoja oli motiivina aiheuttaa haittaa virkamiesten työlle, koska nämä olivat aiemmin olleet toisen asianomistajan rikosprosessissa virkansa puolesta.
Miehet tuomittiin lisäksi yhteensä useiden kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvaukseen aiheuttamastaan kärsimyksestä.

Oikeudessa asianomistajina oli kolme tamperelaista kansanedustajaa. Herjattujen joukossa on myös kolme Tampereen käräjäoikeuden syyttäjää ja yksi tuomari.
Yksi heistä oli kristillisdemokraattien Leena Rauhala, joka toivoo oikeuden päätöksen pysäyttävän tällaisen mustamaalaamisen ja toisen ihmisen arvomaailman romuttamisen. Lisäksi Rauhala odottaa, että sivut saadaan viimein suljettua.
Hänen mukaansa se helpottaisi myös monien muiden elämää, sillä kohteeksi on joutunut suuri määrä muitakin. Osa sivustoista oli tehty siten, että niitä saattoi luulla herjattujen omiksi kotisivuiksi.

- Kun aikanaan keskustelin poliisin kanssa, minulle suurin pettymys oli, ettei sivuja saatu suljettua. Ymmärsin, että se johtui siitä, että sivut olivat amerikkalaisella palvelimella, Rauhala sanoi.

Myös vasemmistoliiton Minna Sirnölle on tärkeää, että sivut saadaan suljettua. Sivuja on päivitetty senkin jälkeen, kun asia vietiin oikeuteen.
Sirnön mukaan yksityishenkilön olisi ollut hyvin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, saada amerikkalaispalvelimella olevia sivuja suljetuksi. Oikeuden päätöksen jälkeen apua pitäisi tulla suomalaisilta viranomaisilta.

Herjaussivuista osa on ollut käytössä syksystä 2005 asti tai mahdollisesti jo aiemmin. Osa on tullut ilmi vasta vuonna 2006.
Juttua käsiteltiin oikeudessa kahden tuomarin ja neljän lautamiehen voimin. Syytteitä ajoi valtionsyyttäjä.

Aamulehti, STT

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/88386.shtml

Karjalan palautus on jo katastrofi

Karjalakysymyksen käsittely alkaa jo mennä totaaliseksi pelleilyksi. En tiedä kenen etua se ajaa, mutta internetistä ei enää asiallista keskustelua aiheesta löydä, kaikki on sotkettu.

Palautusjärjestötkään eivät asiallista keskustelua edistä, ProKareliakin vain jatkaa yksinpuheluaan vaikka onkin sivuilleen antanut mahdollisuuden jättää (moderoituja) kommentteja pakinoihinsa.

Ulkoministeri Alexander Stubb meni esittämään Venäjän ja Suomen välisen viisumipakon poistamista ja sekös sai palauttelijat takajaloilleen. Ei siinä vielä mitään, että venäläiset saavat ostella Itä-Suomen rantatontteja kesämökeilleen, mutta että pääsisivät vielä vapaammin matkailemaankin Suomessa! Eikä siinä mitään, että nämä hankalalla viisumillla matkailevatkin tuovat Suomeen vuosittain lähes 250 miljoonaa euroa - närää herättää se, ettei suomalaiset vastaavasti saa ostella tontteja Karjalasta, tai kuten yksi kommentti siellä kuuluu "ei sinne kannata kotiseutumatkojakaan enää tehdä muutenkaan. mitä me suomalaiset sitten viisumivapaudella tekisimme? " Tai siis eihän palauttelijat niitä edes olisi ostelemassa, ilmaiseksihan ne pitäisi takaisin saada, mutta pelkästä periaatteesta venäläisille ei saa antaa mitään niin kauan kuin eivät palauta Suomelle Karjalaa. Itämerikin saisi palauttelijoiden mielestä kuolla ihan vapaasti, euroakaan ei saisi laittaa Pietarin jätevesien puhdistamiseen, koska Venäjällä on rahaa itselläänkin.

Kaiken huippuna on nähty Suomi24:n Karjalan palautus keskustelussakin, kuinka Tampereen käräjäoikeuden toimesta törkeästä herjaamisesta tuomittu aluepalauttaja Seppo Lehto saa muilta palauttelijakolleegoiltaan sympatiaa ja puolustamista osakseen. Esim. Tuula Hölttä ei ole omien sanojensa mukaan edes tutustunut Lehdon tuotantoon, mutta näkee silti Lehdon vain yhtenä "valtaeliitin" uhrina.

