maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Pillit pussiin (taas).


Aikaisemmin osana ProKarelian verkkosivustoa toiminut keskustelualue KareliaForum sai ansaitsemansa lopun (toistaiseksi) kun ylläpito päätti viheltää pelin poikki. Keskustelualue irrotettiin aikoinaan näennäisesti ProKarelian sivustosta omaksi sivustokseen, koska siellä käydyt keskustelut tahtoivat leimata ProKareliankin. Pariin otteeseen forum on sitten laitettu "lomalle" juttujen käydessä liian levottomiksi ja nyt vihdoin ProKarelia veti sitten koko töpselin seinästä.
Syyksi forumin hyllyttämiselle Veikko Saksi (forumin admin nimim. Karelianisti) ilmoittaa, että "Forumin kirjoitteluun ja ylläpitoon kaikkiaan käytetty aika ei näytä palvelevan tavoitteita eli syvällisen tiedon generoimista keskustelujen avulla." No, voihan sen noin sievästikin sanoa.

Tosiasiassa ProKarelia ei enää halunnut ylläpitää keskusteluforumia, jossa Karjalan palauttajat olivat selvästi koko ajan puolustuskannalla ja vastustajien argumentointiin ei keksitty enää vastinetta. Yksi toisensa jälkeen keskustelijat häipyivät forumilta, eikä jäljelle jääneistä ollut todellakaan enää generoimaan ProKarelian tavoitteisiin yhtään mitään.

Suurta yleisöä forum ei koskaan tavoittanut. Loppuaikoina siellä jaksoi "essuloida" enää puolentusinaa aktiivia ja lukijamäärät lienevät olleet maksimissaan parinkymmenen tienoilla. Jäähyväisviestissään Saksi kirjoittaa: "Forumin kävijämäärä on laskeva, mikä varmaankin johtuu sisällöstä." Eihän se toki forumin aiheesta voi johtua....

Kanonisoitu paradoksi: Karjala-keskustelu

ProKarelian Veikko Saksi on ihastunut "totuuden paradoksi" -käsitteeseen, mistä on viime aikoina nähty useita selityksiä ProKarelian nettisivuilla ja Kareliaklubi-lehdessä. Hänen mielestään sanapari "kanonisoitu paradoksi" kuvaa hyvin niitä tapahtumia, joissa kanonisoitua totuutta pidetään väkisin voimassa riippumatta siitä, kuinka järjenvastainen tilanne syntyy. Tämä Saksille ja ProKarelialle järkeen mahtumaton tilanne on se, että Karjala on ollut viimeiset 63 vuotta osa naapuria.

ProKarelian mukaan suomalaiseen politiikkaan on synnytetty kanoninen totuus, jossa poliittinen eliitti on tietoisesti sopimuksilla ja vaikenemalla hyväksyen päätynyt siihen, mitä joissakin asioissa on pidettävä totuutena ja miten niihin tulee reagoida. Varsinainen paradoksi, eli järjenvastaisuus syntyisikin siitä, jos poliitikot reagoisivat niin kuin Saksi ja ProKarelia vaativat. Suomi luopui alueistaan sodan seurauksena lain säätämässä järjestyksessä, eli aluemuutos oli lain kirjaimen ja hengen mukainen. Jos vaikkapa kansanedustajat noudattaisivat Saksin paradoksia niin he nimittäisivät tätä laillista tapahtumaa "ryöstöksi" palautusjärjestöjen tapaan, kyseenalaistaen siten oman asemansa ja päätöstensä laillisuuden.

Paradoksiin mahtuu myös ihmettely siitä, miksei venäläiset kysele lupia rakennettavan kaasuputken linjalta löytyvien maiden ja mantujen entisiltä suomalaisomistajilta, siis niiltä, joille näistä kyseisistä maista ja mannuista maksettii sodan jälkeen korvaukset menetetystä omaisuudesta Suomen valtion toimesta. Varsinainen paradoksi tässä onkin se, kuinka Saksi ja ProKarelia esiintyvät isäntinä talossa, johon eivät omista edes avainta.


