tiistaina, maaliskuuta 25, 2008

Valoa enemmän kuin säkkiin mahtuu

ProKarelian tuoreinta (20.03.2008) pakinaa lukiessa tuli väkisin mieleen tarina hölmöläisistä, jotka yrittivät kantaa säkillä valoa pimeään pirttiin. On tietysti mukavaa, jos PK:n pakinoitsija näkee valoa tunnelinsa päässä, mutta ehkäpä sitä konkreettista valoa saisi pikkuhiljaa alkaa jo löytyä muualtakin kuin Karjalan palauttelijoiden esitelmistä kaikenmaailman kansanopistojen teemailloissa ja Karjala-kerhojen paikallispalavereista Veijo Esson baareissa.

Pakinoitsija vihjailee, että palautus kuitenkin etenee kaikessa hiljaisuudessa, vaikkei sitä tyhmemmät huomaakaan; "keskeneräisiä tai mitään luottamukselliseksi sovittuja asioita pidä tuoda esille". No jopas nyt jotakin. ProKarelian maisteri Saksi on väittänyt Karjalan palautuksesta olevan kiinnostuneita myös yritysmaailman tahot, mutta yhtään ainoaa sellaista yritystä hän ei ole pyynnöstä huolimatta kyenneyt nimeämään. Sanoo vain että on niitä. Niinpä niin... Ministeri Kanerva kun tässä hiljan sattui poikkeamaan Turun Kareliaklubin illanistujaisissa niin siitäkin vihjailtiin, että Kanervalla olisi ollut "jotain asiaa, muttei sanota mitään kun luvattiin olla hys hys". Kylläpä tämä nyt alkaa mennä salamyhkäiseksi touhuksi. Ei kai Karjala-kerhot nyt ihan salaseuroiksi ala muuttua? Toisaalta se voisi olla ainoa tapa selvitä kritiikistä, mitä nämä palautuskerhot toiminnastaan saavat. Palautellaan Karjalaa omissa porukoissa pois muiden silmistä, kaikessa rauhassa. Sepäs se vasta valoisaa touhua olisikin.

Siinä ProKarelian pakinoitsija on oikeassa, että Karjalan palautus tulisi monelle yllätyksenä, jos se nyt yhtäkkiä ottaisi ja palautuisi tällä työllä mitä sen eteen on tehty. Todennäköisesti se olisi yllätys niin pakinoitsijalle itselleenkin kuin muillekin palautuksen agitaattoreille. Ehkäpä olisi kuitenkin jo aihetta tehdä analyysia omista toimista, siitä mitä on tehty ja mitä on oikeasti saavutettu - miten palautus on tehdyillä toimilla edistynyt? Toisaalta, sen selvittämiseen ja näkemiseen tarvittaisiin ehkä ulkopuolista tahoa, palauttajat ovat tätä nykyä niin häikäistyneitä omasta valovoimaisuudestaan, että näyttää karu totuus jäävän näkemättä ja karkaavan kauas yhdessä sen todellisuuden kanssa, jonka yläpuolella tämä "palautusmaailma" näyttää irrallaan leijailevan vailla todellista kosketusta reaalimaailmaan, missä me muut elämme.

Vinkki: Kossun myyntikin kasvoi 10% ulkoasumuutoksen ja markkinoinnin avulla.

Mutta nyt aletaan jännittää Karjalan liiton liittokokousta. Joko se nyt tapahtuu, joko palautusjärjestöt kaappaavat vallan puoluepoliitikoilta, joko Karjala palautuu ja maailma pelastuu? Kylläpä taas jännittää. Toisaalta, ProKarelian ja Kareliaklubin sedille toivoisi jo kannatusta sen verran, että pääsisivät himoitsemaansa valtaan edes jossakin vähän isommassa kerhossa kuin omissaan. Tämän maan politiikka kaipaa Kanervan tekstiviestien ja Vanhasen tyttöystävien vastapainoksi vanhaa kunnon "rötösherrat kuriin" -meininkiä ja sitä palautusjärjestöillä olisi tarjota sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta Itämeren kaasuputkien kautta Karjalan palauttamiseen.

Sitä valoa ikkunassa siis.... vai sieltä säkin pohjaltako se kajastaa?

Ei kommentteja: