Karjalan palautuksen etsikkoaika

Karjalan palautus on kriisissä

Tuohon otsikon johtopäätökseen pääsee kun on seurannut viimeaikaista kirjoittelua "Karjalan palautuksen etujärjestö" ProKarelian sivulla.

Viime vuoden aikana Karjalan palautus -hanke otti aimo harppauksen uuteen suuntaan. Ehkäpä reaalimaailma on jo ahdistanut idealistit lähemmäs maanpintaa ja kiinnittämään huomiota konkreettisempiin asioihin.

Kun aiemmin pääasiassa vaadittiin Tarton rauhan rajojen palauttamista niin "palautus" on siirtynyt selkeästi enemmän yksityisomaisuuden palautuksen ja korvausten vaatimisen suuntaan. ProKarelia on asettunut tukemaan kahden eri asianajajavetoisen ryhmän Venäjälle esittämiä vaatimuksia, joiden tarkempaa sisältöä ei vielä ole edes julkistettu. Hankkeessa mukana olijoilta tihkuneen tiedon perusteella mukana ollaan pääasiassa hakemassa "kompensaatiota", eli rahallista korvausta Venäjältäkin menetetystä omaisuudesta. Suomihan on omalta osaltaan rajan siirron takia omaisuutensa menettäneille ne korvaukset jo maksanut. Nyt olisi sitten Venäjän vuoro.
Tähän rahastukseen viittaa myös ProKarelian esiintyminen isäntänä talossa johon se ei omista edes avaimia. Se väittää, että venäläiset ovat rakentamassa Karjalaan kaasuputkea suomalaisten omistamille maille ja siitä hyvästä pitäisi nyt sitten maksaa.

"Suomalaisilla on välitön omistajan intressi siitä, kulkeeko maakaasuputki heidän omistamiensa maitten kautta ja mitä se mahdollisesti vaikuttaa maan käyttöön, arvoon ja omien alueiden palautukseen. Luonnollisesti kiinnostavaa on, suoritetaanko maan pakkokäyttämisestä jotain korvauksia."

ProKarelialle "musta päivä" oli myös professori Jukka Kemppisen kannanotto ProKarelian kipupisteisiin blogissaan ja Aamulehdessä 21.01.07, eli Karjalan kiinteistöjen omistuskysymykseen ja sotasyyllisyyden purkamiseen. Sitä piti jopa kommentoida erillisellä tiedotteella seuraavana päivänä. Jostain kumman syystä tämä pelkällä ProKarelialla allekirjoitettu tiedote maistuu "Lehtipuulle" ja hänen nettikirjoituksilleen. Tiedote oli sitä itseään, tuttua lehtipuumaista syyttämistä ja perusteetonta syyllistämistä ja leimakirveen heiluttelua. Kemppistä syyllistettiin jopa ihmisoikeusten loukkaamisesta kun hän kehtasi tuoda Suomessa ja maailmalla voimassa olevan oikeudenkäytön ja käytännön tosiasioita esille. Keitähän lie ne anonyymin prokarelianistin mielestä "Suomen etevimmät laintulkitsijat" ja mitä lie ne heidän käsityksensä, joita vastaan professori Kemppinen asettuu tämän anonyymin prokarelianistin mukaan asettuu. Ymmärrettävistä syistä niitä nimiä ei kirjoituksessa mainita. Toivottavasti hän ei kuitenkaan tarkoita niitä asianajajia, jotka ovat hanketta vetämässä.

Kaikki liittyy kaikkeen ja tämäkin ProKarelian "hädän" takana on se tosiasia, että alueelle rakennettavan kiinteän kaasuputken jälkeen Venäjän on yhä hankalampi mennä luopumaan jo nyt omakseen katsomasta alueesta joskus tulevaisuudessa. Jos Venäjä toimittaa alueen kautta taloudelleen elintärkeää kauppatavaraa eli energiaa Saksaan niin miksi se antaisi alueen avaimet toiselle valtiolle? Karjalan palauttajien yksi perusargumentti - Venäjä ei tee Karjalalla mitään - on jo menettänyt merkityksensä, Venäjä todellakin tekee Karjalalla jotain, alue on ensiarvoisen tärkeä Venäjän energiakaupalle, se on sitä jo nyt ja tulee tulevaisuudessa olemaan vielä enemmän.

ProKareliassa on nyt ymmärretty tämä ja hätä on myös sen näköinen.

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä on nyt paljon kiinni.
Jos se katsoo, että Venäjän tulisi palauttaa yksityisomaisuus suomalaisille niin se ennakkopäätöksenä avaa lukemattomia uusia portteja ja oikeudenkäyntejä ympäri Eurooppaa.
Jos se katsoo, että Venäjän tulisi maksaa korvauksia omaisuutensa menettäneille niin silloin hankkeen EIT:een vieneet asianajajat voivat katsoa voittaneensa ensimmäisen erän. Heidän tilipussissaan toiminnan jatkuminen ainakin tuntuu plussana, heidän asiakkaillaan se on yhä miinuksella.

Kaikki riippuu sitten kuitenkin loppujen lopuksi Venäjästä ja sen päätöksistä. Oli EIT:n päätös mikä hyvänsä niin Venäjä tekee niin kuin se tahtoo. Kumpi siinä painaa sitten enemmän, 60 vuotta sitten voimassa olleet yksityiset omistukset vai nykypäivän ja tulevan energiapolitiikka? Sen voi arvata jokainen.

Alkuperäinen ideologia, eli Karjalan palauttaminen Suomelle Tarton rauhan rajoilla on jo karannut käsistä vaikkei sitä ääneen uskalleta myöntääkään. Tokihan ProKarelia on jo vähän siihen suuntaan myöntänyt. Nyt todellisuudessa pidetään enää kynsin ja hampain kiinni yksityisomaisuuden menettäneiden kompensaatioista. Jos niitä ei saadakaan niin mitä sitten, mitä on enää jäljellä?

Oikeastaan jäljellä olisi sen jälkeen vain se, mikä on koko toiminnan todellinen moottori. Katkeruus ja kauna Venäjää kohtaan, josta osansa saavat myös ne, jotka ovat omalta osaltaan osanneet jättää menneet taakse ja katsoa tulevaan. Surullista, mutta se kynnys lienee suurimmalle osalle Karjalan palautuksesta haaveileville liian korkea ylitettäväksi.