keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Pakkomielteenä Karjala?


Kun tänä aamuna pitkästä aikaa avasin Uuden Suomen blogistanin sivun, bongasin sieltä vanhan tuttavani matkakirjailija Markus Lehtipuun (kuvassa) uusimman tuotoksen. Lehtipuuhan on jo vuosia kärsinyt siitä, ettei ole löytänyt internetistä keskustelupalstaa missä voisi päteä palstan fiksuimpana, julistaa itsensä keskustelun voittajaksi, tai edes kakkoseksi. Onneksi Lehtipuu on nyt kuitenkin löytänyt vihdoin ja viimein internetin ihmemaasta oman pikku kolonsa missä voi olla kukkona tunkiolla ja siellä hän näyttääkin viihtyvän 2/3 ajastaan, siinä missä kolmanneksen kehuu olevansa matkoilla. Siellä omassa blogissa hesarin julmat, suomettuneet toimittajat, jotka eivät ymmärrä hänen ajatustensa arvoa, eivät jätä hänen harkitsevalla kirjoitustaidolla tehtyjä, itsehillittyjä pakinoita julkaisematta. Veikko Saksin piti huomauttaa Markukselle aikanaan Kareliaforumilla, ettei se ole Markuksen hiekkalaatikko. Nyt Kareliaforumia ei ole ja Markuksella on siis vihdoin oma hiekkalaatikko. Pieni sellainen, mutta eiköhän siihen Markus bulvaaneineen mahdu pätemään.

Avasin siis Lehtipuun tuoreimman, puolen yön aikaan tuotetun, luin sen ja eipä olisi aamu mukavammin voinut alkaa kuin tälle aivopierulle nauramalla.
Blogissaan Lehtipuu kertaa ensin erästä tähtihetkeään kun sai napattua valokuvan Karjalaisten kesäjuhlilla kulkueeseen tunkeutuneesta Karjala takaisin - kylttimiehestä. Toinen tähtihetki lienee ollut se kun hän tapasi Ahtisaaren. Saunassa. Lopuksi Lehtipuu marmattaa siitä kuinka Karjalasta on tullut pakkomielle.

Karjala ei siis ei toki ole pakkomielle hänelle itselleen (tietenkään) vaan tietysti kaikille muille niin kuin aina (unohdetaan nyt siis tässä suosiolla ne kymmenet tuhannet kirjoitukset joita Lehtipuu on vuosien mittaan internetin keskustelupalstoille latonut). Ennenkaikkea häntä näyttää harmittavan kuinka "pakkomielteenomaisesti" kaikenmaailman "nimierkit" kehtaavat osallistua Karjala-keskusteluun kääntämällä kaiken Lehtipuun sanoman häntä vastaan ja harrastamalla jopa mustamaalausta. Lehtipuuhan ottaa tunnetusti kaiken hänen sanomisiinsa kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena ja saattaa jopa harkita tämänkin kirjoituksen kohdalla kunnianloukkaushaasteen tekemistä. Sitähän taitaa tapahtua aika usean hänen juttujaan kommentoivien kirjoitusten kohdalla.
Lehtipuu väittää myös minun päivystävän Suomi24:n Karjala-keskustelua. En kyllä edes muista milloin olen viimeksi palstalla käynyt, joten Lehtipuu voi rauhassa käydä pätemässä sielläkin. Se palsta tosin on trollien valtaama, eli sen Karjalan palauttajat ovat jo menettäneet.

"Totalitärinen asenteeni" on Lehtipuun mielestä jo ihan vitsi.
Mikä se sellainen asenne on?
Ensimäiseksi tällaisesta "totalitarismista" tulee mieleen väärää mielipidettä edustavien vaientaminen. Muutaman kerran olen tässä syksyn aikana heittänyt kommenttia Lehtipuun oman blogin tekstien alle, tuloksena se että Lehtipuu sensuroi ihan kaiken sinne kirjoittamani "epäasiallisena". Tähän "epäasiallisuuteen" riittää se, että tämä oman bloginsa pikkusieluinen diktaattori näkee viestistäni sähköpostiosoitteeni (nimierkki@yahoo.com). Lisäksi tämä "asiallisuutta" muilta vaativa suuri ajattelija näytää listaavan jopa väärinajattelijoiden IP-osoitteen blogiinsa näkyville. Niin että kuka se totalitaristi tässä oikeasti onkaan?

Lehtipuulla näyttää kuitenkin todella olevan allekirjoittanuttakin suorastaan ikävä ja ihan jopa kiitollisuutta hän näyttää meitä "pakkomielteisiä russofiilejä (?)" tms. kohtaan tuntevan. Se käy ilmi tästä blogitekstin viimeisestä lauseesta: "Mikään muu asia ei ole opettanut itsehillintää, harkitsevaa kirjoitustaitoa ja suomettuneisuuden syvyyden ymmärrystä kuin näiden pakkomielteisten nimierkkien kanssa väittely. "

Valitettavasti Lehtipuu ei kuitenkaan oikeasti ole tässä vuosien mittaan oppinut yhtään mitään.
Hän ei edelleenkään ymmärrä suomettuneisuutta (sellaisia eivät ole automaattisesti kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ja/tai Karjalan palautusta vastustavat).
Missähän hänen "harkitseva kirjoitustaitonsa" on mahtanut tulla esille ja millä tavalla?
Lehtipuu ja itsehillintä? Mitenkähän ne löytäisivät toisensa?

Markukselle vain tiedoksi (tiedän, että käyt täällä kurkkimassa): saat päteä blogissasi ihan vapaasti niin paljon kuin haluat. Karjalan palautustakaan ei tarvitse vastustaa, te hörhöt onnistutte siinä ihan itse niin kuin olette tehneet tähänkin asti puhumalla itsenne ristiin heti kun suunne avaatte, tai näppäimistöön koskette.

Asia nyt kuitenkin on niin, että teillä Karjalaa palauttelevilla kouhoilla ei ole aiheeseen omistusoikeutta. Siitä saa puhua myös ne, jotka ovat kanssanne eri mieltä ja sille ei voi edes Markus Lehtipuu yhtään mitään vaikka kuinka diktaattori olisi omassa pikku blogistanissaan.
Otetaan loppuun pieni kevennys:

Luennoitsija salille:
- Pakkoluovutetuilla alueilla kaikki rapistuu...
Huuto salista:
- Kävin siellä juuri ja sinne rakennetaan hirveää vauhtia uutta!
Luennoitsija jatkaa:
- Väestö vähenee pakkoluovutetuilta alueilta...
Sama ääni salista:
- Olin siellä juuri viime viikolla ja sain väistellä äitejä lastenrattaineen!
Luennoitsija nostaa vihaisena katseensä salia kohti:
- Ja Teidän, pitäisi matkustelun sijasta vierailla enemmän Markus Lehtipuun blogissa!