perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Kunnianloukkaus on nyt IN



No eiköhän asianajaja Kari Silvennoinen (kuvassa) ottanut ja mennyt tekemään poliisille tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta ja vaati sen jälkeen Jukka Kemppiselle rangaistusta Kemppisen blogissa 17.1.2007 käydystä keskustelusta.

Kemppinen kirjoitti ja kirjoittaa edelleen blogissaan asiaa ja nimim. Äkäslompolon kommentit ovat ehkä hieman kärkeviä, mutta täyttä asiaa - mikä tietysti sai Silvennoisen takajaloilleen. Leivästähän tässä on Silvennoiselle kyse ja oikeuteen haastaminen on hänen työtään. Jos asianajajan uskottavuus menee niin näkyyhän se tilipussissa. Tietysti voi aina yrittää haastella oikeuteen niitä todellisen uskottavuuden paljastaneita ja yrittää rahastaa heitä. Silvennoinen taitaa joka tapauksessa olla Suomessa siitä harvinainen asianajaja, että hän keksii ensin asian mitä ajaa ja hakee siihen asianomistajia sitten lehti-ilmoituksella. Eipä tule tässä toista sellaista kyseisen ammatin harjoittajaa mieleen.

Sääli, jos keskustelu Karjala-kysymyksestä ja sen lieveilmoistä menee tällaiseksi; palautushenkiset saavat levitellä vapaasti ihan mitä tietoa haluavat ja ikinä keksivät ja toiminnan arvostelijat haastetaan oikeuteen.


Asianajajaliitto muuten antoi Silvennoiselle varoituksen hänen toiminnannastaan liittyen Karjalan kiinteistöjen ja Itämeren kaasuputken tiimoilta kehiteltyihin juttuihin, joten siinäkin mielessä Silvennoisen toiminnan arvostelulla on perusteet. Alla päätös siitä.

Suomen asianajajaliiton valvontakertomus 2007, s.45:


TO 2 § 2: Asianajajakunnan arvon alentaminen.
Asianajajakunnan arvon mukainen markkinointi.


Valvontalautakunta tutki oliko asianajaja rikkonut hyvää asianajajatapaa markkinoidessaan asianajopalvelujaan siten, että hän oli julkaissut sanomalehdessä ilmoituksen, jossa oli kehottanut sotasyyllisyysoikeuden sotaan syyllisinä tuomitsemien henkilöiden (nimet luetteloitu ilmoituksessa)
sukulaisia ottamaan yhteyttä asianajajaan mahdollisten tuomionpurkuhakemusten laatimiseksi.
Asianajaja oli myös kotisivuillaan julkaissut kuulutuksen maa- ja vesialueiden omistajille koskien Suomen ja Venäjän alueelle rakennettavaksi suunniteltua kaasuputkea. Kuulutuksessa asianajaja oli todennut kaasuputken olevan uhka Suomen ympäristölle, puolustukselle ja maa- ja vesialueiden
yksityiselle omistukselle. Kuulutuksessa asianajaja oli pyytänyt alueella maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä ja kuntia ottamaan häneen yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia oikeustoimia varten. Asianajaja ei katsonut syyllistyneensä hyvän asianajajatavan rikkomiseen ilmoitusten julkaisemisella. Ilmoituksista kansalaiset näkivät, että oli edes yksi asianajaja, joka halusi oikaista vääryyden ja toimia isänmaallisesti isänmaan hyväksi. Asianajajan mukaan kysymys oli perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvatun sananvapauden käyttämisestä.


Valvontalautakunta totesi, että asianajajalla on Suomen perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen turvaaman sananvapauden nojalla oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä niin sotasyyllisyyskysymyksistä kuin Suomen ja Venäjän alueelle suunnitellusta kaasuputkesta. Asianajaja oli kuitenkin julkaistuissa ilmoituksissaan markkinoinut asianajopalvelujaan, minkä osalta valvontalautakunnan tuli ratkaista, oliko asianajaja ilmoituksilla rikkonut
hyvän asianajajatavan edellyttämää moitteetonta ja asiallista markkinointia ja oliko markkinointi ollut asianajajakunnan arvon mukaista. Ilmoituksissa esitetyt kannanotot siitä, että sotasyyllisyystuomioiden purkamiseen olisi olemassa laillisia perusteita ja siitä, että kaasuputken rakentaminen aiheuttaisi uhan Suomen ympäristölle, olivat asianajajan henkilökohtaisia mielipiteitä eikä niiden voitu sanoa olevan yleisesti tunnustettuja tosiasioita. Ilmoitukset olivat luonteeltaan provosoivia ja kohdistuvat suoraan asianosaisiin eli ilmoituksissa lueteltujen henkilöiden sukulaisiin ja tiettyjen maa- ja vesialueiden omistajiin. Valvontalautakunta katsoi, että asianajajan asianajopalvelujensa markkinointia edellä kerrotuissa julkaisuissa
ei voitu pitää asianmukaisena ja moitteettomana.


Markkinoinnin sävy ja luonne oli myös senlaatuista, että sitä ei voitu pitää asianajajakunnan arvon mukaisena. Varoitus. Asianajaja valitti hovioikeuteen, joka ei muuttanut valvontalautakunnan ratkaisua.

http://www.asianajajaliitto.fi/uploads/t1nnccz6wwn.pdf (sivu 45)

Ei kommentteja: