Pakkomielteenä Karjala?

Kun tänä aamuna pitkästä aikaa avasin Uuden Suomen blogistanin sivun, bongasin sieltä vanhan tuttavani matkakirjailija Markus Lehtipuun (kuvassa) uusimman tuotoksen. Lehtipuuhan on jo vuosia kärsinyt siitä, ettei ole löytänyt internetistä keskustelupalstaa missä voisi päteä palstan fiksuimpana, julistaa itsensä keskustelun voittajaksi, tai edes kakkoseksi. Onneksi Lehtipuu on nyt kuitenkin löytänyt vihdoin ja viimein internetin ihmemaasta oman pikku kolonsa missä voi olla kukkona tunkiolla ja siellä hän näyttääkin viihtyvän 2/3 ajastaan, siinä missä kolmanneksen kehuu olevansa matkoilla. Siellä omassa blogissa hesarin julmat, suomettuneet toimittajat, jotka eivät ymmärrä hänen ajatustensa arvoa, eivät jätä hänen harkitsevalla kirjoitustaidolla tehtyjä, itsehillittyjä pakinoita julkaisematta. Veikko Saksin piti huomauttaa Markukselle aikanaan Kareliaforumilla, ettei se ole Markuksen hiekkalaatikko. Nyt Kareliaforumia ei ole ja Markuksella on siis vihdoin oma hiekkalaatikko. Pieni sellainen, mutta eiköhän siihen Markus bulvaaneineen mahdu pätemään.

Avasin siis Lehtipuun tuoreimman, puolen yön aikaan tuotetun, luin sen ja eipä olisi aamu mukavammin voinut alkaa kuin tälle aivopierulle nauramalla.

Blogissaan Lehtipuu kertaa ensin erästä tähtihetkeään kun sai napattua valokuvan Karjalaisten kesäjuhlilla kulkueeseen tunkeutuneesta Karjala takaisin - kylttimiehestä. Toinen tähtihetki lienee ollut se kun hän tapasi Ahtisaaren. Saunassa. Lopuksi Lehtipuu marmattaa siitä kuinka Karjalasta on tullut pakkomielle.

Karjala ei siis ei toki ole pakkomielle hänelle itselleen (tietenkään) vaan tietysti kaikille muille niin kuin aina (unohdetaan nyt siis tässä suosiolla ne kymmenet tuhannet kirjoitukset joita Lehtipuu on vuosien mittaan internetin keskustelupalstoille latonut). Ennenkaikkea häntä näyttää harmittavan kuinka "pakkomielteenomaisesti" kaikenmaailman "nimierkit" kehtaavat osallistua Karjala-keskusteluun kääntämällä kaiken Lehtipuun sanoman häntä vastaan ja harrastamalla jopa mustamaalausta. Lehtipuuhan ottaa tunnetusti kaiken hänen sanomisiinsa kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena ja saattaa jopa harkita tämänkin kirjoituksen kohdalla kunnianloukkaushaasteen tekemistä. Sitähän taitaa tapahtua aika usean hänen juttujaan kommentoivien kirjoitusten kohdalla.

Lehtipuu väittää myös minun päivystävän Suomi24:n Karjala-keskustelua. En kyllä edes muista milloin olen viimeksi palstalla käynyt, joten Lehtipuu voi rauhassa käydä pätemässä sielläkin. Se palsta tosin on trollien valtaama, eli sen Karjalan palauttajat ovat jo menettäneet.

"Totalitärinen asenteeni" on Lehtipuun mielestä jo ihan vitsi.

Mikä se sellainen asenne on?

Ensimäiseksi tällaisesta "totalitarismista" tulee mieleen väärää mielipidettä edustavien vaientaminen. Muutaman kerran olen tässä syksyn aikana heittänyt kommenttia Lehtipuun oman blogin tekstien alle, tuloksena se että Lehtipuu sensuroi ihan kaiken sinne kirjoittamani "epäasiallisena". Tähän "epäasiallisuuteen" riittää se, että tämä oman bloginsa pikkusieluinen diktaattori näkee viestistäni sähköpostiosoitteeni (nimierkki@yahoo.com). Lisäksi tämä "asiallisuutta" muilta vaativa suuri ajattelija näytää listaavan jopa väärinajattelijoiden IP-osoitteen blogiinsa näkyville. Niin että kuka se totalitaristi tässä oikeasti onkaan?

Lehtipuulla näyttää kuitenkin todella olevan allekirjoittanuttakin suorastaan ikävä ja ihan jopa kiitollisuutta hän näyttää meitä "pakkomielteisiä russofiilejä (?)" tms. kohtaan tuntevan. Se käy ilmi tästä blogitekstin viimeisestä lauseesta: "Mikään muu asia ei ole opettanut itsehillintää, harkitsevaa kirjoitustaitoa ja suomettuneisuuden syvyyden ymmärrystä kuin näiden pakkomielteisten nimierkkien kanssa väittely. "

Valitettavasti Lehtipuu ei kuitenkaan oikeasti ole tässä vuosien mittaan oppinut yhtään mitään.

Hän ei edelleenkään ymmärrä suomettuneisuutta (sellaisia eivät ole automaattisesti kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ja/tai Karjalan palautusta vastustavat).

Missähän hänen "harkitseva kirjoitustaitonsa" on mahtanut tulla esille ja millä tavalla?

Lehtipuu ja itsehillintä? Mitenkähän ne löytäisivät toisensa?

Markukselle vain tiedoksi (tiedän, että käyt täällä kurkkimassa): saat päteä blogissasi ihan vapaasti niin paljon kuin haluat. Karjalan palautustakaan ei tarvitse vastustaa, te hörhöt onnistutte siinä ihan itse niin kuin olette tehneet tähänkin asti puhumalla itsenne ristiin heti kun suunne avaatte, tai näppäimistöön koskette.

Asia nyt kuitenkin on niin, että teillä Karjalaa palauttelevilla kouhoilla ei ole aiheeseen omistusoikeutta. Siitä saa puhua myös ne, jotka ovat kanssanne eri mieltä ja sille ei voi edes Markus Lehtipuu yhtään mitään vaikka kuinka diktaattori olisi omassa pikku blogistanissaan.

Otetaan loppuun pieni kevennys:

Luennoitsija salille:
- Pakkoluovutetuilla alueilla kaikki rapistuu...
Huuto salista:
- Kävin siellä juuri ja sinne rakennetaan hirveää vauhtia uutta!
Luennoitsija jatkaa:
- Väestö vähenee pakkoluovutetuilta alueilta...
Sama ääni salista:
- Olin siellä juuri viime viikolla ja sain väistellä äitejä lastenrattaineen!
Luennoitsija nostaa vihaisena katseensä salia kohti:
- Ja Teidän, pitäisi matkustelun sijasta vierailla enemmän Markus Lehtipuun blogissa!

Saksi mukana merivaltaajissa?

Veikko Saksin blogi Uuden Suomen blogisivuilla on hauskaa luettavaa. Itse blogikirjoitukset ovat taattua Pro Karelian Veikkoa itseään, vanhan liturgian toistoa harhaluuloineen ja omalaatuisine tulkintoineen, mutta varsinainen anti löytyy kommenteista blogitekstien alla. Siellä Saksi puhuu itseään nurkkaan ja solmuun, alentuu välillä suorastaan lapsellisuuksiin kommentaattorien häntä liikaa ahdistellessa asiakysymysten tiimoilla. Tukijoukoista löytyy tietenkin nimimerkkejä, jotka kehtaavat Veikkoa suoremmin haukkua epäilevät tuomaat stalinisteiksi, tms. jollaisiksi Karjalan palauttelua vastustavat tuttuun tapaan leimataan, sanoivat he sitten perusteluissaan mitä tahansa. Jostain syystä muuten osa näistä nimimerkeistä on aina matkoillakin Veikon kanssa yhtä aikaa...

Tuore esimerkki liittyy tähän merivaltaus showhun jota Saksi on blogissaan laajasti mainostanut. Nimimerkki N-E kysyi 4.9.-09 Veikko Saksilta suoraan "oletko yksi niistä kaivosvaltauksen takana olevasta neljästä liikemiehestä?" Saksin vastaus ja kysymystä seuranneet kommentit olivat vähintäänkin omituista perustelua:

"Asianajaja Kari Silvennoinen on kaivosvaltaajan/jien asiamies. Hän kertoo valtauksen takana olevien henkilöiden nimet, jos katsoo sen aiheelliseksi.
Kysymykseesi vastaan heti omalta osaltani, kun ilmoitat oikean nimesi. "

Sen nyt kyllä ymmärtää, että asianajaja jakelee kaivosvaltaajien kommentit, mutta mitä ihmettä nimimerkin takana olevan kysyjän henkilöllisyys kysymykseen tai sen vastaukseen liittyy? Ja miksei Saksi suostunut vastaamaan? Saksi otti ja teki kysyjän henkilöllisyydestä ehdon vastaamiselle:

"Sen, että jos sinä haluat tietää minun yksityiselämääni liittyvästä asiasta jotain, minä haluan ensin tietää, kuka sinä oikein olet, joka yksityisasioitani kyselee. Ja sen pohjalta sitten katson, oletko sen tiedon tarpeessa vai et. Eihän siinä sen kummempaa ole.
Minähän voin kysyä ihan samaa, että mitä sinä sillä tiedolla tekisit? Kerrotko sinäkin kaikille nimimerkeille omasta elämästäsi sen, mitä he keksivät kysyä? Minä kysyin oikeaa nimeäsi vastapainoksi, niin et sitä halunnut antaa. "

Todella kimurantti perustelu. Saksi kertoo yksityiselämästään tietoja julkisella, kaikkien luettavissa olevalla nettisivulla kunhan vain yksityiselämästä kysytään omalla nimellä eikä nimimerkillä? Kyllä se vastaus silloin menee kaikille anonyymeille nimimerkeillekin.

"On toki, minulla on hyvinkin paljon avoimuutta, mutta en ole niitä ihmisiä, jotka levittelevät yksityisasioita kaikelle kansalle. Meillä jokaisella on omat rajamme, joita haluamme noudattaa. "

Mielenkiintoinen perusteluyritys Saksilta on myös se, että hän julistaa merenalaisen kaivosvaltauksen tehneiden liikemiesten ryhmään kuulumisesta yksityisasian. Nimimerkki V.Harinen tiivisti tämän asian yksityisyyden näin:

"Kaivosvaltaajien ryhmään kuuluminen ei myöskään ole mikään yksityisasia koska asia on julkinen ja poliittinen. Kaivosvaltaajat itse ovat valtauksensa politisoineet, ensin myöntämällä alusta asti suoraan, että valtaus on tehty vain kaasuputkea pysäyttämään, seuraavaksi ehdottamalla siitä luopumista vastineeksi Karjalan palautuksesta. Jos tällainen pieni vaade Suomen valtakunnan alueen rajojen muuttamisesta on yksityisasia niin johan on vaatijalla hieman hurahtanut suuruudenhulluutta päälle."

Saksi ei siis vielä tähän hetkeen mennessä ole myöntänyt tai kieltänyt osuuttaan kaivosvaltaajien ryhmässä. Parhaillaan hän on sopivasti matkoilla. Eiköhän sieltä vastauskin jossain vaiheessa irtoa jollakin tapaa tämän ihmeellisen kiemurtelun jälkeen.

Oikeastaan hilpeintä koko jutussa on Saksin blogin otsikko Avoimuuden puolesta - Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Suosittelisin nyt Saksilli kuitenkin vaihtamaan otsikkoa vastaamaan enemmän todellisuutta. Se voisi mennä vaikka näin:

Avoimuuden puolesta - kunhan hinnasta sovitaan!

++++

Saksin blogista löytyy muitakin helmiä, kuten nyt tämä AA Kari Silvennoisen kertomus siitä, kuinka valtioneuvosto on 23.06.2009 pyytänyt hänen päämiehiltään lausumaa Nord Stream –yhtiön kaasuputkiluvasta. Yleensähän tällaisia lausumia pyydetään silloin kun kaksi hanketta "menevät ristiin", eli luvan myöntäjä pyytää lausumaa hakijalta siitä, miten hakija kokee toisen hankeen toiminnan vaikuttavan omaan toimintaansa, eli tässä tapauksessa pyydettiin kaivosvaltaajien näkemystä siitä, kuinka kaasuputki vaikuttaisi heidän kaivoshankkeeseensa. Vastauksessaan valtioneuvostolle Silvennoinen ylitti itsensä paneutumalla Suomen turvallisuuspolitiikaan ja vaatimalla asiaa eduskunnan päätettäväksi. Lausuntoa siis pyydettiin valtaushakemuksen tehneitä kaivostoiminnasta, he antoivat sen turvallisuuspolitiikasta. Muisti Silvennoinen sentään mainita kaivosvaltauksenkin toteamalla lyhyesti lopussa, että kaasuputki on hylättävä heidän valtausalueeltaan (50m leveä kaistale). Valtioneuvosto olisi kuitenkin ehkä kaivannut lisätietoa itse valtauksesta ja siitä miten putki vaikuttaisi toimintaan valtauksella, sillehän se on lupaa myöntämässä.

Silvennoinen ja kump. ovat jo saaneet mitä lähtivät hakemaan, eli julkisuutta. Ei heillä alunperinkään ole ollut olemassa todellista intressiä merenpohjan hyödyntämiselle. Kaivosvaltaus tehtiin vain ja ainoastaan estämään kaasuputkea ja kaikki tämä näkyy Silvennoisen toiminnassa ja lausunnoissa joilla hän itse antaa näin valtioneuvostolle selvät perusteet hylätä valtaushakemuksen, koska sitä ei ole tehty kaivostoiminnan harjoittamismielessä. Silvennoinen itse valmistautuu jo valituskierteeseen, jonka uhoaa jo valmiiksi kestävän vuosia. Saapa nähdä, voihan se olla niinkin, että tällainen päivänselvä haitanteko ja kiristysyritys käsitelläänkin hieman nopeammin.

Päin mäntyä

Tää on viimeinen taisto....

The Merivaltaus Show saa vain koko ajan uusia ulottovuuksia.
Ensin asianajaja Silvennoinen tiedotti Venäjän tarjonneen maksua valtaushankkeen hylkäämisestä, seuraavaksi Silvennoinen ilmoitti valtauksesta luovuttavan vastineeksi Karjalan palautuksesta ja kehotti ottamaan yhteyttä Martti Ahtisaareen, mutta sittenpä Ahtisaari ärähti jotta ei halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa - mahtoiko tarkoittaa tätä avointa kiristystoimintaa merivaltauksella vai Karjalan palautusta, se jäi vähän auki. Nyt Silvennoinen sitten ilmoitti, että koska Ahtisaari antoi rukkaset niin asialle on pantu joku ulkomainen "valtiomies", kuka nyt sitten lieneekään, nimeä ei kerrota julkisuuteen ettei käy niin kuin Ahtisaaren kohdalla. Heti tuli vaan mieleen, että muistikohan Silvennoinen tälläkään kertaa kysyä halukkuutta hommaan?

Muidenkin Karjalan palauttelijoiden puheet ja perustelut heittelevät asian tiimoilta hupsista keikkaa. Uudessa Suomessa blogiaan pitävä Pro Karelian Veikko Saksi on omistanut aiheelle jo useamman kirjoitelman, missä hän yrittää todistella Nord Streamin kaasuputken olevan suorastaan uhka Suomen turvallisuudelle. Omituisuus syntyy hänenkin kohdallaan siinä, että putkea estämään tehdystä kaivosvaltauksesta ollaan silti luopumassa, jos Karjala saadaan sillä takaisin, eli Saksin omien perusteluiden mukaan turvallisuus kyllä voidaan vaihtaa Karjalaan. Ilmeisesti kaasuputki ei sitten enää Saksin maalailema turvallisuusuhka olekaan, jos Karjala palautuu? No, ei tämä ensimmäinen eikä viimeinen kerta ole kun Karjalaa palauttelevat itseän pussiin puhuvat.

Pääministeri Matti Vanhanenkin heitti lunta Karjalaa palauttavien merivaltaajien tupaan. Vanhanen ilmoitti ettei pidä Itämeren kaasuputkea turvallisuusriskinä yhtään sen enempää kuin merenpohjassa jo olevia teleliikenteen tarvitsemia kaapeleita. "Tärkeää hanketta ei pidä viivytellä eikä myöskään kiirehtiä" Vanhanen kertoi Ylen Radio Suomen haastattelussa. Saksin ja muiden palauttajien näkemiä turvallisuusuhkia sivusi myös muistuttamalla, että "Venäläisillä sotalaivoilla on täydet oikeudet valvoa merenpohjaa kansainvälisillä alueilla". Ympäristöministeri Paula Lehtomäki puolestaan kertoi Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaistussa haastattelussa, että Nord Stream -kaasuputkihankkeella on periaatteellinen lupa Suomen talousvyöhykkeen käyttöön Itämerellä jo ennen kuin ympäristöviranomaiset ovat ottaneet kantaa asiaan. Jos Suomi antaa kaasuputken rakentamiseen tarvittavat luvat, Nord Stream ryhtyy kaasuputken rakennustöihin heti, vaikka putkesta valitettaisiin.

Mutta mistä tuo otsikon viimeinen taisto tuli mieleen? Karjalaa palauttavien hätä on nyt suuri, kaikki voimat on mobilisoitava, julkisuutta on saatava keinolla millä hyvänsä ja suuri hätä näkyy hosumisena ja möhlimisenä, kuten tässä merivaltaus-sirkuksessa. Mistä moinen hysteria? Juttuhan on niin, että jos kaasuputki Suomenlahteen lasketaan niin samalla sinne pohjaan voi haudata viimeisetkin haaveet Karjalan palauttamisesta. Kyse ei ole niinkään putkesta vaan siitä mistä se putki Suomenlahteen lasketaan, eli Karjalasta. Venäjä ei tule luopumaan alueesta, jonka kautta kaasuputki Euroopan markkinoille kulkee. Kyllä palauttajat tämän tietävät ja hätä on nyt sen näköinen. Kuin myös jälki.

Vanhanen tapaa tänään Puolan Gdanskissa Venäjän pääministeri Putinin. Keskusteluissa on aiheena myös tämä kaasuputki. Gdanskiin Vanhanen, Putin ja moni muu valtiomies matkusti toisen maailmansodan syttymisen muistotilaisuuteen. Siitä kun on tänään 70 vuotta kun Saksa hyökkäsi Puolaan aloittaen toisen maailmansodan. Asia jota mielestäni ei niin hirveästi tarvitse juhlia, mutta unohtaa ei kuitenkaan.

Epäpätevää kiristystä

- Jos Venäjä ottaa yhteyttä presidentti Martti Ahtisaareen ja pyytää häntä toimimaan Suomen ja Venäjän välisenä välittäjänä Karjala-kysymyksessä, niin vedämme asian pois, suomalaisen liikemiesryhmän asiamies, asianajaja Kari Silvennoinen sanoo Uudelle Suomelle.

Karjala-vaatijat paljastivat ehtonsa: Ahtisaari kehiin!

Ahtisaaren vastaus: - En halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa.

US: Ahtisaari tyrmää liikemiesten Karjala-toiveet

Minkähänlaisista "liikemiehistä" tässä on oikein kyse? Kiristystä ainakin yritetään oikein mafiatyyliin, mutta eipä oikein hallita sitäkään.

Lainaus (Uusi Suomi):

Karjala-taustaisia "monen alan" liikemiehiä

"Silvennoisen mukaan kaivoshanketta vetävään porukkaan kuuluu kuuluu neljä kokenutta suomalaista liikemiestä, jotka suhtautuvat myönteisesti Karjalan palauttamiseen Suomelle ja haluavat pysyä poissa julkisuudesta. Kaivoshankehakemuksen jättänyt Erkki Sederqvist on kotoisin Pohjois-Karjalasta. Taustalla on myös venäläinen yhteistyökumppani rahoittajana.

- Tässä on monen alan liikemiehiä. Kaikilla on linkki kaivostomintaan, mutta vain yhden liiketoimet liittyvät päätoimisesti kaivostoimintaan, Silvennoinen myöntää.
- Ei ole mitään kohuliikemiehiä, esimerkiksi Nova Groupin liikemiehiä tai vaalirahoittajia, Silvennoinen naurahtaa.

Silvennoinen vakuuttaa, että vuosi sitten jätetty kaivoshankehakemus on tehty vain ja ainoastaan sen takia, että Itämeren pohjasta voisi otaksuttavasti löytyä kaivoskivennäisiä.----"

Ja kehtaa siis vielä valehdella päin naamaakin. Kaivosvaltaushakemus on tehty vain ja ainoastaan Nord Streamin kaasuputkea haittaamaan ja sen tietää erkkikin. Näyttäkääpä minulle aiheesta yksi uutisointi, jossa Silvennoista olisi haastateltu ja jossa kerrotaan mitä ja miten siellä merenpohjassa aiotaan kaivaa? Näytän vastineeksi kaikki ne uutisoinnit, joissa valtauksesta puhutaan vain kaasuputken pysäyttäjänä, Silvennoisen omin sanoin. Hieman epäilen, että kyseisillä liikemiehillä on ollut hieman vaikeuksia jättää hakemukseensa pyydettyjä lisäselvityksiä siitä, mitä siellä merenpohjassa muka aioittaisiin tehdä.

Nyt odotellaan mielenkiinnolla millaisen päätöksen tämä valtaushankepelleily saa. Mitään mielenkiintoa sen päätöksen jälkeisiä Silvennoisen / Saksi kommentteihin ja selityksiin ei ole, sillä nehän on nähty varmuuden vuoksi jo etukäteen.

Karjalaa kaasuputkesta

Yle uutisoi 27.8.2009: "Suomalaisliikemiehet vaativat Karjalaa kaasuputkesta"

Lainaus (Yle): "Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkastaja Pekka Suomela kutsuu neljän suomalaisen liikemiehen jättämää kaivaushakemusta "vähintäänkin erikoiseksi". Itämeren pohjaan kaavailtua malmikaivosta on kummasteltu kaivosalalla yleisesti."

No näin, kyllä sitä on kummasteltu jo muuallakin kuin kaivosalalla. Se ei enää riittänyt, että päätä piti hakata Karjalan mäntyyn, nyt sitä pitää saada kolautella jo Nord Streamin kaasuputkeenkin.

Kaivoshanke kuuluu samaan "perse edellä puuhun" - sarjaan kuin mitä olemme saaneet viime vuosina seurata muitakin. Sotasyyllisyystuomioiden purkuvaatimuksiin haettiin asianomistajia lehti-ilmoituksella, mistä Suomen Asianajajaliitto ojensi ilmoituksen jättänyttä asianajajaa virallisella varoituksella ammattikunnan säännöstön rikkomisesta - tuomio, joka säilyi niin hovi- kuin korkeimmassa oikeudessakin. Samainen asianajaja haki asiakkaalleen rajan siirron myötä menetettyä viipurilaista tonttia takaisin, omistusoikeutta ei myönnetty Venäjän oikeusasteista eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottanut edes koko tapausta käsiteltäväkseen.

Nyt samainen asianjaja palauttelee siis Karjalaa Suomenlahden läpi vedetyllä kaivosvaltauksella, hanke jonka lopputulos oli etukäteen selvä, vaikkei virallisia päätöksiä ole vielä annettukaan. Näillä tällaisilla kaivosvaltauksilla kun on paha tapa tulla hylätyksi silloin, kun valtaus tehdään selkeästi vain estämään jotain toista hanketta ja tätä valtauksen todellista tarkoitusperäähän tämä "liikemiesjoukko" asianajajineen ei ole edes yrittänyt peitellä alusta alkaen. Mitähän he tuumaisivat, jos valtaushakemus yllättäen hyväksyttäisiinkin, ovatkohan mahtaneet edes miettiä mitä kaivosvaltauksellaan tekisivät? No tuosta tuskin on huolta.

Kysehän on vain pelkästä julkisuuden hakemisesta näillä toivottomilla hankkeilla. Karjalan palautelua pitää yrittää pitää otsikoissa, muuten se on vaarassa unohtua. Toiminta on silti vähintään omituista, miten näillä epätoivoisilla, etukäteen epäonnistumaan tuomituilla ja suorastaan jopa naurettavilla yrityksillä edistetään Karjalan palautusta? Ei pelkkä julkisuus riitä vaan asia tarvitsisi positiivista julkisuutta. Näillä naurettavilla tempauksilla Karjalan palauttelu saa vain negatiivista julkisuutta.

Vaikka mitäpä siinä, on kai niitä huonompiakin harrastuksia kuin Venäjälle räyhääminen. Vai onko?

Yle 27.8.2009: Suomalaisliikemiehet vaativat Karjalaa kaasuputkesta

Vino kuva Karjalasta

Pro Karelian maisteri Veikko Saksi hyökkää tuohtuneena blogissaan Helsingin Sanomien Vieraskynässä vierailleen professori Maria Lähteenmäen kirjoitusta "Kuva menetetystä Karjalasta on vinoutunut ja kuvitteellinen"(04.08.2009) vastaan.

Saksi kritisoi Lähteenmäen päätelmiä siitä, ettei tutkija ole ottanut huomioon Karjalan palauttajia lainkaan vaan keskittyy lähinnä nostalgiaan ja matkailuun. Lähteenmäki kuitenkin menee tekemään aika oikeaan osuvan analyysiin siitä, miksi kuva Karjalasta on vinoutunut;

"Tutkijoiden esille tuoma kuva nyky-Karjalasta ei kaikessa realistisuudessaan sovi yhteen poliittisesti orientoituneen tai tunteisiin pohjautuvan Karjala-rakkauden kanssa."

Saksi näkemyksineenhän sopii malliesimerkiksi tuosta poliittisesti orientoituneesta Karjalan katselijasta vinoine kuvakulmineen. En tiedä mihin tunteisiin Saksi sitten Karjala-rakkautensa perustaa, jos sitä hänellä onkaan, sillä itsellään hänellä ei sinne juuria ole.

Tuttua arsenaaliaan käyttäen Saksi leimaa (tietenkin) Lähteenmäen suomettuneeksi - sellaisiahan ovat automaattisesti kaikki hänen kanssaan eri linjoilla olevat. Tutkija kun ei vielä mennyt puhumaan tekstissään "pakkoluovutetusta" Karjalasta vaan erehtyy jopa puhumaan Venäjän Karjalasta (sitähän se toki on oikeasti ollutkin jo viimeiset 65 vuotta) niin paha mielihän siitä ymmärrettävästi tulee. Hieman Saksi kuitenkin kommenttipuolella laittaa Karjalan palauttelua ehkä arvoon suurempaan puhumalla, että tutkija olisi jättänyt Karjalan palauttelun noteeraamatta jättämällä jopa kokonaista puolet substanssista pois ja päässyt sitä myötä vinoutuneisiin tutkimustuloksiin tullessaan siihen tulokseen, että kuva Karjalasta on poliittisesti ja tunteellisesti vinoutunut. No, kenellä on, kenellä ei, Saksilla se ainakin on.

Vai mitäpä voi sanoa niistä Saksin tässä blogissaankin viljelemistä kestoväittämistä? Suomalaiset omistavat Saksin mukaan yhä luovutetun alueen kiinteistöt, vaikkei käytännössä pääse ilman lupia edes "kiinteistöllään" käymään ja vaikka Venäjän oikeuslaitos tai Euroopan ihmisoikeustuomioistui sanoisi mitä ja antaisi millaiset päätökset hyvänsä niin kyse on pelkästä poliittisesta vastustuksesta eli siis siitä suomettumisesta sielläkin, ilmeisesti... Nord Streamin kaasuputki uhkaa Saksin mukaan Suomea jopa sotilaallisesti, mutta ennen kaikkea tämän venäläis-saksalaisen kaasuyhtiön pitäisi Saksin mukaan kysellä lupia sieltä Mikkelin maakunta-arkistoon merkityiltä maanomistajilta, jos aikovat Karjalaan niitä putkiaan vedellä. No onneksi se kaivosvaltaus pysäyttää nyt tämän putken tulon, tosin senkin hylkäävän päätöksen varalle on Saksi jo etukäteen antanut "poliittisen päätöksen" tuomion, kaiken varalle. Itse menee kuitenkin sitten esittämään Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen, jonka sisältöinen päätös myös kaivosvaltausta nyt uhkaa. Siis kenelläköhän tässä nyt oikeasti onkaan näkökulmat "hieman" vinossa?

Lähteenmäki ei ole ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään tutkija, joka kiinnittää huomiota siihen millaisten lasien takaa Karjalaa katsellaan, joten Saksilla riittänee vielä "oikaistavaa" näissä tukijoiden "vinoutuneissa" näkemyksissä. Menetetyiltä alueilta kotoisin oleville kyse on ilman muuta tunneasiasta, poliittisesti värittyneet katsannot tunnistaa maallikkokin, ei siihen tutkijaa tarvita. Kun joku puhuu luovutetun Karjalan kohdalla "pakkoluovutetusta", tai jopa "miehitetystä" alueesta niin silloin ollaan siinä Saksin substanssin puoliskossa, joka ei oikealle tutkijalle kelvannut. Tosin Saksin mielestä Lähteenmäki nyt ei sitten tietenkään ole oikea tutkija, mutta eipä hän sellaisia osannut kommenteissa nimetä itsekään, vaikka väitti sellaisiakin olevan.

Eikä ihme, että Saksin pitää Lähteenmäelle ärähtää, sillä kysehän on loppujen lopuksi hänen elinkeinostaan. Mikäs kauppatieteen maisteri se sellainen olisi, joka ei elinkeinoaan puolustaisi? Suomesta ei montaa henkilöä löydy, joille Karjalan palautus oikeasti tuo leipää pöytään ja Saksi taitaa olla heistä se ensimmäinen. Toinen lienee Karelia Klubin palkkalistoilla, kolmas tekee poliisille tutkintapyyntöjä ja tuomiokapitulille kanteluita pappismiehestä siinä kun joutaa itsestään kertovan wikipedia-artikkelin muokkaussodalta ja merenalaisen kaivosvaltauksen onnistumista odotellessa. Muita täysiaikaisia nyt ei tule mieleen, ei nyt lasketa sitä pientä businesta mitä palautusjärjestöt tekevät omaa tomintaansa rahoittaakseen.

Tämä mainittu pappismies muuten mainitsi aiheesta itsekin jo viime vuoden puolella;

"Karjalan palauttajat ovat häikäilemättömiä toisen ihmisen surulla ja ikävällä omaa mainettaan, harrastuneisuuttaan, järjestötoimintaa ja ansaintaan perustuvaa liiketoimintaa edistäviä itsekkäitä ihmisiä. Kotinsa Karjalaan menettänyt vanha ihminen voi olla herkässä tilassa, jota rahanhimoiset Karjalan palauttajat säälimättömästi käyttävät hyödyksi kirjojen, matkojen - ja vielä pahemmin näennäisoikeudellisten lumetoimien avulla, joilla rahastetaan herkkäuskoisia ihmisiä. " - Juha Molari 4.12.2008

En nyt itse ihan noin jyrkästi lähtisi Karjalan palauttelijoiden liiketoimintaa tuomitsemaan, kaikki oikeus heillä toki on vapaassa kapitalistisessa maassa ottaa siitäkin kaikki hyöty irti, jos sitä vain otettavissa on. Ei se ole tyhmä joka rahaa pyytää vaan se joka maksaa. "Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!" julistetaan Saksin blogin alussa. Liika avoimuus Saksin ja kumppanien poliittisten mielipiteiden arvostelussa voi siis viedä leivättömän pöydän ääreen. Pappismies ainakin on pulassa.