Ehkäpä se on nyt sitten tätä, pelkkää katkeruuden purkua Karjalakysymystä keppihevosena käyttäen ilman todellista aikomustakaan tehdä oikeasti yhtään mitään Karjalakysymyksen ratkaisemiseksi. Yksi harrastaa perhokalastusta, toinen maalailee tauluja ja "Karjalan palauttelijoiden" harrastus on natina kaikesta mikä liittyy Venäjään.

Karjalan palautus on kuollut, sen voi nyt unohtaa.

Taitaa olla aikaa alkaa palauttaa suomalaisia Karjalaan ja aloitetaan se viisumivapaudella.

Pääseekö linnasta nettiin?

Tampereen käräjäoikeus tuomitsi tänään internetin kuuluisimman Karjalan palauttelijan tamperelaisen Seppo Lehdon kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan useista törkeistä kunnianloukkauksista. Lehto syyllistyi kaikkiaan yhteentoista törkeään kunnianloukkaukseen, joiden kohteena olivat useat virkamiehet.
Käräjäoikeus arvioi tekoja "poikkeuksellisen vakaviksi".

Mitenkähän Lehdon blogien ka kavkaz.fi -sivuston käy miehen ollessa tiilenpäitä lukemassa? Eiköhän sinne "isänmaallisten" tovereiden joukosta toinen rääväsuu tuuraamaan löydy ;)

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Internet-kirjoittelu+vie+tamperelaismiehen+vankilaan/1135236788703

Lapset apuna

"Tuemme toimintaa ja olemme valmiit yhteistyöhön löytääksemme win-win -ratkaisun Suomen Karjala-kysymykseen. "

Voisi kuvitella edellä olevan tekstin löytyvän jostain polittisen yhdistyksen nettisivuilta, mutta ei; kyseessä on Karelian Agency OÜ, (A Unifying Power for Karelia) oman kertomansa mukaan innovatiivinen tuotekehitysyhtiö jonka fokuksena on luoda iloa ja hyvää mieltä lapsille - kaikille ihmisille. Tuotelisenssit: Veikko Saksi (ProKarelia ry:n hallituksen jäsen, Karjalan palautus -kirjan kirjoittaja).


Mikään uusi juttu tämä ei ole, tuon ProKarelian servereiden ympärillä näyttää erillaista "lelukauppaa" pyörineen jo useampia vuosia, eri firmojen toimesta. Jotenkin nyt kuitenkin tässä särähtää silmään Karjalan palauttaminen lasten avulla ja vielä virolaisella firmalla. Eikö ProKarelia ja Saksi "suosi suomalaista"? Ei kai varmaan sitten, mutta hellyttävien kuvien ja mielikuvien käyttöä kannattaisi varmaan lisätä. Kuvassa yksi ehdotus ;)

Karjalakeskustelun säännöt

Nimimerkki "aluepalauttaja" laittoi Suomi24:n Karjalan palautus -palstalle alla olevat Karjalan palauttajan keskustelusäännöt. Voi vaikuttaa koomiselta, mutta ne pitävät nykyään valitettavan hyvin paikkansa ja juuri noin palauttajat netissä keskustelevat.

***

KARJALAN PALAUTUS nettikeskustelut, palautuksen kannattaja keskustelusäännöt

§1 Muista päättää jo ennen "väittelyn"/"keskustelun" aloittamista, ettet edes halua ymmärtää, mitä vastapuoli yrittää selittää. Äläkä todellakaan yritä ymmärtää.

§2 Pyri kääntämään jokainen vastapuolen lause häntä itseään vastaan tavalla tai toisella, niin loppujen lopuksi olet ainakin omasta mielestäsi selvinnyt tilanteesta voittajana.

§3 Opponentin "keksiminen". Pysyt tilanteessa niskan päällä jos tiedät kuka vastapuoli on, mutta ei tiedä sinun identiteettiäsi. Jos vastustajasi kirjoittaa nimimerkillä, voit aina itse keksiä vastapuolelle identiteetin. Muista kertoa "tietosi" usein muillekin keskustelijoille, jotta hekin alkavat pitää totena identiteettiä, jonka olet vastapuolelle kehittänyt. Pääperiaate on saada muut keskustelijat ajattelemaan sitä, mikä opponenttisi on, eikä sitä mitä hän kirjoittaa. Mitä karseamman identiteetin vastustajallesi kehität, sen parempi.

§4 Olet kaikkien hyvän maun mukaisten käyttäytymissääntöjen yläpuolella. Saat mollata muita keskustelijoita ja heti seuraavassa lauseessa ilmoittaa, ettei kukaan saa loukkaantua tästä "rakentavasta kritiikistä".

§5 Mitään tunnettua logiikkaa ei tarvitse noudattaa, eikä useimpia tuntemattomiakaan.

§6 Yritä antaa itsestään paljon älykkäämpi ja tietävämpi kuva kuin mitä todellisuudessa oletkaan. Tämä onnistuu sivistyssanoja käyttämällä ja kertomalla usein, että olet maisteri, tohtori, entinen huippujääkiekkoilija, tms. "asiantuntijan oloinen" titteli käy aina.

§7 Älä koskaan paljasta pohjimmaisia motiivejasi keskusteluun osallistumiselle.

§8 Jos keskustelun aihe tai sen kulku on sinulle epämieluisa niin yritä aina tarttua niihin epäolennaisimpiin kohtiin kirjoitustesi saamissa vastineissa ja pyri johtamaan keskustelu niiden kautta täysin pois alkuperäisestä aiheesta.

§9 Mitään väittämääsi ei tarvitse perustella tai todistaa oikeaksi. Niiden vääräksi todistamisesta on vastuu opponenteilla ja heidän todistelunsa ei tietystä kelpaa sinulle.

§10 Vaikka arvostelisit muita mitä ihmeellisimmistä asioista, sinua ei missään nimessä saa arvostella. Sinä et tee virheitä. Jos teetkin, älä noteeraa niitä äläkä ikinä myönnä niitä.

§11 Vaikka vastapuoli yrittäisi mitä, vastapuolen reaktio on kuitenkin aina "täysin väärä" tai vaihtoehtoisesti "ennakoitavissa ollut" tai "odotettu".

§12 Jossain vaiheessa keskustelua vastapuoli yrittää todennäköisesti seuraavia keinoja sinua vastaan:

12.1 - Yrittää "ignooraata" sinut. Ei muka kiinnitä sinuun mitään huomiota. Älä silti luovuta vaan jatka hänen pommittamistaan, kyllä hänellä jossain vaiheessa menee hermot kuitenkin ja hän vastaa taas kirjoituksiisi.

12.2 - Yrittää vastata kaikkiin viesteihisi mahdollisimman järkevästi ja hyvän maun mukaisesti. Älä sorru samaan vaan jatka tyylilläsi - Helposti provosoituvat alkavat kohdella sinua niin kuin sinä heitä.

§13 Taitavien verbaalisolvaajien edessä kannattaa olla varovainen ja kannattaa vaihtaa yhtäkkiä tyyliä asialliseksi ja huomauttaa vastapuolta hänen huonosta käytöksestään pyytää tällaista vastustajaa käyttäytymään myös asiallisesti. Jos näin tapahtuu niin jatka itse taas omalla tyylilläsi. §14 Hyvä keino on heittää vastapuolelle, että koska hän jaksaa vastailla viesteihisi niin hän näin ollen on täysin elämätön yksilö.

§15 Keksi itsellesi henkilöllisyys. Älä kerro mitään tosiasioita itsestäsi, niin sinua ei voi saada tulistumaan mistään henkilökohtaisesta. Älä missään nimessä mene rekisteröimään itsellesi nimimerkkiä, jos se suinkin on mahdollista keskusteluun osallistumiseksi ilmankin sitä.

§16 Hyökkää erityisesti sellaisten henkilöiden kimppuun, joiden argumentit ovat selvästi omiasi parempia (älä tietenkään myönnä sitä kenellekään).

§17 Jos keskustelu menee todella vaikeaksi niin syytä muita "nettikiusaamisesta" ja julista poistuvasi paikalta. Palaat sitten tietysti takaisin eri nimimerkillä.

§18 Nimimerkkejä on hyvä olla aina useampi. Yksi varsinainen, jolla esität väitteesi ja muutama sivunimimerkki tukemaan näitä päänimimerkilläsi käymiä keskusteluja. Sivunimimerkkien osallistuminen kannattaa pitää lyhytsanaisena; Olen samaa mieltä, XX(päänimimierkkisi) on taas oikeassa, jne.

§19 Älä ikinä luovuta, älä anna periksi. Voit toistaa itseäsi loputtomiin, muut kyllästyvät jankutukseesi kyllä ja voit tuntea voittaneesi.

§20 Muista, olet aina keskustelun ylin tuomari, jonka päätöksistä ei voi valittaa.

———————————————————————————————————————

[PK 10012008 ver.1.0ˆ]

****

[EDIT 10.5.] Nimimerkki Aluepalauttaja on sitten uusinut edellä olleet sääntönsä tähän muotoon: http://www.geocities.com/alue_palauttaja/karjalakeskustelu.html

Roppakantaa...

Onko palautukselle vaihtoehtoa?

Mitä jos unohdettaisiin se rajan siirto ja etsittäisiin Karjala-kysymykseen todellista "win-win" ratkaisua. Kartastaan sokeasti rajalinjoja tuijottelevia ja niiden sisälle jäävästä mitään ymmärtämättömiä nurkkapatriootteja tämä ehdotus ei miellytä, mutta entäs te muut?

Kehitelläänpä ajatusta "Ei Karjalaa takaisin Suomelle vaan suomalaiset takaisin Karjalaan":

1. Raja jää siihen missä se on ollut viimeiset 64 vuotta.

2. Suomalaisille, eli käytännössä evakoille ja heidän jälkeläisilleen, neuvotellaan luovutetuille alueille kotiseutuoikeus, johon kuuluu oikeus palata alueelle ja ottaa hallintaansa sotien takia menetetty kiinteistöomaisuus.

3. Tätä palautettua omaisuutta ei ole oikeus myydä eteenpäin tietyn määräajan aikana (esim. 10-20 vuotta). Määräajan umpeuduttua evakot/perikunnat saavat joko jatkaa omistustaan tai myydä omaisuuden kenelle haluavat. Määräajalla varmistellaan alueelle muuttavien sitoutuminen Karjalan hyväksi tehtävään jälleenrakennustyöhön ja karsitaan äkkirikastumisen toivossa Karjalaan kaipailevat evakoiden jälkeläiset oikeasti Karjalaan kaipaavien joukosta.

4. Venäjä takaa omaisuuden siirron suomalaisille ja verottaa omistuksia sen jälkeen oman lainsäädäntönsä puitteissa. Venäjä huolehtii myös mahdollisesti suomalaisten tieltä pois muuttavaan joutuvien uudelleen sijoittamisesta ja näiden muuttojen kustannuksista. Jos kiinteistö on Venäjän valtion omistuksessa tai muuten mahdoton palauttaa niin Venäjä korvaa kiinteistön hinnan suomalaiselle osapuolelle.

5. Suomi ja EU suuntaavat lähialueyhteistyöhön kuuluvan tukensa näille alueille parantaakseen yhteistyössä Venäjän kanssa alueen asukkaiden palveluita.

6. Suomalaiset "paluumuuttajat" vievät alueelle omaa osaamistaan ja investoivat rakentamalla kiinteistöilleen ja osallistumalla alueen ja sen palveluiden kehittämiseen. Venäjän "win".

7. Suomalaiset saavat 64 vuotta sitten menettämäänsä omaisuutta takaisin ilman, että Suomen valtio joutuu ottamaan koko alueen kehittämisen yksin omalle vastuulleen. Aluetta kehitetään vastaisuudessa yhdessä EU:n ja Venäjän kanssa. Suomen "win".

8. Keksi itse lisää?

[>> avaus Suomi24 Karjalan palautus-palstalla 15.4.2008 , kommentit sinne, kiitos ]

Rakentavaa palautetta

Näin sitä taas sovitellaan punatähtistä piippalakkia meikäläisen päähän :)

Kyseessä on vanha tuttavamme, katkeroitunut tee-se-itsekansantalousteoreetikko, joka veti tapansa mukaan hernekeittopurkin nenäänsä kun ei saanut myytyä kansantalousteorioitaan läpi Suomi24 Karjalan palautus -palstalla ja alkoi allekirjoittaneesta siitä hyvästä isovenäläistä leipomaan. Deja vu?

Hänen mielestään kun Karjala ei tulisi kalliiksi tavalliselle palkansaajalle, joka ei maksa edes veroa vaan työnantaja hänenkin veronsa maksaa ja tavallinen palkansaaja saa vain RAHAA kun Karjala palautetaan, me emme maksa vaan meille MAKSETAAN ja yritys maksaa verot ja kaikki RIKASTUVAT kun saavat palkkaa ja, ja, ja,.... voi hyvänen aika ja muut tieteelliset tosiasiat päälle.

