Suu kiinni kun ME keskustelemme!

http://karjalatakaisin.blogspot.com/: "Enkö todellakaan saisi keskustella Karjalan palautuksesta ihan kenen kanssa haluan vaikka saunan lauteilla kaljatölkki kädessä kutsumatta Nimierkkiä mukaan? Kuka on kieroutunut, uffaffaa? Karjala-kysymys koskettaa niitä suomalaisia, jotka eivät halua Karjalaa takaisin vasta sitten, kun palautus alkaa näyttää oikeasti mahdolliselta."

Tällä blokkaajalla on todella mielenkiintoinen ajatuskuvio. Karjalan mahdollinen palautus koskettaisi miljoonia ihmisiä, mutta avoimeen keskusteluun siitä saa osallistua "suunnitteluvaiheessa" vain ne, jotka sitä kannattavat? Tai siis kyllähän epäilevätkin varmaan saavat keskustella, mutta keskustelkoon mieluummin keskenään, etteivät häirtitse "oikeaa keskustelua" :)

Tuosta voisi jopa kuvitella, että palautuskeskustelua käy nyt ja se on sallittua vain kysymykseen perehtyneelle asiantuntevalle "eliitille", joka sitten suuressa ylhäisyydessään laskeutuu tavallisten ihmisten tasolle vasta sitten kun on saanut vietyä asiaa niin paljon eteenpäin, että se olisi tullut mahdolliseksi ja ajankohtaiseksi. Olen aina ollut sitä mieltä, että tällä Karjalaa palauttavalla "eliitillä" on liian suuret luulot itsestään ja erinomaisuudestaan ja tämä vain vahvistaa sitä käsitystä.

Tämä Karjalan palauttajien "eliitti" on myös auttamattoman sokea sille, ettei heidän asiansa etene suljettujen ovien ja yhteisöjen kautta, vaan ainoastaan tekemällä asiaa tutuksi suurelle yleisölle, tavallisille tallaajille. Heitä tämä "eliitti" nyt näyttää suorastaan halveksivan ja heidän saamansa vastakaiku tulee olemaan myös sen näköistä, kuten on ollut tähänkin saakka. Karjala-kysymys ei ole edennyt pätkääkään Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, päinvastoin: "eliitti" on jo pystynyt polttamaan niin monia siltoja takaansa ja edestäänkin, ettei heillä ole enää kohta suuntaa mihin edetä.

"Silloin on toki käytävä avointa keskustelua asiasta ja haettava ratkaisuja, jotka ovat hyväksyttäviä suomalaisten enemmistölle. Tällä hetkellä palautus ei tosiaan vaikuta hirveän ajankohtaiselta, joten kannattajien ja vastustajien kannattaisi panostaa keskusteluun hiukan eri tavoin. Nimierkin vaivannäkö antaa vaikutelman kuin palautus olisi jotenkin realistinen uhka."

Suomea ja Suomen suhteita vahingoittavien hankkeiden puuhastelu on aina uhka, johon pitää reagoida ennen kuin vahinkoja tapahtuu, eikä vasta sitten kun vahinko on jo tapahtunut. Vahinko olisi se, että joku taho ottaisi nämä epärealistiset palautuspuheet tosissaan.

Karjalan palautusta kannattavien vetäytyminen pois julkisesta ja avoimesta keskustelusta, saunan lauteille tai netin suljettuihin keskusteluforumeihin todellakin vahvistaa sitä käsitystä, että "palautus ei tosiaan vaikuta hirveän ajankohtaiselta." Eikä se ajankohtaiseksi koskaan tulekaan, jos asiasta käytävä kansalaiskeskustelu rajataan vain niille jotka ajatusta palauttamisesta kannattavat.

Eduskunnan puhemies evp. ja Karjalan liiton evp. Varapuheenjohtaja Riitta Uosukainen on kiteyttänyt Karjalan palautuksen kannatuksen osuvasti kirjassaan: "Olen pannut merkille, miten sanat ja vaatimukset Karjala takaisin-keskustelussa suurenevat sitä mukaan kuin siirrytään itärajasta kauemmaksi tai tullaan vanhemmiksi, siirrytään eläkkeelle ja vapaudutaan välittömästä yhteiskunnallisesta vastuusta."

Kun katsoo keitä ProKarelian "eliittiin", eli tähän professorien ja kenraalien kerhoon kuuluu ja mikä heidän asemansa ja yhteiskunnallinen vastuunsa on tällä hetkellä, avautuu Uosukaisen sanoma vielä paremmin.´Kirjansa julkistamistilaisuudessa Uosukainen lausahti myös (Kommentti koski Karjalan palautuksen puolesta kerättävää addressia, johon Uosukainen ei nimeään laittanut.):

"Mielenosoitusilmaukset eivät vie asiaa eteenpäin. Näin olen kokenut. Jos jotain saavutetaan, se saavutetaan keskustelemalla".

Mitähän Karjalan palauttajat kuvittelevat saavuttavansa saunanlauteilla tai suljetuissa keskustelupiireissään? Eivät ainakaan Karjalaa takaisin, sen voin luvata.