maanantaina, elokuuta 11, 2008

Kaukasian ruutitynnyri savuaa



Georgia aloitti viime torstaina (7.8) uhkapelin, jossa nyt näyttää käyvän hieman toisin kuin mitä Georgian presidentti Mihail Saakashvili oli laskeskellut tapahtuvan. Georgiassa oli juuri päättynyt maan historian suurin, Nato-vetoinen sotaharjoitus, ja Saakashvili määräsikin joukot hyökkäämään kapinalliseen, itsenäisyyttä ajaneeseen Etelä-Ossetian maakuntaan. Saakashvilin veto oli suorastaan järjetön, sillä Venäjän reaktio ei yllättänyt ketään. Luottiko Saakashvili siihen, että USA ja länsimaat tulevat avuksi? Vai luottiko Saakashvili siihen, ettei Venäjä reagoi niin kuin se on uhannut reagoida, jos Georgia aikoo ratkaista Etelä-Ossetian tilannetta asein? Ajatteli Saakashvili mitä ajatteli, temppu oli joka tapauksessa järjetön ja nyt Kaukasian ruutitynnyri savuaa kun Venäjä aloitti sotatoimet Etelä-Ossetiaan hyökännyttä Georgiaa vastaan.

USA ei tule sotilaallisesti Georgian apuun ja muilta länsimailtakin on tarjolla vain Venäjää tuomitsevia lausuntoja. Georgian läpi kulkeva öljyputki on se mistä länsi on huolissaan, ei niinkään siitä miten Georgialle lopulta tässä kriisissä käy.

Karjalan palautusta kannattavien kannattaisi nyt seurata tätä kriisiä tarkkaan ja ennen kaikkea sitä miten Venäjä on reagoinut ja miten se toimii. Karjalan palauttajat ovat yleensä myös innokkaita Nato-jäsenyyden kannattajia.

"Jos Georgia olisi Nato-jäsen, tilanne olisi täysin toinen. Jos Suomi olisi samaan aikaan Nato-jäsen, tilanne olisi Suomen kannalta erittäin vaarallinen. Jos Georgia Nato-jäsenenä pyytäisi apua, Venäjän naapurimaana olisimme erittäin suurten valintojen edessä. " (Aleksanteri-instituutin tutkija Mikko Palonkorpi, >> HS/10.8)



Etelä-Ossetian noin 70 000 asukkaasta suuri osa on venäläisiä. Venäjä on ilmoittanut invaasionsa motiiviksi heidän suojelemisensa. Suomelle takaisin luovutetussa Karjalassa asuisi 300000-400000 venäläistä. Venäjä saisi loistavan "viidennen kolonan" Suomen politiikkaan vaikuttaakseen.

Täytyy muistaa, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Venäjä käy tiukkaa tiedotussotaa ja Georgia ampuu yhtä kovilla takaisin silläkin rintamalla.

"- Etelä-Ossetian valtaus oli nopea, mutta varsin epälooginen, jos ajatellaan Venäjän reaktioita. Täytyihän Saakashvilin ymmärtää, että Venäjä ei anna nöyryyttää itseään." "- Taloudellinen kehitys on ollut katastrofi ja oppositio on osoittanut mieltään. Tämä (hyökkäys) on lähes klassinen temppu siitä, miten kiinnitetään huomio ulkopolitiikkaan ja yhdistetään kansa sotatilan avulla" (Aleksanteri-instituutin tutkimuspäällikkö Markku Kangaspuro)

"- Se, että kyseinen konflikti rauhoittuu, ei tarkoita sitä, että Kaukasian alue rauhoittuisi. Se on ollut vuosituhansia kulttuurien ja kansallisuuksien jakaja" (dosentti Alpo Juntunen Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta)

"Explainer: Georgia's territorial turmoil"

http://edition.cnn.com/2008/WORLD/europe/08/08/georgia.explainer/index.html

"Länsi tuskin auttaa Georgiaa"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkija+L%C3%A4nsi+tuskin+auttaa+Georgiaa/1135238499069

"USA vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa tuomitsemaan Venäjän sotatoimet"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/USA+vaatii+YKn+turvallisuusneuvostoa+tuomitsemaan+Ven%C3%A4j%C3%A4n+sotatoimet/1135238487856

"Carl Bildt vertasi Venäjän hyökkäystä Hitlerin toimiin"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Carl+Bildt+vertasi+Ven%C3%A4j%C3%A4n+hy%C3%B6kk%C3%A4yst%C3%A4+Hitlerin+toimiin/1135238499462

"Asiantuntija: Hyökkäys Etelä-Ossetiaan oli uhkapeliä"
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1567876

"Sotaraportoinnin vaikea taito"
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sotaraportoinnin+vaikea+taito/1135238504954


torstaina, elokuuta 07, 2008

Historia, katkeruus ja nostalgia...

...maustettuna suurilla luuloilla ja väärillä toiveilla. Siinäpä ne näyttävät olevan Karjalan palautuksen rakennusainekset.

Historiaa voidaan vatvoa maailmanloppuun saakka, ilman että se aiheuttaa minkäänlaista liikahdusta aluepalautuksen suuntaan. Historiantulkinnoissa on eroa paitsi Suomen ja Venäjän välillä niin myös Suomen ja muun läntisen maailman välillä ja kun vielä historiantulkinnoista ei ole päästy yksimielisyyteen edes Suomen sisällä niin tie yhteisymmärrykseen tällä saralla on pitkä ja kivinen, kenties jopa mahdoton. Ihminen näyttää muistavan vain sen mitä haluaakin muistaa ja tämä pätee rajan molemmin puolin. Ikäviä asioita ei haluta muistella.

Katkeruus lyö leimansa palautusajatteluun. Syyttäminen ja syyllistäminen eivät ole hedelmällisiä keinoja, jos etsitään yhteisymmärrystä rajan siirrolle. ProKarelian alkuperäisen mission mukaisesti meidän pitäisi pystyä siirtämään syrjään syyllisyyden, vihan ja katkeruuden tunteet, epäluulo ja historiassa kohdatut vääryydet ja meidän pitäisi tämän jälkeen kyetä rakennetaan palautusta ensisijaisesti paremman yhteisen tulevaisuuden ja historian totuuden pohjalle. Katkeruus näyttää olevan kuitenkin yhä niin voimakasta, ettei sen yli näe selkeästi.

Nostalgia on oma omituinen rakennuspalikkansa, joka vääristää kykyä nähdä sitä mitä ollaan palauttamassa. Sellaista Karjalaa ei enää ole olemassa, jonka Suomi sodissa menetti. Venäläiset ovat yli 60 vuotta muokanneet aluetta itsensä näköiseksi ja tulisivat sitä tekemään myös rajan siirron jälkeen, sillä heillä olisi täysi laillinen ja moraalinen oikeus jäädä kotiseudulleen elämään ja asumaan myös rajan siirron jälkeen. Nostalgikoille ainoa oikea todellinen Karjala on se, mikä Suomella oli ennen sen menetystä. Nostalgikko ei suostu ymmärtämään, ettei viimeistä kuutta vuosikymmentä voi pyhkiä pois Karjalasta vaan se tulee antamaan alueelle oman pysyvän leimansa vastaisuudessakin.

Suuret luulot ja väärät toiveet syntyvät siitä kun asiaan vihkiytyneet, mutta asiat väärin ymmärtäneet tai paremmin asiaansa myydäkseen niitä tahallaan vääristelevät alkavat kaupata muille ajatustaan Karjalan palauttamisesta Suomelle. Liikkeellä on mm. hurjia myyntipuheita siitä, kuinka Karjala muka maksaisi itse itsensä ja siinä sivussa vielä täystyöllistäisi koko Suomenkin. Joku saattaa näiden myyntipuheiden perusteella jopa uskoa, että Karjala voitaisiin saada takaisin asukkaista tyhjänä. Katteettomilla lupauksilla Karjalan palautusta kuitenkin myydään ja heikkopäisimmät menevät virran mukana uskoen tahoja, joihin ovat päättäneet uskoa, vaivautumatta itse rasittamaan omaa päätään ja ottamaan asioiden oikeasta laidasta selvää.

Näillä aineksilla syntyvä soppa olisi kyllä katkeraa keittäjänsäkin suussa. Entäs sitten kun ne lupaukset pitäisikin lunastaa? Onko palauttajista seisomaan sanojensa takana?

Koko palautuskeskustelu on Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien ollut perse edellä puuhun kiipeämistä. Syytetään, syyllistetään ja sillat käryävät. Ostaisitko itse vanhan käytetyn auton kaverilta, joka ensi töikseen haukkuu sinut pystyyn ja haukkuu sinua vielä enemmän, jos vielä kehtaat hänen kauppaamansa auton kuntoa epäillä? Vaikka myyjä haukkumisesi lomassa kehuskelisi kauppatavaraansa, väittäisi auton tankin täyttyvän ajon aikana itsestään ja entinen omistajakin kuulema suostuisi sen ruostuneet pellit paikkaamaan, niin lähtisitkö edes koeajolle sellaisen tyypin kyytiin, joka haluaa vain ostopäätöksesi ja rahasi, muttei edes yritä peitellä halveksuuntaansa sinua ja epäröintiäsi kohtaan millään tavalla?

Näin meille Karjalan palautustakin myydään ja meidän pitäisi muka lähteä riemumielin mukaan hankkeeseen, jonka toteutumisesta ja onnistumisesta ei ole mitään takeita ja kaupalla saataisiin jotain ihan muuta kuin mitä myyntiesitteessä luvataan.

Karjalan palautus ei ole uskonasia vaan se vaatii tuekseen raakaa faktaa sen kannattavuudesta. Sitä ei ole yksinkertaisesti tarjolla.
Karjalan palautus ei ole historiakysymys, sillä ihmiset elävät nykypäivää ja suunnittelevat huomista. Historia ei elätä ketään.
Karjalan palautuksella ei korjata vanhoja vääryyksiä vaan luodaan uusia. Ihminen, joka on syntynyt nykyrajojen vallitessa, ei ole vastuussa vanhojen rajojen palauttamisen aiheuttamista kustannuksista ja rajansiirron seurauksista. Sellaiset ihmiset sen rajansiirron seuraukset kuitenkin pääasiassa joutuisivat kantamaan ja kokemaan.

Karjalan palauttajat näyttävät jääneen jumiin noiden rakennuspalikoidensa väliin. Mitä jos unohtaisitte välillä historian, katkeruuden ja nostalgian ja yrittäisitte perustella miksi Karjala kannattaisi palauttaa nykypäivän reaaliteettien valossa. Palautus maksaa, se maksaa aivan hirveästi ja Suomella ei ehkä ole siihen varaa, mutta kannattaisiko Karjala palauttaa siitä huolimatta? Jos kannattaisi niin olette oikealla asialla. Kunhan nyt löytäisitte siihen vielä pätevät, faktoista lähtevät perustelut, suuria luuloja ja vääriä toiveita on nähty jo ihan tarpeeksi. Muuten tämä homma ei etene.



[ Avaus Suomi24:n Karjalan palautuspalstalle 7.8.2008 -> Linkki ]


tiistaina, elokuuta 05, 2008

Hiljaista on....


Nobel-palkittu toisinajattelija Aleksandr Solzhenitsyn on kuollut. Solzhenitsynin teos Vankileirien saaristo aiheutti Suomessa vuonna 1974 kansainvälistäkin huomiota saaneen "suomettumisen mallitapauksen" kun kustannusosakeyhtiö Tammi hylkäsi kirjan julkaisun, Moskovan otettua yhteyttä presidentti Kekkoseen ja pääministeri Sorsan kerrottua asiasta kustantaja Tammelle, joka jätti kirjan sitten julkaisematta. Kirjailijana ja historijoitsijana Solzhenitsyn oli omaa luokkaansa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Sol%C5%BEenitsyn




Hiljaista on Karjalan palautusrintamalla. ProKareliakin näyttää palailleen pitkältä kesälomaltaan, mutta hommaa ei ole vielä saatu sen kummemmin käyntiin. Pelkkää vanhan toistamista sieltäkin lienee kuitenkin luvassa vastakin. Aluepalautus ry on antanut viimeisen tiedotteensa toukokuun alussa. Karjalan kiinteistöjen palauttelijat jonottavat EIT:n käsittelyyn pääsemistä. Seppo Lehto odottelee päätöstä joutuako vai eikö joutua linnaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Nettikeskusteluista asiallisimmat keskustelijat näyttävät vetäytyneen kokonaan, pelkät provot ovat jääneet keskustelupalstoillekin itseään hauskuuttamaan. Putkisen Jussi sentään yrittää kovasti yhä siirtää jatkosodan alkamispäivämäärää ja kellonaikaa. En ole viitsinyt edes kommentoida ;)


Suomi24:n historiapalstalla joku ystävällinen näyttää postailevan sinne vanhoja jatkosota-blogejani. No, kiva jos kelpaa...



Tyyntä myrskyn edellä vai tavallista taantumaa? Hieman näyttää hurmoksessa väsymyksen merkit olevan. Ehkäpä se nyt sitten alkaa olla siinä...