Kyllä nämä helmet ovat täällä harvinaista herkkua, mutta näiden takia tätä kannattaakin seurata edes toisella silmällä ;)

Liittokokous lähestyy

Nyt on jännät paikat. Jokohan ProKarelia pystyy kaappaamaan vallan Karjalan liitossa, jonka liittokokous on ensi lauantaina 19.4?
Viimeksi (23.04.2005) tuli pahasti takkiin, eikä Saksin Veksikään (kok) ole vieläkään toipunut siitä. Traumaa on pitänyt tämänkin kevään aikana purkaa useampaan otteeseen ProKarelian pakinasivuilla. Viimeksi tänään sinne ilmestyi pitkä valitus siitä kuinka häpeällinen edellinen kokous oli (kun ProKarelian ehdokasta ei valittukaan) ja kuinka puoluepoliittista koko liiton johto nykyään on.
Pitkin kevättä ilmestyneiden valituspakinoiden rivien välistä on kyllä aistittavissa, ettei Saksi itsekään oikein usko enää vallankaappaukseen. Kun usko menee, silloin syytetään ja syyllistetään, näinhän ne palautusjärjestöt yleensä muutenkin toimivat. Eihän sitä tiedä, vaikka ProKarelia olisi tällä Laukkasen mollauskampanjallaan saavuttanut ja käännyttänyt riittävän monta kokousedustajaa? Lauantaina se nähdään.

Karjalaiset kesäjuhlat 2008 Tampereella

Sepollakin (kuvassa) on tänä vuonna lyhyt matka apinaansa (kuvassa) ulkoiluttamaan, eikä poliisikaan voi laittaa tällä kertaa matkustuskieltoon ;) Korkeintaan putkaan tai kotiarestiin....

http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=196

Voihan Tukiainen sentään....

Nonniin, media sai sitten Kanervan pään vadille. Ettäs kehtaakin olla niin naisten perään, eihän sellainen ministeris-miehelle sovi. Mitä siitä vaikka varsinaisen työnsä olisikin hoitanut hyvin. Tämmöistä tämä politiikka näyttää meillä nyt olevan, poliitikot ovat vapaata riistaa ja inhimillisillä heikkouksilla lyödään kuin vierasta sikaa.

Kanervan seuraajaksi valittaneen nyt europarlamentaarikko Alexander Stubb. Virallisesti ministerin vaihdos pitäisi tehdä ensi perjantaina. Karjalan palauttelijoille tämä ei välttämättä ole huono uutinen, vaikka Kanervan lähtö voi harmittaakin. Ehtihän se Ile jo sentään vierailla Turun Karjala-klubillakin, mikä oli tälle vuodelle ensimmäinen valon pilkahdus siellä hölmöläisten säkin pohjalla. Stubb sentään suhtautuu Karjalan palautukseen periaatteessa myönteisesti, kuin myös muihin palautusjärjestöjen lempiaiheisiin.

Kaivellaanpa vanhoja:

Alexander Stubbin vastaus yleisökysymykseen Karjalan palauttamisesta 24.05.04 Helsingissä totalitarismi-seminaarissa: “Tietysti Karjalan palautus pitkällä aikavälillä rauhanomaisin keinoin.”

http://kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/001/009.pdf

ProKarelian kysely EU-vaaliehdokkaille:

1. Tulisiko Karjalan palautuksesta käydä Suomessa poliittinen keskustelu?
Stubb: JAA. Mielestäni keskustelua on hyvä pitää yllä. Eli kyllä. Isäni o syntynyt Käkisalmessa ja isovanhemmat Viipurissa.

2. Puhutko kampanjassasi aluepalautuksesta eli ns. Karjala-kysymyksestä?
Stubb: EI. Euroopan parlamentin ei pidä tästä asiasta päättää ja koska nyt käydään EU-parlamenttivaaleja, en tässä yhteydessä.

3. Tulisiko valtion tutkia aluepalautuksen vaikutukset?
Stubb: JAA. Tutkimuksia on tehtykin, niitä voidaan jatkaa.

4. Oletko parlamentaarikkona valmis ottamaan Karjala-kysymyksen esille EU:ssa?
Stubb: JAA.Yleisellä tasolla kyllä, mutta kuten sanottua, EU-parlamentin ei pidä tästä asiasta päättää.

5. Kannatatko totalitarismin tuomitsemista EU:ssa (vrt. EPP:n resoluutio)
Stubb: JAA.Kyllä.

http://www.prokarelia.net/fi/?x=vaalikysely2-tulokset

Ainoa ikävä puoli tässä vain on palauttajien kannalta, että Stubb on pohjimmiltaan käytännön realisti, eikä sellainen ilmassa leijuva tuuliviiri-idealisti kuin millaista palauttajaporukoissa enemmän arvostettaisiin. Suurin osa meistä muistakin suhtautuu palautukseen periaatteessa myönteisesti, mutta kun ottaa järjen käteen niin jalatkin pysyy maan pinnalla. Stubb on juuri tätä.

No voihan Kanerva.....

Iltasanomat uutisoi valoa palauttajien säkkiin 19.03.2008: Ilkka Kanerva mukana Karjala-kokouksessa.

"Tämä oli ainutkertainen tapahtuma, arvioi professori
Pentti Kosonen. Hänen johtamansa Karjalan palauttamista ajava Turun Seudun
Karjalaklubi sai maanantaina vieraakseen ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok). -
Kävimme hyvin luottamuksellisen keskustelun. Ministeri käyttäytyi erittäin
fiksusti tässä asiassa, mutta lupasimme etukäteen, että emme
lehdistötiedotteessamme puutu itse sisältöön.
- Emme halunneet tiedottaa tilaisuudesta etukäteen. Se on
vähän sellainen asia, että ulkopoliittisen johdon läsnäolo näissä (Karjala-)
tilaisuuksissa edellyttää sitä, että mitä hän siellä kaveriporukassa lausuu, ei
ole heti lehtien lööpeissä.Kosonen (kesk) tuntee Kanervan Turun valtuustosta.
Kokous pidettiin aamupäivällä Hamburger Börsissä. Kanerva lupasi palata asiaan
vuoden päästä. Lupasiko hän ottaa Karjala-asiaa esiin missään?
- No comments.
Olitteko tyytyväisiä ulkoministerin antiin?
- Kyllä. Koko joukko oli erinomaisen tyytyväinen.
Se oli rohkaiseva Karjalankin kannalta?
- Kyllä. Oikein hyvä.
Saadaanko Karjala joskus takaisin?- Minä uskon, että
merkit ovat hiukan sellaiset."

No, palauttajien ulkoministerin asialleen osoittamasta kiinnostuksesta innostuneet hehkuttelut saivat sitten tietysti tuttuun tapaan nolon kolauksen, kun Uusi Suomi uutisoi 26.3.2008: Kanerva ei usko luovutettujen alueiden palauttamiseen. Tämä oli käynyt useaan otteeseen selväksi Suomi-Venäjä-seuran seminaarissa, pohdittiin laajasti Venäjän näkymiä vaalien jälkeen ja Suomen suhdetta maahan. Siinä missä Karjala-seurat pohtivat aluepalautus-strategioitaan Esson baareissa niin hallituksella on Kanervan mukaan hieman toisenlaiset visiot:

Hallitus pyrkii Kanervan mukaan jo kevään aikana saamaan
käsittelyynsä laajan Venäjä-politiikkaohjelman, jonka tavoite on käydä läpi,
mitä mahdollisuuksia Suomella on hyödyntää yhteistyösuhteitaan Venäjään nykyistä
tehokkaammin. Ohjelmaa tekemässä on ollut mukana asiantuntijoita niin
akateemiselta kuin liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan puolelta.

Mahtaakohan tähän asiantuntijajoukkoon kuulua mukaan Karjala-kerhojen aktiivit vai ei kai se hallitus sentään sitä kansalaisyhteiskunnan puolelta löytyviä asiantuntijoita Suomi-Venäjä seuran puolelta ole mukaan haeskellut? Ei kai näitä kansakunnan valontuojia taas jätetty oppositioon?

Noh, oli miten oli, Reijo Vihkosta tuli nyt sitten Karelia Klubin puheenjohtaja kun "maisteri Antero Siljolalla ei ollut henkilökohtaisista syistä mahdollisuutta jatkaa tehtävässä." Samoin "professori Arto Palkama teki henkilökohtaisista syistä tilaa uusille jäsenille." Muut uuden hallituksen jäsenet ovat nyt asianajaja, varatuomari Patrick Lindgren Helsingistä ja everstiluutnantti, evp Jukka Hyle Ikkalasta. Hallituksen jäseninä jatkavat Klubi-kauppias Päivikki Tiilikka Lappeenrannasta ja klubi-sihteeri Raimo Partanen Helsingistä. >>PK

Valmistautuuko Siljola tässä nyt ihan tosissaan ottaamaan vastaan Karjalan Liiton puheenjohtajuuden tulevassa liittokokouksessa?

Valoa enemmän kuin säkkiin mahtuu

ProKarelian tuoreinta (20.03.2008) pakinaa lukiessa tuli väkisin mieleen tarina hölmöläisistä, jotka yrittivät kantaa säkillä valoa pimeään pirttiin. On tietysti mukavaa, jos PK:n pakinoitsija näkee valoa tunnelinsa päässä, mutta ehkäpä sitä konkreettista valoa saisi pikkuhiljaa alkaa jo löytyä muualtakin kuin Karjalan palauttelijoiden esitelmistä kaikenmaailman kansanopistojen teemailloissa ja Karjala-kerhojen paikallispalavereista Veijo Esson baareissa.

Pakinoitsija vihjailee, että palautus kuitenkin etenee kaikessa hiljaisuudessa, vaikkei sitä tyhmemmät huomaakaan; "keskeneräisiä tai mitään luottamukselliseksi sovittuja asioita pidä tuoda esille". No jopas nyt jotakin. ProKarelian maisteri Saksi on väittänyt Karjalan palautuksesta olevan kiinnostuneita myös yritysmaailman tahot, mutta yhtään ainoaa sellaista yritystä hän ei ole pyynnöstä huolimatta kyenneyt nimeämään. Sanoo vain että on niitä. Niinpä niin... Ministeri Kanerva kun tässä hiljan sattui poikkeamaan Turun Kareliaklubin illanistujaisissa niin siitäkin vihjailtiin, että Kanervalla olisi ollut "jotain asiaa, muttei sanota mitään kun luvattiin olla hys hys". Kylläpä tämä nyt alkaa mennä salamyhkäiseksi touhuksi. Ei kai Karjala-kerhot nyt ihan salaseuroiksi ala muuttua? Toisaalta se voisi olla ainoa tapa selvitä kritiikistä, mitä nämä palautuskerhot toiminnastaan saavat. Palautellaan Karjalaa omissa porukoissa pois muiden silmistä, kaikessa rauhassa. Sepäs se vasta valoisaa touhua olisikin.

Siinä ProKarelian pakinoitsija on oikeassa, että Karjalan palautus tulisi monelle yllätyksenä, jos se nyt yhtäkkiä ottaisi ja palautuisi tällä työllä mitä sen eteen on tehty. Todennäköisesti se olisi yllätys niin pakinoitsijalle itselleenkin kuin muillekin palautuksen agitaattoreille. Ehkäpä olisi kuitenkin jo aihetta tehdä analyysia omista toimista, siitä mitä on tehty ja mitä on oikeasti saavutettu - miten palautus on tehdyillä toimilla edistynyt? Toisaalta, sen selvittämiseen ja näkemiseen tarvittaisiin ehkä ulkopuolista tahoa, palauttajat ovat tätä nykyä niin häikäistyneitä omasta valovoimaisuudestaan, että näyttää karu totuus jäävän näkemättä ja karkaavan kauas yhdessä sen todellisuuden kanssa, jonka yläpuolella tämä "palautusmaailma" näyttää irrallaan leijailevan vailla todellista kosketusta reaalimaailmaan, missä me muut elämme.

Vinkki: Kossun myyntikin kasvoi 10% ulkoasumuutoksen ja markkinoinnin avulla.

Mutta nyt aletaan jännittää Karjalan liiton liittokokousta. Joko se nyt tapahtuu, joko palautusjärjestöt kaappaavat vallan puoluepoliitikoilta, joko Karjala palautuu ja maailma pelastuu? Kylläpä taas jännittää. Toisaalta, ProKarelian ja Kareliaklubin sedille toivoisi jo kannatusta sen verran, että pääsisivät himoitsemaansa valtaan edes jossakin vähän isommassa kerhossa kuin omissaan. Tämän maan politiikka kaipaa Kanervan tekstiviestien ja Vanhasen tyttöystävien vastapainoksi vanhaa kunnon "rötösherrat kuriin" -meininkiä ja sitä palautusjärjestöillä olisi tarjota sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta Itämeren kaasuputkien kautta Karjalan palauttamiseen.

Sitä valoa ikkunassa siis.... vai sieltä säkin pohjaltako se kajastaa?

Nimierkkijahdissa

Nimierkin "rikokset"?
Kirjoittanut: erkkinimi 13.3.2008 klo 08.39

Nimimerkki Nimierkki tappoi erän talon asukkaita. Tämä tappotapahtuma alkoi 18.06.2007 kello 17.00 ja loppui 18.06.2007 kello 17.01. Nimierkin mielestä hän ei ole syyllistynyt rikokseen koska tapahtuma kesti vain yhden ( 1 ) minuutin. Toinen hänen puolustuksensa on että kun hänellä oli punaiset lasit niin hän ei voinut nähdä mitä teki.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000033577210
________________________________________

Ystävämme "Salmin rajavartija" siirtää nyt "Karjala-keskustelua" ihan uuteen aspektiin. Allekirjoittanut ei sitten olekaan enää pelkkä "komueki" vaan nyt jo ihan puhdas murhamies. Kaikkeen sitä internetkeskusteluihin osallistumalla näköjään voi syyllistyäkin :)

Suomi24:n Karjalan palautus -palstalla hän on jo jonkin aikaa esiintynyt "JuKi" -nimmarilla mustamaalatakseen oikean "JuKi":n takaa löytyvää Jukka Kivimäkeä, jonka kanssa on ilmeisesti joutunut törmäyskurssille. Allekirjoittanut saa tältä "Salmin rajavartijalta" tämän tästä "kritiikkiä" milloin mistäkin. Lähinnä miestä näyttää sieppaavan se, ettei itse osaa "keskustella" muusta kuin Salmiin talvisodan aikana jääneistä lehmistä ja siitä, ette "neuvostobolshuilla" ole esittää kuittia suomalaisten rajan taakse jättämästä omaisuudesta, eikä muut keskustelijat tahdo löytää tietä samalle aaltopituudelle hänen kanssaan. Tapaus on sikäli ainutlaatuinen, että kyseinen "keskustelija" on pistänyt junttimaisella uhollaan pilalle jo useamman keskustelupalstan, aina heininen.net:in vieraskirjasta lähtien. Vaan antaapa rajavartijan uhota, kaikkien kukkien pitää saada kukkia, tunkiossakin.

Karjala -keskustelun taso käy jo ihan tosissaan sääliksi. Esim. Suomi24:aa hallitsevat palauttajia huvikseen kiusaavat provot, itseään viihdyttävät pellet, omia vainoharhojaan ruokkivat jankuttajat ja nämä "rajavartijan" kaltaiset ressukat. ProKarelia ja muut ns. "palautusjärjestöt" harrastavat yksinpuhelua ja moralisointia, jota ei kuuntele kukaan ja muut, ennen välillä jopa asialliset aiheesta keskustelijat ovat kadonneet aiheen piiristä kokonaan, totaalisen kyllästyneinä.

ProKarelia toivoo asian etenevän Gandhin tiellä: "Ensin olet heille ilmaa, sitten he nauravat sinulle, sitten he taistelevat sinua vastaan – sitten sinä voitat!"
Todellisuudessa Karjalan palautus näyttää etenevän hieman toisella tavalla: "Ensin olet heille ilmaa, sitten he nauravat sinulle, sitten he nauravat sinulle lisää – sitten sinut unohdetaan.") "

Salmin rajavartija #5

Palautuskeskustelu 3

Palautuskeskustelu 2

Palautuskeskustelu 1

Nyt jo uhkaillaan...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000031629015

Suomi24 Karjalan palautus-keskustelu elää ihan omaa elämäänsä. Keskustelun tasosta kertoo kaiken se, ettei palauttelijat keksi palautukselle syitä 2000-luvulta vaan elävät historiaa.

Sovitaan nyt heti alkuun, että Karjala on Suomelta viety
vääryydellä ja ennen sitä se on ollut aina suomalaisten asuttamaa. Se siitä, se
on se historiallinen syy miksi Karjala pitäisi palauttaa, joten ei keskitytä nyt
siihen enää, vaan yrittäkääpä kertoa tältä vuosituhannelta löytyvät syyt sille
miksi Karjala pitäisi palauttaa? Alkoi tuolla toisessa ketjussa hieman
epäilyttää, ettei sellaisia nykypäivään ja tulevaisuuteen liittyviä syitä ole
edes olemassa. Juttu kun on niin, että jotta jos Karjalaa aletaan palauttamaan
niin palautuksen pitäisi olla kannattavaa Suomelle ja suomalaisille, jos ei
välttämättä taloudellisesti niin ainakin sosiaalisesti ja psyykkisesti. Löytyykö
syitä vai jauhetaanko taas pelkkää historiaa?

Eipä näytä löytyvän.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000031965198