Kuka kukin luulee olevansa

Juuri kun pääsin ihmettelemästä, miksi ProKarelia päästi verkkosivulleen professori Pentti Virrankosken Tarton rauha ry:n Tarton rauhan vuosijuhlassa 14.10.2007 pitämän esitelmän niin johan PK palasi pian takaisin urilleen. Ja löytyyhän sieltä Virrankosken tekstin alusta toki maininta; "Esitelmä edustaa kannanottojen osalta kirjoittajan mielipidettä" eli PK sanoutuu siitä irti. Eikä ihme, Virrankosken näkemykset historiasta ovat lähempänä realismia kuin PK:n kauppaama idealismi, tai historiatulkinnan ollessa kyseessä, historian vääristely omiin tarpeisiin sopivaksi.

ProKarelia otti ja meni sitten itsekin myöntämään Karjalan palauttajat idealisteiksi:

"Voitaisiin sanoa, että realismi ja reaalipolitiikka tulivat turhiksi viimeistään Neuvostoliiton luhistumisessa. Tosin meillä edellen on paljon poliitikkoja, jotka eivät sitä ole havainneet ja uskovat edelleen, ettei joidenkin – kanonisoiduiksi pyhitettyjen – asioitten muuttaminen ole mahdollista." >> PK: Idealistit ja realistit

Tämä on ollut suurelle yleisölle jo kauan tiedossa, realismi on karannut Karjalan palauttelusta jo aikoja sitten ja se on näkynyt laskevana kannatuksena palautusasialle, jopa 73% suomalaisista haluaisi lopettaa jo keskustelunkin aiheesta. (>>Elinkeinoelämän Valtuuskunta; Ikkunat auki maailmaan -asennetutkimus 3/2006 )

PK jatkaa tuttuun tyyliin poliitikkojen syyllistämistä siitä, etteivät he saa mitään aikaiseksi Karjala-kysymyksessä, siis mitään sellaista mitä PK haluaisi siinä tapahtuvan.

"Toinen näitten asioitten suhteen kykenemätön ryhmä ovat ne ihmiset, jotka eivät usko, että mitään voitaisiin muuttaa. Kun mitään ei tehdä, korkeintaan vastustetaan kaikin voimin, ei synny muutosta, joten MOT. Eli oli todistettava, ettei muutosta voida saada aikaan, eikä sitä saatu. Ei todella voi syntyä muutosta, koska sen edestä ei toimita tai muutos itse estetään."

PK:n idealistisella väellä ei ehkä edes käy mielessä sellainen ajatus, että ehkäpä realistisemmat poliitikot eivät haluakaan ajaa heidän asiaansa, koska kokevat sen Suomelle vahingollisena hankkeena. Suomen menettämiä alueita on venäläistetty jo yli 60 vuotta ja sen onnistumisen näkee jokainen alueella käynyt. Kyse ei ole enää pelkästä Suomen alueen palauttamisesta Suomelle vaan siitä, että "palautettaisiin" Suomelle pala Venäjää. Sellaiseksi alue on muuttunut, mutta tätä idealisti ei voi myöntää, sehän olisi realismia. Miksi realismia ymmärtävät poliitikot sitten haluaisivat muutosta ja Suomelle palan Venäjää?

Ikuisen syyttämisen ja syyllistämisen sijaan ProKarelia voisi jo alkaa itsekin tehdä jotain konkreettista. Jos Karjalan palautuksella on, niin kuin PK väittää, suomalaisissa liki 1.5 miljoonaa kannattajaa, mutta puoluepoliitikot eivät asiaa aja, uskalla ajaa tai viitsi ajaa, niin missä viipyy Karjalan palauttajien oma puolue, joka homman hoitaisi? Luulisi nyt tuollaisella kannatuspohjalla muutaman kansanedustajan saavan eduskuntaan idealismista rähjäämään. Realismi lyö toki tässäkin ProKareliaa kasvoille, asiaa on yritetty jo, ei syntynyt puoluetta (Koko Suomen Liitto), ei saatu kansanedustajia (Jussi Liikonen,...), eikä presidenttiä (Arto Lahti). Ainoa tapa on siis jatkaa marmattamista - miksei kukaan tee mitään - vaikkei itsekään saa mitään aikaan.

Edes Julkisuuskulttuurin edistämissäätiön Kuka Kukin Luulee Olevansa -07 opus ei huomannut mainita Karjalan palautuksen puuhamiehiä, vaikka siinä idealistien porukassa niitä luuloja riittää vaikka muille jakaa. ProKarelialle voisi silti antaa pari merkkiä; BW, JP, IB, OF, MU, HN, BiJ, TK, OJK,...