torstaina, elokuuta 16, 2007

Epävirallista viestintää



Manulla matti kukkarossa 1991?




Karjalan palauttajat saivat eilen vettä myllyynsä, kun Kainuun sanomat julkaisi toimittajansa Matti Viirretin arviot siitä, kuinka Venäjän johto olisi 1991 lähettänyt epävirallisia viestejä siitä että Karjala saattaisi olla kaupan, presidentti Koivisto olisi asettanut salaisen tutkijaryhmän selvittämään kustannuksia ja tullut siihen tulokseen, ettei Suomella ole varaa ostaa Karjalaa. Epäviralliset viestit muuttuivat äkkiä virallisiksi myyntipuheiksi ja jopa kesälomalla ollut ProKarelia heräsi tämän uutisen takia henkiin kokonaisen kolmen kirjoituksen voimin, internetin keskustelupalstoilla Koiviston päätä vaaditaan pölkylle menetetystä tilaisuudesta.


Mistä tilaisuudesta? Tilaisuudesta ajaa Suomi konkurssiin? Tilaisuudesta ajaa Suomi Jeltsinin jälkeisen hallinnon kanssa törmäyskurssille?



Karjalan palauttajilta unohtui kovin helposti Suomen 90-luvun lamavuodet (joista niistäkin toki syyllistetään Koivistoa) ja ajankohta missä näitä epävirallisia viestejä Venäjältä läheteltiin. Ei Suomella todellakaan ollut varaa silloin Karjalaa ostella, hyvä että Viinasen pitkin ulkomaita juoksemilla ja kerjäämillä lainoilla saatiin edes hyvinvointiyhteiskunta jotenkuten pidettyä pystyssä. Silti, tuhannet yritykset kaatuivat ja tuhannet jäivät työttömiksi. Pankkikriisin lainat saatiin maksettua vasta vuoteen 2004 mennessä ja kansalaisille tästä 90-luvun lamasta on arvioitu jääneen yli 50 miljardin euron tappiot. Siihen päälle vielä reilut 10 miljardia euroa Karjalan kauppahintaa ja ~60 miljardia euroa alueen infrastruktuuriin? Kyllä siinä tynkäsuomalaiset sujettujen koulujen ja terveyskeskusten portailla olisivat ajatelleet lämpimästi Karjalaa ja siellä asuneita satoja tuhansia uusia venäjää puhuvia suomalaisia.



Naapurikin oli käymistilassa, taloudellisissa vaikeuksissa ja kamppailu vallasta täydessä käynnissä, aina aseellista vallankaappusyritystä myöten. Neuvostoliitto oli yhä olemassa ja Jeltsinin Venäjän hallinto yritti tehdä omaa ulkopolitiikkaa ohi Neuvostoliiton hallinnon. Jeltsin viestitteli myös Japanille mahdollisuutta Kuriilien palauttamisesta, Japanissa se ymmärrettiin niin, että taloudellista tukea vastaan Venäjä olisi voinut saaret palauttaa. Ei Japanikaan tähän täkyyn tarttunut, Kuriilit ovat yhä Venäjällä.



Ja kuinkas kävikään Karjalaa epävirallisesti Suomelle tarjonneille? Jeltsinin kohtalon kaikki tietävät, eikä hänen korruptoitunut ja valtion omaisuuden keinottelijoille myynyt hallintokautensa ole Venäjällä kovin hyvässä huudossa nykyään. Jeltsin antoi potkut Gennadi Burbulikselle ja Karjalan palautuksesta Suomeen Baltian itsenäistymisen aikoihin viestitellyt Galina Starovoitova ammuttiin Pietarissa 1998.



Viron tuoreiden tapahtumien ainakin pitäisi olla Karjalan palauttajien muistissa, jos vaikka 90-luvun vaikeudet ovatkin jo unohtuneet. Siellähän venäläinen vähemmistö mellakoi yhden patsaan siirron takia ja jopa Venäjän hallituksella sanotaan olleen näppinsä pelissä tämän mellakoinnin kanssa. Baltian itsenäistyessä maihin jäi huomattava venäläinen vähemmistö, jota Putinin hallinto on käyttänyt keppihevosenaan puuttuakseen Baltian maiden sisäisiin asioihin. Me olisimme Baltian kanssa nyt aivan samassa veneessä, jos Karjala olisi palautettu Neuvostoliito hajotessa, venäläisten ollessa heikkoja. Ehkäpä Venäjältä löytyisi nyt omia "Karjala takaisin" järjestöjä nashi-tyyliin, jotka haluaisivat keikuttaa Suomi-venettä enemmänkin.



Koivistoa nyt syytellään tilaisuuden hylkäämisestä, mutta samalla unohdetaan että presidentti sentään käski tutkia asiaa, josta valtiovalta on muuten pitäytynyt yli 60 vuotta kokonaan. Ei Karjalaa tarvitse palauttaa hinnalla millä hyvänsä koska Karjala ei ole millään mittapuulla Suomelle elinehto ja 90-luvun alussa se hinta olisi voinut olla Suomelle kohtalokas. Muutaman idealistin onnelliseksi tekeminen olisi voinut vaarantaa koko Suomen ja Koivistolla oli rohkeutta sanoa ei.



Karjalan palauttamisen kannalta on pelkkää ajan haaskausta märehtiä menneitä ja jälkijättöisesti viisastellen etsiä syyllisiä päätöksiin, joiden riskit olivat selvät ja suuret ja joiden seurauksia voi vain arvailla. Jos Karjalan palauttajat saisivat suunnattua energiansa sen miettimiseen, miten Karjala voitaisiin palauttaa vallitsevien realiteettien pohjalta, niin asia voisi edetäkin.



ProKarelia kuten muutkin Karjalan palautuksesta haaveilevat ovat jämähtäneet oman missionsa ensimmäiseen kohtaan, eivätkä siitä yli pääse:







Siinä sitä jauhamista varmasti riittää hamaan tulevaisuuteen. Karjala sillä aikaa on ja pysyy venäläisenä.







Ei kommentteja: