keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Karjala takaisin - tai sitten ei



Wikipediaa lainaten: Karjala-kysymyksellä tarkoitetaan yleensä luovutetun Karjalan ja muiden Suomen talvi- ja jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle Moskovan ja Pariisin rauhassa luovuttamien alueiden asemaa, eli Karjalan, Petsamon, Sallan, Kuusamon ja Suomenlahden ulkosaarten palautuskeskustelua.
2004 - 2005 tehtyjen mielipidemittausten mukaan palautusta kannattaa noin kolmasosa suomalaisista ja sitä vastustaa reilu puolet. Palautuksen perusteluiksi sanotaan karjalaisia ja Suomea kohdanneen vääryyden korjaaminen, "ryöstösaaliin" palautus ja taloudelliset syyt. Vain kannattajat ovat tehneet palautuksesta laskelmia, ja niissä pitävät palautusta taloudellisesti kannattavana. Palautuksen suurimpina ongelmina koetaan rahoitus, alueen noin 350 000 asukkaan venäläisväestö ja Venäjän reaktioiden pelko. Osa kokee asian jo vanhentuneen ja pitää asiaa ratkaistuna Pariisin rauhansopimuksessa.


Maaliskuussa 2006 julkaistun Elinkeinoelämän Valtuuskunnan asennetutkimuksen (1218 vastaajaa, satunnaisotanta Manner-Suomen 18-70-vuotiaista) mukaan 73% vastaajista oli sitä mieltä, että koko Karjala-keskustelu pitäisi lopettaa. Tutkimuksessa kommentoidaan: "Yksi mahdollinen kiistan aihe Suomen ja Venäjän suhteissa voisi olla kysymys aikanaan Neuvostoliitolle luovutetun Karjalan palauttamisesta. Suomalaisten valtaenemmistö, kolme neljästä, haluaisi poistaa tämän aiheen keskusteluagendalta. Onkin selvää, että aluevaatimusten aktiivinen esittäminen huonontaisi maiden välisiä suhteita."

Tärkeämpänä kuin Venäjän ja Suomen välisiä suhteita, pitäisin Karjala-kysymyksessä kuitenkin sitä, tarvitseeko Suomi oikeasti Karjalaa ja muita menetettyjä alueita takaisin. Onko kyse palautushankkeissa kuitenkin Suomen kannalta kannattamattomasta hankkeesta, josta saatu hyöty on pienempi kuin sen mukanaan tuoma haitta? Näin minä sen näkisin.

Suomen menetykset sodissa oli muutakin kuin pelkät maa-alueet. Suhteutettuna väkilukuun Suomen henkilötappiot olivat Neuvostoliiton ja Saksan jälkeen suurimpia tappioita toisessa maailmansodassa. Sotilashenkilöinä Suomi menetti noin 90 000 miestä ja naista, lisäksi suomalaisia haavoittui 142 000 ruumiillisesti ja sielullisesti vielä enemmän. Neuvostoliitolle luovutetun maa-alueen suuruus oli miltei 43 000 km2, eli miltei Tanskan kokoinen alue. Alueluovutusten vuoksi yli 420 000 suomalaista lähti entisiltä kotiseuduiltaan evakkoon ja asutettiin uudelleen Suomen alueelle. Vanhat rajat palauttamalla ei näitä lopullisia menetyksiä voida korvata. Kaiken päälle Karjalan liiton kyselyn mukaan vain murto-osa Karjalan evakoistakin olisi enää valmis muuttamaan palautettuun Karjalaan takaisin. Kenelle Karjalaa sitten palautettaisiin ja miksi?

Karjalan palautusta ajavat tahot keskittyvät Suomessa ProKarelia nimisen liikkeen taakse. ProKareliakin myöntää suoraan, ettei Karjalan palautus ole ajankohtainen vaan siellä nähdään tärkeämpinä tällä hetkellä Suomen "historian kipupisteiden" käsittely, mikä tarkoittaa lähinnä Kekkosen ja kylmän sodan aikaisen Suomen politiikan ruotimista ja Neuvostoliitolle myönteisen politiikan aikakauden linjausten kyseenalaistamista, eli jonkinlaista revanssipolitiikkaa siis, jolla on nykypäivän polittiset päämäärät. Neuvostoliiton ajan "suomettuminen" on se lyömäase, millä nämä tahot yrittävät nykyisin valtaa pitäviä vallasta suistaa. Karjala-kysymys on tässä vain pelkkä sivujuonne. Kaikki Suomen historian kipupisteet eivät ole asialistalla, siitä puuttuvat jatkosodan aikainen liittoutuminen Saksan kanssa, Itä-Karjalan miehitys ja sen uhrit ja Suomen silloisen "eliitin" avoin saksalaissuuntaus, mikä tarkoitti käytännössä natsien aatteen myötäilemistä akateemisissa piireissä ja porvaristossa. Näitä asioira nämä revisionistit eivät halua käsitellä, koska juuri näiden natsi-suuntausten takia nämä samat tahot joutuivat Neuvostoliiton aikana paitsioon. Nyt sieltä pyritään sitten takaisin Karjalalla ratsastaen.

Karjalan palautus olisi Suomelle järjettömän kallis hanke. Puhutaan useista kymmenistä miljardeista euroista kun lasketaan palautuksen aiheuttamia kustannuksia ja nämäkin ovat sentään hankkeen kannattajien omia laskelmia. Suomen rajalla on valtava elintasokuilu. Rajaa siirtämällä se kuilu saataisiin maamme rajojen sisälle. Rajaa siirtämällä saisimme asukkaiksi 350.000 venäläistä. Miten tämä vieras kulttuuritausta nivoutuisi saumattomasti yhteen suomalaisen kulttuurin ja toimintatapojen kanssa? Ei tuskattomasti.

Mielestäni enemmistö suomalaisista on väärässä; Karjala-keskustelua ei saa lopettaa. Päin vastoin, siihen saisi osallistua asiantuntijat yhteiskunnan kaikilta tahoilta. Näin mukaan saataisiin oikeaa ja uskottavaa tietotaitoa palautusjärjestöjen propagandan vastapainoksi. Vaikkei palautuksen kannatus olekaan niin merkittävää, että se koskaan etenisi konkretian asteelle, on väärät luulot ja tiedot, sekä suoranainen valehtelu karsittava asian tiimoilta pois. Ja jos kipupisteitä käsitellään niin käsitellään ne kaikki. Vasta sen jälkeen meillä on varaa osoitella ja syytellä muita heidän virheistään.




2 kommenttia:

Karjala takaisin kirjoitti...

No keskustellaan sitten. Täältä pesee ja linkoaa.

Sweetie kirjoitti...

Näitä on paljon järkevämpi lukea kuin forumeiden mielipiteenvaihtoa, koska ihmiset panostaa siihen, mitä blogiinsa kirjoittaa: Se teksti ei vaan katoa muiden viestien sekaan :)

Seuraan keskusteluanne mielenkiinnolla :D