Saksi pitää sotasyyllisyystuomioita tämän paradoksin huippuna. Sodan hävinnyt Suomi joutui oman valtiosääntönsä vastaisesti säätämään jälkikäteen lain, jolla maan sotaan vieneet johtajat tuomittiin niin kuin sodan voittajat heitä tuomiolle vaativat. Millainen paradoksi se olisikaan ollut, jos Ryti hallituksineen olisi viety Moskovaan tuomittavaksi? Nyt Suomi sai jakaa lievät tuomiot itse, eikä näiden johtajien sodasta kantama vastuu suuri ollut. Suuremman vastuun siitä kantoivat ne 59 000 kaatunutta, 158 000 haavoittunutta ja 1 500 kuollutta siviiliä ja sotaveteraanit, jotka joutuivat rakentamaan maan uusiksi sodan ja sotakorvausten jälkeen. Heidät tähän vieneiden johtajien pienet vapausrangaistukset sankarin sädekehineen ovat todella paradoksin huippu, koska aina unohtuu se tosiasia, että nämä tuomitut todella veivät Suomen uuteen sotaan, miehittäjäksi ja valloittajaksi, tieten ja tahtoen. On totta, että Neuvostoliitto oli vienyt talvisodassa Suomelta Karjalan vääryydellä, mutta oikeuttiko se Suomen johdon lähettämään suomalaiset uuteen sotaan, miehittäjiksi alueelle, joka ei koskaan edes ollut osa laillista Suomea? Suomi sortui itse silloin aivan siihen samaan, mikä oli Karjalan meiltä vienyt talvisodassa, mutta tämä on yksi niistä historian kipupisteistä mistä ProKarelia vaikenee, eikä ihme. Iniuria non excusat iniuriam - vääryys ei oikeuta uusiin vääryyksiin.

Tästä päästäänkin siihen millainen kanonisoitu paradoksi Karjala-keskustelu on. Se on historiaa historian perään. Kuluvan syksyn aikana Karjalaa palauttavat ovat suorastaan juhlineet Karjala-kysymyksen etenemistä, kun historian käsittelyssä on päästy yli 60 vuoden takaa jo 17 vuoden takaisiin tapahtumiin. Karjalaa palauttavat eivät mielellään keskustele siitä, miten Karjalan palautus vaikuttaisi yhteiskuntaan tulevaisuudessa, he keskustelevat mieluummin siitä millainen helmi Karjala oli ollessaan osa Suomea ja siitä millainen vääryys sen pois ottaminen oli. Karjalaa palauttavat ilmeisesti kuvittelevat, että kunhan historiankirjoitus saadaan näyttämään enemmän siltä, miltä he toivoisivat sen näyttävän, niin Karjalakin palautuu kuin itsestään. Syytetään tarpeeksi suomettumisen ajan poliitikkoja heidän virheistään niin ne "virheet" jollakin tapaa kumoutuvat ja voimme palata ajassa takaisin. Harva jaksaa vaivata päätään nykyhetken ongelmilla ja tulevalla, sillä miten ne ongelmat olisi hoidettava Karjalan palautuksen yhteydessä. Historia riittää - vuosituhantinen suomalaisalue on palautettava Suomelle. Miten Suomelle ja Karjalalle silloin kävisi, sillä ei niin väliä.

ProKarelia on kuitannut nämä tulevaisuuden ongelmat "Karjalan palautus" -kirjallaan. Siinä esitellään ympäripyöreitä laskelmia siitä kuinka kannattavaa Karjalan palautus olisi Suomelle, se lupaa maalle jopa täystyöllisyyden. Ikävää vain, että laskelmat ovat pielessä alusta alkaen silloin, kun laskelmien pohjana on pelkkä toiveajattelu. Laskelmiensa perusteita ProKarelia ei pahemmin availe, mutta niistä näkee varsinkin väestölaskelmien kohdalla, että laskimen %-näppäin on ollut ahkerassa käytössä.

ProKareliavetoiset palautusjärjestöt ovat itse kanonisoineet Karjala-kysymyksen; "Viime sotien seurauksena Suomessa on yhä avoinna esim. sotasyyllisyys, asekätkentä, sotakorvaukset ja alueitten palautuskysymys. Poliittinen vaikeneminen ei edistä aitojen, luottamuksellisten suhteiden rakentamista Venäjään. Luottamus voi syntyä vain vanhojen aggressioiden korjaamisen kautta. "
Paradoksi on siinä, ettei todellisuudessa mikään noista kysymyksistä ole avoinna.

Sotasyyllisyystuomiota ei voi purkaa, ne on annettu, kärsitty tai armahdettu ja sellaisena ne historiankirjoihin jäävät. Asekätkentä on käsitelty, sotakorvaukset on maksettu ja alueet on luovutettu niin kuin demokraattisesti valittu eduskunta aikoinaan päätti. Poliitikotkin rakentavat aitoja, luottamuksellisia suhteita Venäjään nykyhetken realiteettien ja tulevaisuuden tarpeiden perusteella, eivät menneisyydessä hampaankoloon ummehtuneiden kaunojen ajamina. Vanhat aggressiot on sovittu jo aikoja sitten, ei kaikkia miellyttävällä tavalla, mutta sillä tavalla, että rauhallista rinnakkaiseloa on riittänyt 63 vuotta. Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Kertooko se tosiaan siitä, ettei suhteet olisi riittävän kunnossa? Ei meidän sentään naimisiin tarvitse Venäjän kanssa mennä, vaikka Karjalan palautus olisikin kieltämättä kihlajaiset.


Kuten viime aikoina uutisista on nähty, Karjala-kysymys on tietyille tahoille keppihevonen päivänpolitiikassa. Nämä tietyt tahot ovat se pieni marginaaliryhmä, ikuinen oppositio, oli hallitusvallassa vuorostaan sitten oikeisto tai vasemmisto. Palautusjärjestöjen kanonisoima totuus ei tahdo mennä kaupaksi, ei puolueille eikä kansalle, ja hermostuminen tästä alkaa näkyä jo. Demareiden syrjäyttäminen hallituksesta antoi hetkeksi toivoa, mutta pettymys porvarihallituksen ottamaan linjaan Karjala-kysymyksessä alkaa olla jo selvästi havaittavissa. Syytöksiä ja syytettäviä riittää, niin ettei kukaan ehdi rakentamaan mitään.

ProKarelian mission kohta 1: "Siirretään syrjään syyllisyyden, vihan ja katkeruuden tunteet, epäluulo ja historiassa kohdatut vääryydet ja rakennetaan palautusta ensisijaisesti paremman yhteisen tulevaisuuden pohjalle. "

Tämä on palautusjärjestöille ja tavallisille palautuksen kannattajille ylivoimainen kynnys ylitettäväksi. Vasta kun siitä päästään yli, voi Karjala-kysymyskin edetä.


Ed. teksti postattu Suomi24 Karjalan palautus-palstalle 17.9.2007. Ei odotettavissa järkevää keskustelua vieläkään, mutta kiusaanpahan fanejani siellä välillä, etteivät kokonaan unohda olemassaoloani ;)

EDIT: Lyhennetty versio tästä Helsingin Sanomien kestoaihe-keskusteluihin 18.9.2007

perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Sale or not to sale


Karjalakysymys on saanut vaihteeksi palstatilaa, vai pitäisikö sanoa vihdoinkin. Kainuun Sanomien uutinen 15.8. Venäjän suunnitelmista myydä Karjala Suomelle polkaisi käyntiin spekulaatiot siitä, oliko Karjala kaupan ja oliko Koivistolla salainen tukijaryhmä selvittämässä Karjalan kauppahintaa. 90-luvun alkupuolen vaikuttajat niin Venäjältä kuin Suomeltakin ovat kilvan tuoneet julki omia käsityksiään asiasta ja onpa joukkoon ilmaantunut muutama sellainenkin, jonka muisti on herännyt vasta nyt. Hauskana esimerkkinä tutkija Jukka Seppinen, joka ehätti tunnustamaan toimineensa Neuvostoliiton politbyroon viestinviejänä, eli tehneensä itse sitä samaa mistä on suomettuneisuuden ajan poliitikkoja syyttänyt kokonaisen kirjan verran.




Otetaanpa lyhyt kertaus mitä on tähän mennessä tapahtunut:



15.8.2007 Raimo Viiret, Kainuun Sanomat: Jeltsin kaupitteli Karjalaa, Suomi piti hintaa liian kalliina Salainen asiantuntijaryhmä arvioi presidentti Koivistolle hintaa ja perusrakenteiden kunnostuksen kustannuksia

16.8.2007 Esko Aho: Ei muistikuvaa, että Karjalan palautus olisi ollut esillä, mutta Ahon mielestä ei ole mahdotonta, että presidentti Mauno Koivistolla olisi ollut asiantuntijaryhmä, joka olisi arvioinut Karjalan palautusta ja kustannuksia.



16.8.2007 Jaakko Blomberg: Eläkkeellä oleva diplomaatti ja entinen Viron suurlähettiläs Jaakko Blomberg sanoi, ettei ole tietoinen, että presidentti Mauno Koivistolla olisi ollut asiantuntijatyöryhmä, joka olisi arvioinut luovutetun Karjalan arvoa ja jälleenrakentamista.


21.08.2007 Gennadi Burbulis: Ahon kanssa Suomen ja Venäjän välisen naapuruussopimuksen allekirjoittanut Venäjän entinen valtiosihteeri sanoo, ettei Venäjän johdosta kukaan eikä koskaan ole luvannut Suomelle Karjalaa takaisin. Hän arvioi väitteissä olevan kyse Suomen sisäisestä keskustelusta, mutta sanoo olevansa myös valmis haastamaan Kainuun Sanomat oikeuteen, jos hän arvioi, että lehti loukkaa Venäjän kansallista kunniaa.

23.8.2007 Mauno Koivisto: "Mitään tarjousta ei Neuvostoliiton tai sen jälkeen Venäjän taholta tehty rajan tarkistuksista, eikä Suomen puolelta esitetty. Mitään työryhmiä ei minun toimestani asetettu, enkä tiedä, että sellaisia olisi muidenkaan toimesta asetettu. Asiassa ei ole perää"

24.8.2007 Kainuun Sanomat: Salainen Karjala-työryhmä oli mahdollisesti osaprojekti laajemmassa selvitystyössä, jota Karjala-kysymyksestä 1991-92 Suomessa tehtiin. Yksi noin kymmenen hengen työryhmän jäsenistä on viimeksi perjantaina vahvistanut Kainuun Sanomille, että kaikki hänen aikaisemmin lehdelle kertomansa tiedot ovat totta. Muusta hän nyt Kainuun Sanomien mukaan vaikenee. Kainuun Sanomat kertoo lähteensä olevan yhteiskuntatalouden arvostettu ja ansioitunut asiantuntija, jolla ei ole minkäänlaisia sidoksia Karjalan palauttamisasialle omistautuneisiin ryhmiin tai henkilöihin. Hänellä ei ole mitään muutakaan, esimerkiksi poliittista intressiä asiassa.

24.8.2007 Mauno Koivisto: "Mitään työryhmää ei ollut, eikä mitään laskelmia. Laskelmia ei olisi voinutkaan tehdä. Kysymys on paitsi materiaalisista myös henkisistä asioista, joille ei voida laskea hintaa. Absurdi koko ajatuskin, että päädyttäisiin johonkin summaan".
"Tässä on se vaara, että se [Karjala-tarjous] on pian historian oppikirjoissa".
"Mitä tähän lisätään, sisältää aina sen vaaran, että sieltä löytyy jokin langanpätkä, josta yritetään jotakin kehittää."
"Siksi en aio lausua mitään lehtimiesmoraalista, totuudessa pysymisestä enkä vastuullisuudesta valtakunnan asioiden käsittelyssä, vaan toteaisin vain, että mikäli minä voin todeta, tämä juttu oli muiltakin osin perätön."

28.8.2007 Andrei Fjodorov: Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvoston johtaja Andrei Fjodorov kertoo Argumenti Nedeli -lehden kolumnissa, että Venäjä laski Boris Jeltsinin presidenttikaudella hinnan Suomelta anastamalleen siivulle Karjalaa. Hinta laskettiin myös Kuriilien saarille. Kaikki nämä suunnitelmat jäivät kuitenkin paperille.

4.9.2007 Jukka Seppinen: "NKP:n politbyroo lähetti kauttani viestejä Karjalasta".
"Liettuan pääministeri Kazimiera Prunskiene otti Karjalan kanssani esille jo kesällä 1990 ja sanoi, että kun Baltian maat ovat itsenäistyneet, sitten tulee luovutetun Karjalan vuoro"

5.9.2007 Jaakko Blomberg: vahvistaa Kainuun Sanomille uudelleen muistikuvansa, että Karjalan palauttamisen kustannuksia selvitettiin työryhmässä. Blombergin mukaan työryhmää ei asettanut presidentti Koivisto. Kainuun Sanomien lähteen mukaan voi olla, että työryhmä ei ollut virallisesti presidentin asettama, mutta se oletti toimivansa hänen käskystään.

5.9.2007 Jorma Pietala: Suomi olisi tehnyt hyvät kaupat, jos Venäjä olisi tarjonnut Karjalaa takaisin 1990-luvun alussa laskemallaan hinnalla. Talousmaantieteen lehtori Jorma Pietala Helsingin Kauppakorkeakoulusta arvioi, että 15 miljardin euron kauppahinta olisi ollut kohtuullinen.

5.9.2007 Veikko Saksi: ProKarelia –järjestön pääsihteerin mukaan "Ajatus, että uhri maksaisi ryöstösaaliin palauttamisesta, on groteski pila", hän sivaltaa. Saksin mukaan yleisen oikeustajun mukaisesti ryöstäjän tehtävänä on palauttaa omaisuus ja maksaa korvauksia aiheuttamastaan vahingosta, ei toisin päin. "

5.9.2007 Andrei Fjodorov: Koivisto ja Väyrynen tiesivät Karjala-tunnusteluista.

6.9.2007 Paavo Väyrynen: Vakavasti otettavia viestejä Karjalan myymisestä ei tullut. Väyrysen mielestä julkisuuden kautta on nyt vain vahvistunut kuva, että Venäjällä ei ollut valmiutta Karjalan palauttamiseen

6.9.2007 Juri Derjabin: ”Aho nyt ainakin tiesi ja Koivisto ja Väyrynen myöskin” (Kainuun Sanomien Raimo Viirretin mukaan)


7.9.2007 Heikki Talvitie: Venäjällä on voitu hyvinkin laskeskella hintaa Karjalalle. Suomen omasta Karjala-työryhmästä Talvitie ei tiedä mitään.


keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

"Hipit Hietaniemeen ruumiita potkimaan"

Nyt puhuu Paavo:

Kirjoitus Turun Sanomissa 5.9.2007

Ammutaanko pianisti?

--

Ylivoimaisesti päättömin lausunto saatiin, kun kansanedustaja Heidi Hautala ehdotti ( Savon Sanomat 1.8.) asiantuntijaryhmän asettamista, johon kuuluisi "akateemisia tutkijoita, juristeja ja asiaan perehtyneitä journalisteja". Tämä ryhmä seuloisi "välittömästi" aineistosta "syyttömät" ja "vakoojan tunnusmerkit täyttävät lähetettäisiin tarkempiin tutkimuksiin". Näin saataisiin Hautalan mielestä tieto siitä, "ketkä ovat olleet oikeasti vakoojia ja kenen nimi esiintyy lähteissä ihan muuten vain".

Kun Hautalan lausunto ei ole saanut osakseen julkisuudessa mitään kritiikkiä, ehdotankin, että pikaisesti asetetaan Hautalan johdolla totuuskomissio, johon itseoikeutettuna nimettäisiin varapuheenjohtajaksi päätoimittaja Erkki Laatikainen ja yhtä itsestään selväksi jäseneksi professori Olli Mäenpää.
Tiitisen lista ja Supon arkistot annettaisiin tälle komissiolle, joka pyytäisi lausunnot Alma Medialta ja tilaisi näytöt iltapäivälehtien kaunatoimituksilta. Tutkinnan helpottamiseksi Alpo Rusi värvättäisiin merkitsemään epäiltyjen kotiovet ja hautakivet. Töölönlahdelle pystytettäisiin giljotiini ja päiden pudottua hipit marssisivat Hietaniemeen ruumiita potkimaan.

Olympolaisissa korkeuksissa on helppo nähdä Tiitisen listan julkistamisessa "yleinen etu", mutta kuka ottaa vastuun yksilökohtaisista seurauksista? Jos kyseessä on lista, jossa ovat vain nimet ilman mitään näyttöä, ja jos lista on ollut aineistona tutkimuksissa niin kuin suojelupoliisi ilmoittaa, sen julkistaminen jää puhtaasti leiman lyömiseksi.

+++


Peli pitäisi nyt kerta kaikkiaan viheltää poikki. Suomella ei ole varaa antaa yhtä parhaimmista organisaatioistaan kiilusilmäpoliitikkojen ja mistään piittaamattomien medioiden runneltavaksi.
Suojelupoliisi on hoitanut oman tehtävänsä kylmän sodan vaikeina vuosina matalalla profiililla mutta suurella menestyksellä. On alentavaa seurata tämän kansainvälisesti arvostetun kansallisen instituution häikäilemätöntä lokaan vetämistä.

PAAVO LIPPONEN

Kirjoittaja toimi pääministerinä vuosina 1995-2003.


Koko kolumni
Turun Sanomissa 5.9.2007

(Lainaus julkaistu ilman Paavo Lipposen ja Turun Sanomien lupaa, mikä täten tiettäväksi tehdään Karjalaa takaisin bloggaavan toiveesta)

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Lisää epämääräisiä viestejä....

ProKarelia päsäyttää taas varsinaisen uutispommin. Ei ihan "Halosen vappupuhe" -tasoa, mutta jostainhan ne uutiset on ProKareliankin keksittävä:

"Liettuan pääministeri Kazimiera Prunskiene otti Karjalan kanssani esille jo kesällä 1990 ja sanoi, että kun Baltian maat ovat itsenäistyneet, sitten tulee luovutetun Karjalan vuoro".
+++
Tohtori Jukka Seppinen (kuvassa) on ensimmäinen suomalainen, joka omalla nimellään kertoo, että hän on saanut selkeitä viestejä jo Neuvostoliiton politbyroolta Karjalan asiasta. Hän myös antaa yhden korkea-arvoisen viestintuojan nimen. Kuka kertoo seuraavan? "

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1353&author=10

Siis nyt on jo Liettuankin pääministeri tarjonnut Karjalaa takaisin? Ja ihan Ruotsinsalmi 200-vuotta projektin pääsihteerille? Odotan todella mielenkiinnolla kuka kertoo seuraavasta tarjouksesta. Minulle sitä tarjottiin kerran Viipurissa, mutta alkoholilla taisi olla osuutta asiaan. Tunnustan kieltäytyneeni tarjouksesta ;)


Julki vai eikö julki, siinäpä pulma...


Mediamyllytys alkaa pikkuhiljaa tehdä tehtävänsä. Kun tarpeeksi vihjaillaan ja syytetään ilman minkäänlaista todistetta niin paine Tiitisen listan julkaisuun näyttää kasvaneen. Saapa nähdä taipuuko Supo, vaarantuuko tiedusteluyhteistyö muiden valtioiden kanssa, unohdetaanko listalla olevien oikeusturva, vai onnistuuko listan julkaiseminen niin, ettei edellä mainitut kärsi.


Mikä se Tiitisen lista on? Suomen Suojelupoliisin Länsi-Saksasta keväällä 1990 saama lista entisen Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin 18–20 suomalaisen yhteyshenkilön koodinimistä. Nimitys aiheutuu siitä että Supon tuolloinen johtaja Seppo Tiitinen arkistoi listan tasavallan presidentti Mauno Koiviston suostumuksella. Lista ei kerro oliko siinä esiintyvä henkilö vakooja vai ei, se kertoo vain, että ko. henkilöllä oli Stasin järjestelmässä henkilökortti.
Henkilökortit eivät sellaisenaan kerro, oliko asianomainen Stasin kontakti vai tullut vain muutoin merkityksi kortistoon.


Lista tuli esille taas Rusin oikeudenkäynnin yhteydessä kun Rusi teki oman listansa, antaen ymmärtää, että hänen listaamansa henkilöt esiintyvät myös tällä Tiitisen listalla. Taustalla on myös Suojelupoliisin organisaatiota kohtaan käytävä poliittinen peli. Suojelupoiliisi koetaan politisoituneeksi ja siihen vaaditaan täysremonttia. Tiitisen lista on vain yksi kortti tässä pelissä.


Otetaanpa pieni lehdistökatsaus, kuka on mitäkin mieltä asiasta viime päivinä ollut:


Presidentti Mauno Koivisto: julkistaminen on viisaampaa kuin salassapidon jatkaminen.

"Listan julkistamatta jättäminen aiheuttaisi nykytilanteessa suuremman vahingon kuin sen julkistaminen", presidentti Koivisto arvioi. "Sitä en pysty arvioimaan, aiheutuisiko siitä jotain kipua ja kärsimystä joillekin ihmisille, mutta nykytilanteessa julkista keskustelua ja muuta ajatellen on viisaampi, että lista nyt julkistettaisiin."

Koivisto kannattaa kassakaapin avaamista, vaikka hän epäilee, ettei silläkään saada epäilyjä herrojen suojelemisesta loppumaan.

"Se on aivan turha yritys. Voi sanoa, että jos kovin ponnekkaasti torjuu jotakin, silloin on yhtä ponnekkaasti jo rakentamassa jotakin toista kuvitelmaa." (Helsingin sanomat 2.9.2007)


Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen, entinen Supon päällikkö: voitaisiin julkistaa. Listan julkistamisesta syntyisi Tiitisen mielestä vähemmän vahinkoa kuin sen salaamisesta. Jos nimien julkaiseminen tuo keskustelun lähemmäs reaalimaailmaa, sille on olemassa perusteita, Tiitinen arvioi STT:lle. Tiitisen mukaan julkaisu toisi kuitenkin Stasi-keskusteluun uusia nimiä. - Siinä on vastapunnuksena yksilönsuojan näkökulma. Tälläkin asialla on vähintään kaksi puolta.
- Ei suojelupoliisi voi toimia julkisuuden kautta. Yleinen uteliaisuus ei voi mennä valtion turvallisuustarpeiden edelle.

Tiitinen kertoo, ettei listalla hänen "hataran muistikuvansa" mukaan ollut kovin merkittäviä nimiä.
- Ei ainakaan sen ajan arvion mukaan suuria poliittisia nimiä, kyseessä olivat muiden alojen ihmiset. (Iltalehti 2.9.2007)


Ulkoasianministeri Ilkka Kanerva: Julkistamista puoltaa se, että "höhä" loppuisi. Ulkoministeri painotti kuitenkin sitä, että kansainvälisiä sopimuksia ei saa rikkoa eikä ihmisten oikeusturvaa loukata.
- Näiden asioiden välillä harkintaa tehdään. (Iltalehti 4.9.2007)


Pääministeri Matti Vanhanen: Vaikka tavoitteena tulee olla lähihistorian tutkimisen helpottaminen, samalla on otettava huomioon poliisiin mahdollisuus luotettavaan yhteistyöhön muiden valtioiden kanssa. Myös yksiköiden oikeusturva on taattava, jotta Stasi-yhteyksistä epäillyn Alpo Rusin kaltaisten julkisuusprosessien syntymiseltä voidaan välttyä.
- Jos näitä kolmea periaatetta kyetään yhteensovittamaan tavalla, ettei vaaranneta mitään niistä, niin minusta olisi hyvä edetä.
Vanhanen sanoi, että sen pystyy parhaiten tekemään poliisi itse. (Iltalehti 2.9.2007)

Sisäministeri Anne Holmlund: "Ei ole kauan siitä, kun korkein hallinto-oikeus päätti, että suojelupoliisilla on perusteet sen salaamiseen. Tämä on yksilön suojan kannalta iso juttu. Voisiko se aiheuttaa mahdollisesti vahingonkorvausoikeudenkäyntejä?"

Holmlundin käsityksen mukaan Tiitisen lista ei ole "kovin relevantti" osa supon Stasiin liittyvää aineistoa. Hän ei ole kuitenkaan itse nähnyt listaa.

"Tuntuu siltä, että Stasi ja supo kulkevat käsi kädessä. Suojelupoliisin tärkein tehtävä ei kuitenkaan ole Stasi-arkistojen säilyttely, vaan sillä on muita tärkeämpiä tehtäviä." (Helsingin sanomat 3.9.2007)


Supon päällikön viransijainen Petri Knape: listaa ei tulisi julkistaa. Syinä ovat yksityisyyden suoja, suojelupoliisin asiakirjojen salassapito ja kansainvälisten suhteiden mahdollinen vaarantuminen. (Helsingin sanomat 3.9.2007)


Poliisiylijohtaja Markku Salminen: supo teki aikanaan lainmukaisen päätöksen listan salaamisesta, eikä asiassa ole tapahtunut uutta käännettä:
"Ei se ole minkään presidentin tai hallituksen asia, koska asiakirja on supon asiakirja. Supo vastaa sen säilyttämisestä, hallussapidosta ja tietojen antamisesta." (Helsingin sanomat 3.9.2007)


Oikeuskansleri Jaakko Jonkka: kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että Supo on arvioinut listalla olevien ihmisten mahdolliset rikosepäilyt, mutta se ei ole aloittanut esitutkintaa, koska näyttöä ei ole löytynyt.

Jonkka sanoo STT:lle, että laki on yksiselitteinen: listan julkistamisesta päättää suojelupoliisi. Hän kuitenkin kysyy, onko viisasta pitää salassa nimilistaa, joka herättää niin paljon arvailuja julkisuudessa.

"Jos olen oikein ymmärtänyt, niin lista voi herättää enemmän spekulaatioita nyt, kun se on salassa kuin julkistettuna." (Helsingin sanomat 3.9.2007)