Mutta missä nyt mennään Karjalan palautuksessa?
Saksin blogista saa sen kuvan - ja näin hän itse suoraan siellä väittääkin, että homma etenee ja on edennyt viime aikoina huomattavissa määrin. Onko tämä eteneminen nyt sitten sitä, ette entisen yhden paikan lisäksi Saksi copy-pasteaa näkemyksiään nyt jo kahteen muuhunkin paikkaan? Eli kun Saksi saa jonkun tekstin tehtailtua niin se ilmestyy nyt Pro Karelian nettsivuilla, Karelia Klubin lehdessä ja Saksin omassa Uuden Suomen blogissa. Eli tekstiä siis syntyy, mutta miten itse palautushanke on edennyt? Nimeämättömien poliitikkojen ja proffessorien kanssa Saksi on bloginsa perusteella taas kovasti ja hyvässä hengessä jutellut, ilmeisesti nämä jo aiemmin keksityt nimeämättömät liikemiestahotkin yhä seisovat palautushankkeen takana rahoineen ja valmiina investoimaan hyvässä win-win hengessä. Tosin mitään muita lähteitä tämän tällaisen etenemisen suhteen ei ole tarjolla kuin Saksin omat tekstit. Keväällä Saksilla oli rähinää dosentti Bäckmanin antifasistien kanssa ja siitä pääsi hetkeksi otsikoihin. Seuraavan kerran sitten jos/kun poliisille puolin ja toisin tehtaillut tutkintapyynnöt etenevät, jos etenevät.

Enempää "etenemistä" en nyt Karjalan palautuksesta löydä, mutta selvää edistystä tämä Saksin oma blogi nyt ainakin on. Toivottavasti sille ei nyt käy niin kuin aikanaan Saksin ylläpitämälle Kareliaforumille, joka piti lakkauttaa kun se ei ajanut tarkoitustaan, eli edistänyt palautuskeskustelua. Sitä vastustavat kun pääsivät siellä niskan päälle, ja yhtä pahalta nyt valitettavasti näyttää Saksin bloginkin kohdalla. Ettäs kehtaavatkin puuttua kaikkiin pikkuseikkoihin ja huomautella epäolennaisista. Joutaisivat tulla erotetuksi viroistaan ja pois potkituiksi työpaikoiltaan. Vaikka ;)

Karavaani kulkee ja koirat...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8229092

Gandhia lainaten....

Historia ei palauta Karjalaa

Karjalaakin palauttelevan Pro Karelian valitsema linja törmäsi taas vaihteeksi Karjalan mäntyyn.

Pro Karelia on ahkerasti mainostanut ja esittänyt ympäri Suomea latvialaisen Edvins Snoren 'Soviet Story' -elokuvaa, joka rinnastaa natsismin ja kommunismin sekä rinnastaa nyky-Venäjän Neuvostoliittoon, eli pyrkii tekemään Venäjästä samanlaista roistovaltiota kuin mikä Neuvostoliittokin oli. Osallistuminen tähän historiasta käytävään Venäjän vastaiseen informaatiosotaan vei taas Karjalan palautusta askeleen pari taaksepäin.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev perusti alkuviikosta historiakomission ja Venäjällä on valmisteilla lakiesitys historian vääristelyä vastaan. Medvedevin mukaan komissiota tarvitaan "vastustamaan yhä aggressiivisempia yrityksiä kirjoittaa historia uudelleen Venäjälle epäedullisessa valossa". Venjällä valmisteilla olevan lakialoitteen mukaan historian väärentäjille ja Venäjän edun vahingoittajille voisi määrätä 3–5 vuotta vankeutta ja tämä koskisi myös muiden maiden kansalaisia. "Soviet Storyn" kaltaisten Venäjän virallisen historiankäsityksen vastaisen, Neuvostoliiton natsismiin rinnastavan ja sen toimet kriminalisoivan, sekä nyky-Venäjän Neuvostoliittoon rinnastavan tapaisten, siten venäläisten silmissä Venäjän vastaisen propagandan levittämisestä tulisi siis rikos Venäjällä, jos aloite saa siellä lain voiman. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että esim. Pro Karelian pääsihteeri Veikko Saksi voisi joutua pidätetyksi ja saada 3-5 vuotta vankeutta, jos erehtyisi menemään Venäjälle lain tultua voimaan.

Olen aina sanonut, ettei historiaan vetoaminen palauta Karjalaa ja nykyisen kehityksen perusteella tuon voi vain alleviivata. Yhteistä näkemystä historian kulusta ei ole löydettävissä, joten siihen on turha vedota. Historia on umpikuja. Venäläiset tunnustavat vain, että Karjala oli joskus laillinen osa Suomea, mutta suomalaistenkin on pakko tunnustaa, että se on nyt laillinen osa Venäjää. On turhaa ajan ja voimavarojen haaskausta jämähtää kiistelemään siitä, miten ja miksi alue vaihtoi omistajaa. Energia tulisi suunnata siihen, miten alueesta pääsisi taas suomalaisetkin hyötymään ja miten suomalaisten paluu kotiseuduilleen hyödyntäisi Venäjää.

Pro Karelian alkuperäisen, nyt jo ilmeisesti ja valitettavasti hylätyn mission sanoin; "Siirretään syrjään syyllisyyden, vihan ja katkeruuden tunteet, epäluulo ja historiassa kohdatut vääryydet ja rakennetaan palautusta ensisijaisesti paremman yhteisen tulevaisuuden" pohjalle. Siitä voi jo siis jättää pois viimeisen lauseen, eli "ja historian totuuden pohjalle", koska tuo totuus vie vain umpikujaan, koska yhteistä totuutta ei ole löydettävissä sillä totuuksia on useampia näkökulmasta riippuen. Valtioiden rajojen siirtäminen ei saa olla itseisarvo ja tarkoitus vaan ihmisten tulee tulla ensin. Suomalaisilla on oikeus kotiseutuihinsa, olivat ne sitten minkä tahansa valtion rajojen sisällä.

Mitään muuta tietä suomalaisten paluulle Karjalaan ei ole, kuin historian syrjään siirtäminen. Jos tähän ei kyetä niin Karjalan voi unohtaa ja tulevaisuus on pelkkää turhaa riitelyä.

HS: >> Venäjän uusi historiakomissio huolettaa Baltiassa

Palautus on mahdollista

Vakka löysi kantensa

Minä olen moitiskellut Karjalan palauttajia ja ennen kaikkea Pro Kareliaa siitä, kuinka kysymys Karjalan palauttamisesta on pilattu perse edellä puuhun kiipeämällä, eli vääriin asioihin keskittymällä ja vääriä mantroja hokemalla, ja sitähän se touhu on yhä. Nyt sinne samaan mäntyyn näyttää jo tunkevan Pro Karelian kaveriksi ja vastapainoksi nämä "antifasistit", jotka ovat jo ehtineet Pro Kareliankin julistaa rikollisjärjestöksi.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000043497442

Täytyy myöntää, että noita juttuja lukemalla alan paremmin ymmärtää Suomi24:n Karjalan palautuspalstalla reuhaavan "kerettiläisen" ja muiden palstan puskajussien suurta huolta näistä "antifasisteista" ja sitä kuinka mielellään he julistaisivat kaikki Karjalan palautusta vastustavat tuohon sakkiin. Kiitän tarjotusta kunniasta, mutta en edelleenkään aio liittyä näihin "antifasisteihin", eivätköhän he pärjää ilman minuakin.

Täytyy vain sanoa, että vakka on nyt kantensa löytänyt ja sen se myös ansaitsee, eli onneksi olkoon Pro Karelialle. Toivottavasti liitostanne "antifasistien" kanssa tulee pitkä ja yhtä antoisa ja myrkyisä kuin nämä tämä alkutaival on ollut.

• Eurovaaliehdokas dosentti Johan Bäckmanin vaaliblogi 2009
• Veikko Saksi, Pro Karelia: Antifasistit ja sotasyyllisyyden purkaminen
• Suomen Antifasistinen Komitea (Safka): Sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta

Dimitri, Aatu, Josif ja kaverit

Vanhan viiksivallun, itse Iso-Aatun 120-vuotis syntymäpäivänä maanantaina 20.4. oli tarjolla yllin kyllin säpinää Karjalan palautukseenkin liittyen. Päivänsankari itse poistui tosin muonavahvuudesta jo 64 vuotta sitten ja sitäkin voisi juhlistaa sitten ihan kohta, eli 30.4. Joka tapauksessa Pro Karelia ry yhdessä Tampereen Seudun Tykistökilta ry:n kanssa järjesti Aatun syntymäpäivänä Venäjää rankasti arvostelevan Soviet Story -elokuvan esityksen Tampereella. Alun perin sitä tähdättiin Tampereen yliopistolle, kun se Saksin Veikon mielestä on tarpeeksi punainen opinahjo - Veikolla kun on tätä sarkasmin ymmärrystä.

Yliopisto kuitenkin (tietysti) pilasi suunnitelmat kun dosentti Johan Bäckmanin antifasistit yrittivät järjestää omaa mielenilmaustaan elokuvan esitykselle viereisessä kokoustilassa. Yliopisto peruutti molempien tilavaraukset välttääkseen yhteenotot tiloissaan. Saksillehan tämä oli tietysti vain osoitus siitä, että Tampereen yliopisto vain sensuroi häntä ja hänen lempielokuvaansa. Onneksi vastaavat tilat kuitenkin löytyivät Technopoliksesta ja vieläpä samalle päivälle, joten Aatun päivänä saatiin sittenkin herkistellä Neuvostoliiton kauheuksia valkokankaalta. Paikalle oli saapunut jopa satakunta isänmaallista ihmistä Neuvostoliiton kauheuksiin tutustumaan.

Muutakin ohjelmaa toki oli, tavallisten sotasyyllisyys tuomioden purkupuheiden lisäksi esitettinpä tilaisuudessa vielä suorastaan hirtehinen ehdotus Tampereen Lenin -museon nimen vaihtamiseksi Totalitarismin uhrien museoksi. Kohteliaasti paikalle saapunut museon johtaja Aimo Minkkinen ei tyrmännyt ajatusta, muttei siitä pahemmin innostunutkaan. Minkkisen mukaan museossa nimenomaan tarkastellaan kriittisesti Leninin työtä ja pääpaino on silti hänen suhteessaan Suomen itsenäistymiseen. Pro Kareliallehan museo on tietysti Leninin temppeli ja palvontapaikka joka pitää hävittää maan päältä. Tai ainakin nimi vaihtaa.

Tampereen oma Karjalan palauttelija monitoimimies Seppo Lehtokin julisti olevansa tapahtumassa paikalla ja ihmisiä kättelemässä. Tarina ei kerro päästettiinkö Seppoa sisälle. Seppohan voi toki ostaa filmin netistä DVD:na.

Toinenkin merkittävä tapahtuma mahtui pieneen Suomen maahan samalle päivälle. Naapurimaan tsaari Dimitri tuli kylään. Tietysti Karjalaa palauttelevat sankarimme hyppäsivät palautusmobiiliinsa ja karauttivat presidentin linnan suuntaan Dimitrille mielipidettään kertomaan. Tietysti suomettuneet poliisivoimat ohjasivat urhomme sivummalle niin, ettei "Karjala takaisin" -huudot kuuluneet Dimitrin korviin asti. Muuta paikalle saapunutta yleisöä sankareidemme urhea yritys huutaa hyytävään vastatuuleen hieman huvitti.

Tunnettu tosiasiahan on, ettei Karjalan palautus juuri lämmitä. Vaikka huutaisi Karjalaa takaisin 8 vuotta, 7 kuukautta ja 6 päivää, olisi tuottanut tarpeeksi äänienergiaa lämmittämään yhden kupin kahvia. Eli ei siis ihme, ettei suomalaiset ole touhuun mukaan juurikaan lämmenneet. Paitsi ne, jotka ovat jo kokeilleet pään hakkaamista Karjalan mäntyyn. Se sentään kuluttaa jopa 150 kaloria tunnissa, jos pää kestää. Ja Karjalan palauttajillahan on tunnetusti kova pää, kaikessa suhteessa.
Sellaista vaivautunutta hymistelyä ja pientä myötähäpeää oli siis jostain syystä ilmassa presidentin linnan lähistöllä. MTV3 uutisoikin tunnelman olleen jostain syystä lähinnä harras, siis Karjalaa palauttelevien suunnalla. Minä taas veikkaan, että poikia vaan paleli.

Karjalan palautuksesta Suomelle ei kukaan hoksannut Dimitriltä sitten mitään kysyä. Vähän siihen suuntaan päästiin kun toimittaja pääsi utelemaan, josko mökkitonttien osto Karjalasta onnistuisi. Dimitri ehdotti toimittajalle tontin vuokraamista, Venäjällä kun ei voi ulkomaalaiset ostella maata raja-alueilta, eikä varsinkaan maatalousmaata. Mutta kuka sitä nyt kesämökkiä metsittyneelle pellolle laittaisikaan, Laatokan rannallehan sellainen olisi laitettava. Seuraavana päivänä Dimitri sitten otti ja lähti. Eikä palauttanut vieläkään sitä Karjalaa.

Ilmeisesti tämä Super-Maanantai ja tsaari Dimitrin vierailun jatkuminen sitten kuitenkin otti hieman voimille. Ainakaan Saksin Veikoltakaan ei ole ilmestynyt uutta artikkelia Pro Karelian nettisivuille antifasisteista, Soviet Storysta tai sotasyyllisyydestä vielä tänään, vaikka niitä yleensä viime aikoina on ilmestynyt kaksi päivässä. Ehkäpä sitten illemmalla kun Veikko on herännyt. Sen Karjalan palauttamisen Veikkokin näyttää nyt jättäneen vähemmälle ja keskittyvän tuonne Viron suuntaan. Ymmärtäähän sen kun mies itsekin asuu mieluummin Tallinnassa kuin tynkä-Suomessa.
Ja uutisiinkin tosiaan päästiin. Enpä muista milloin viimeksi homma olisi ollut näin pinnalla mediassa.

Tästä näyttää tulevan hyvä Karjalan palautusvuosi, jos tahti pysyy yhtä tomerana.

Helsingin sanomat: Ehdotus: Lenin-museosta Totalitarismin uhrien museo

Iltasanomat: Ensimmäiset mielenilmaukset järjestettiin jo maanantaina aamupäivällä tasavallan presidentin linnan tuntumassa Katajanokalla. Siinä vaaditaan perinteisesti mm. Karjalaa takaisin.

Kauppalehti: Mielenosoittajat vaativat Karjalaa takaisin

MTV3: Mielenosoittajia oli Tikkasen mukaan hyvin vähän, ja he poistuivat paikalta hyvin pian. - Tunnelma oli lähinnä harras.

Helsingin sanomat: Ja mielenosoitusta ihan livenä (toivottavasti Aluepalautus ry:n Klaus Hemanus ei vilustunut ;)):

Menetetyt tilaisuudet...

"Kaikki mikä on laillista ei välttämättä ole oikein" Näin meni lausahtamaan presidentti Halonen Istanbulissa. Eli nykyrajat ovat kyllä laillisia ja venäläiset omistavat luovutetun alueen kiinteistötkin laillisesti, mutta onko se oikein kun ihan presidenttikin nyt myöntää, ettei välttämättä?

Missäs viipyy Veikko Saksin win-win huutoihin päättyvä pakina aiheesta? Kyllähän noin merkittävällä lausella saadaan presidenttikin nyt palautushankkeen taakse, Ahtisaarellekin riitti kun meni Nobeljuhlassa tunnustamaan olevansa Viipurista syntyisin - sekin oli palauttajapiirien mukaan jo "merkittävä kannanotto" - johonkin, mihin lie sitten...

Eikä nyt takerruta siihen, että Halonen kommentoi Fortumin palkkioita, eikä Karjala-kysymystä... Jostainhan se on riemu Karjalaa palauttavankin revittävä kun ei muutakaan ole palautusrintamalla tarjolla ;)

Venäjän presidentti Medvedev saapuu Suomeen huhtikuun lopulla. Jokohan palautusjärjestöt saisivat itseään niskasta kiinni ja tienposkeen Karjala takaisin! - kyltteineen? Eivät uskaltaneet mennä keskustelemaan Karjalan palautuksesta našien kanssa 23.3 kun nämä tulivat osoittamaan mieltään Viron suurlähetystön järjestämiä tilaisuuksia vastaan. Medvedev tuskin pysäyttää Volgaansa aluepalauttajien kohdalla, ei niin tehnyt Putinkaan, joten eiköhän mieln osoittaminen olisi turvallista ja vailla pelkoa joutua keskusteluun venäläisten kanssa, eli ei muuta kuin kyltit esiin ja tehkää vaihteeksi jotain sen Karjalan palauttamisen eteen? Puhetta maailmaan mahtuu ja internettiin tekstiä, mutta konkretialla asiat etenevät.

Hip hip ja win win! Hauska pääsiäistä ;)

Hajoaako USA?

Neuvostoliiton hajoamista jo vuonna 1976 ennustaneelle ennustaneelle ranskalaiselle Emmanuel Toddillekin naureskeltiin aikoinaan. Silloin Todd ennusti, että Neuvostoliitto hajoaa seuraavan 25 vuoden kuluessa (La chute finale: Essais sur la décomposition de la sphère Soviétique (1976)). Eipä siihen sitten niin kauaa mennytkään ja harva nauraa enää Toddille.

Venäläinen professori Igor Panarin perustelee nyt ennustustaan Yhdysvaltojen hajoamisesta aika pitkälle samoilla teeseillä kuin Todd aikoinaan, monikulttuurisuus, suuri maahanmuutto, taloudellinen taantuma ja moraalinen rappio. Varsin yleinen kantahan on, ettei mikään imperiumi kestä ikuisesti.

Tokihan Neuvostoliiton hajoamista ennusti moni muukin eri aikakausina, eri perustein; Leon Trotsky, George Orwell, George Kennan, Zbigniew Brzezinski, Charles de Gaulle, Konrad Adenauer, Whittaker Chambers, Michel Garder, RAND corporation, Robert Conquest, Sun Myung Moon, Andrei Amalrik, Marian Kamil Dziewanowski, Bernard Levin, Daniel Patrick Moynihan, Raymond Aron, Ravi Batra, Werner Obst, Ronald Reagan,... Eli ei se Neuvostoliiton hajoaminen lopulta täytenä yllätyksenä nyt sentään ihan kaikille tullutkaan.

Ns. sovjetologia oli aikanaan oma tieteenlajinsa jonka tarkoitus oli analysoida ja ymmärtää Neuvostoliiton hallintojärjestelmää, politiikkaa, talouselämää ja käytäntöjä sekä yhteiskuntaa. Suurin osa näistä alan tutkijoista ennusti pieleen, heille Neuvostoliiton kaatuminen todellakin tuli yllätyksenä. Ihan niin kuin suurimalle osalle jatkuvaan kasvuun uskoville talouden asiantuntijoista tämä nykyinen taantuma ja päälle puskeva lamakin - jolle sillekin löytyy nyt ennustajia, jotka näkivät tämän taloustaantuman tulon jo vuosia sitten.

Tietysti Panarin (ex-KGB) ennustus heijastaa Venäjällä muodissa olevaa antiamerikkalaisuutta, eikä amerikkalaisista tietenkään löydy tukijoita hänen ennustukselleen - eihän niitä Neuvostoliiton hajoamisen ennustajia tuettu saati otettu edes vakavasti Neuvostoliitossakaan, niin kuin nyt yleensäkään missään muuallakaan muitakaan maailmanlopun ennustajia. Valkoisen talon kommentti Panarinin ennustuksiin oli: No comment

Ja heitähän riittää, ennustajia siis. Profeetaksi kuitenkin pääsee vasta jos/kun ennustus osuu oikeaan. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei Panarinista tule sellaista ja Yhdysvallat ei hajoaisi. Yhdysvaltojen hajoaminen nimittäin toisi Venäjää tai Kiinaa täyttämään sen tyhjiön joka USA:lta maailmanpolitiikaan syntyisi.

The Wall Street Journal: As if Things Weren't Bad Enough, Russian Professor Predicts End of U.S. (DECEMBER 29, 2008 )

Matkasaarnaaja vs. Helsingin Sanomat

"Pönkittääkö HS Stalinin rikoksia?"

Näin terävästi kyselee blogissaan Karjalan palautus -teeman tiimoilta tuttu matkakirjailija, joka nykyään itseään tietokirjailijaksi nimittää ja onpa joskus kehaissut olevansa jopa maailman paras Karjala asiantuntijakin. En ota siihen nyt kuitenkaan kantaa.

Matkakirjailijan mukaan Helsingin Sanomat on linjalla joka "pyrkii valkopesemään Venäjää, mustamaalaamaan Karjalan palautuksen kannattajia ja sementoimaan Stalinin rikokset ihmisyyttä vastaan." Matkakirjailija on nyt viimeksi hermostunut tähän HS:n julkaisemaan Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen tutkijan, dosentti Alpo Juntusen haastatteluun.

"Voiko diktatuurin ja diktaattorin rikosten (ihmisyyttä vastaan) sementoimisessa mennä pitemmälle", kyselee matkakirjailija. Tällä hän viittaa siihen, että HS kehtaa julkaista Juntusen mietteitä, jonka mukaan Venäjä ei uhkaa Suomea ja rajat pysyvät paikoillaan. Matkakirjailija kertoo myös osallistuvansa silloin tällöin HS.fi-sivuston keskusteluihin, mutta kokee tulevansa siellä toimittajien toimesta sensuroiduksi, mm. haukkuessaan mielipidekirjoituksessaan Venäjää varkaaksi. Miksi siis HS antaa Juntusen tuoda julki Venäjää kohtaan matkakirjailijan näkemyksiä myönteisemmässä valossa olevia mielipiteitään? Miksei HS haastattele matkakirjailijaa?

HS: "Helsingin Sanomissa uskotaan oivaltavaan ja laadukkaaseen journalismiin, joka tarjoaa lukijalle mahdollisuuden tietää ja itse päätellä millaisessa maailmassa hän elää."

Matkakirjailija on sitä mieltä, että "jos Helsingin Sanomat on päättänyt "uudistaa yhteiskuntaa" edellä mainituilla tavoilla, sensuroimalla tosiasioita ja tuomalla propagandaa ja valheita, asiaan on puututtava kaikin mahdollisin keinoin." Kuten nyt siis vaikka blogissaan Hesaria kritisoimalla mm. siitä, että miksi "pääkaupunkiseudun monopolilehti on jälleen huolestunut suomalaisten "rasismista", kun venäläisiä kutsutaan samalla nimellä kuin kaikiss muissakin kielissä" eli ryssä -sanan käytöstä, joka on matkakirjailijan mielestä pelkkä harmiton mitään pahaa tarkoittamaton lainasana. Mitä siitä, että ryssittelyn kohteeksi itse Suomessa joutuvat kokevat sanan käytön hieman toisin.

Jotenkin nyt vain herää kysymys siitä, kuka oikeastaan haluaa sensuroida tosiasioita, tuoda esiin propagandaa ja valheita? Otetaanpa esimerkkiä matkakirjailijan itse levittämistä "totuuksista": Venäjä miehittää Suomelle kuuluvaa Karjalaa, suomalaiset omistavat Karjalan kiinteistöt, ilmasto ei lämpene vaan kyseessä on salaliitto. Soimaako tässä nyt taas propagandasta pata kattilaa vai itseään?

Kumpi siis lopulta voittaa, matkasaarnaaja vai Helsingin Sanomat?

Tietysti Hesarilla on täysi oikeus valita mitä se julkaisee, ihan niin kuin matkakirjailijalla oman bloginsa suhteen. Ei hänkään siellä ihan kenen muiden tahansa ja mitä tahansa kommentteja julkaise. Näyttääpä olevan oikeastaan varsin nirso niiden suhteen, melkein jokaisen jutun perässä on 0 kommenttia...

Aluepalautuksesta ei keskustella

Vanha tuttavamme "kerettiläinen" iskee jälleen kuin sukallinen kaurapuuroa Suomi24:n Karjalan palautuskeskustelussa. Kyse oli siitä kun menin siellä väittämään, ettei Karjalan palautuksesta puhuta nykyään kuin pienessä piirissä; palautusjärjestöjen, niissä toimivien ihmisten ja muiden asiasta innostuneiden kesken, muutamalla nettisivuilla (voinee laskea yhden käden sormilla). No, Kerettiläinenhän löysi kuin löysikin viime perjantain Helsingin sanomista aihetta sivunneen "uutisen", mutta tekiköhän kärpäsestä pienen härkäsen tulkinnoillaan? Hänen mielestään tämä kuitenkin todistaa, että Suomessa tosiaan muka käydään aiheesta ihan oikeaa keskusteluakin.

"Helsingin Sanomissa oli viime perjantaina akateemisen tutkijan haastattelu. Tämä totesi siinä, että Venäjällä ollaan hermostuneita Suomessa käytävästä palautuskeskustelusta. Tuore uutisointi on siis aivan totta. " [> Suomi24 Karjalan palautus -keskustelu]

Näin siis väitti tämä palstalla vieraileva puskajussi, ex-kerettiläinen joka ei uskalla edes nimmarilla enää esiintyä. Aiemmin palstalla tämä sama visionääri veti tästä HS:n "Karjalan palautusta käsittelevästä uutisesta" vielä pidemmälle menevät tulkinnat:

"Viimeksi oli aiheesta Helsingin Sanomissa. Toimittaja totesi, että Venäjällä ollaan asiasta huolestuneita.
Miksipä ei oltaisi. Melko suuren kansallisen levikin ja kohtalaisen kansainvälisen arvostuksen omaavan julkaisu tuo esille tärkeän epäkohdan, eli toisen valtion alueiden ryöstön sekä vastaavasti aloitteellisuuden epäkohdan korjaamiseksi. " [> Suomi24 Karjalan palautus -keskustelu]

No mutta toiko HS todellakin "uutisessaan" esille "tärkeän epäkohdan, eli toisen valtion alueiden ryöstön sekä vastaavasti aloitteellisuuden epäkohdan korjaamiseksi"?

Joko katsottaisiin mitä se HS ihan oikeasti asiasta kirjoitti, vai luotetaanko yhä siihen mitä puskajussi väittää siitä lukeneensa? No ei luoteta, hän valehtelee ihan työkseen, katsotaan mieluummin:

Helsingin Sanomat 6.3.2009; Tutkija: Venäjän imperiumi palaa mutta ei uhkaa naapuri Suomea
Lainaus:

"Juntunen sanoo, että Venäjä suhtautuu Suomeen myönteisesti.

"Virallisella tasolla ei ole ongelmia, mutta venäläiset ovat olleet hermostuneita Karjalan palautuspuheista. Myös minulta on muutaman kerran kysytty, mitä tämä merkitsee. Olen vastannut, että Suomen virallinen linja on, että rajat ovat muuttumattomat."

Siinä kaikki. Olipahan taas iso uutinen Karjalan palautuksesta ja muka todiste keskustelun olemassaolosta.

Ja tästä puskajussimme veti jopa johtopäätökset, että HS tuo tässä em. tekstissä "esille tärkeän epäkohdan, eli toisen valtion alueiden ryöstön sekä vastaavasti aloitteellisuuden epäkohdan korjaamiseksi..." Aika hyvä mielikuvitus saa olla, että tuosta tekstistä tuollaisen sisällön löytää.

Venäjällä ei siis edes Juntusen mukaan olla huolestuneita "Suomessa käytävästä palautuskeskustelusta" kuten puskajussi tapansa mukaan valheellisesti väittää, vaan "Karjalan palautuspuheista." Se ei ole keskustelua, että kysymys vilahtelee silloin tällöin jonkun puheessa tai jopa ihan lehdessä kun näitä puheita kerrataan. Pitihän Karjalan palauttajien oma presidenttiehdokas Arto Lahtikin Karjalan palautusta ylistäviä puheita vaalikampanjansa aikana, mutta saiko hän aiheesta keskustelua aikaan? Ei todellakaan saanut.

Puheitahan Karjalan palauttajat osaavat pitää ja ahkerasti omissa piireissään esitelmiä pitävätkin, mutta se on monologia. Aito keskustelu eli dialogi Karjala-kysymyksestä puuttuu, eikä Karjalan palauttajat sitä edes osaa eikä hallitse. Eivät edes yritä.

Karjalan palautus on yhä kuin itsekseen nariseva kiikkustuoli, se kyllä liikuttaa jotakuta ihan kivasti, muttei etene mihinkään.

Ja taas lunta tupaan

"Asianajaja Silvennoisen kutsu ilmoittautua asianomistajaksi mittaa mielenkiintoisella tavalla suomettuneisuuden astetta."

"Ensimmäiset sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittujen omaiset ilmoittautuivat helsinkiläiselle asianajaja Kari Silvennoiselle jo torstaina. Silvennoinen haki omaisia päämiehikseen ajamaan 60 vuoden takaisen tuomion purkamista poikkeuksellisesti lehti-ilmoituksella. "Ilmoitus on poikkeuksellinen, mutta poikkeuksellinen on asiakin", hän sanoo. Silvennoinen ei ole niinkään hakemassa tuomittujen kunnian palautusta-"koska kunniaa, jota ei ole koskaan viety ei voida palauttaa"-vaan edistämäs. . . "

KKO:
Lehti-ilmoittelu sotasyyllisyystuomioista ei ollut sopivaa

Asianajaja kehotti tuomittujen sukulaisia ottamaan yhteyttä tuomioiden purkamiseksi.
Korkein oikeus on pitänyt voimassa asianajajalle annetun varoituksen, jonka tämä sai muun muassa sotasyyllisyystuomioiden purkamista koskevasta ilmoittelustaan. Korkein oikeus totesi ennakkopäätöksessään, että ilmoittelu oli vastoin asianajotoiminnan markkinointia koskevia ohjeita ja hyvää asianajotapaa.

Asianajaja julkaisi vuoden 2006 lopussa Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jonka otsikkona oli Sotasyyllisyystuomion purkaminen. Ilmoituksessa mies pyysi, että sotasyyllisyysoikeudessa syylliseksi tuomittujen sukulaiset ottaisivat häneen yhteyttä tuomionpurkuhakemusten laatimiseksi.
Asian vei eteenpäin Asianajajaliiton hallitus, joka halusi selvittää, rikkoiko ilmoittelu asianajotoiminnan markkinointia koskevia ohjeita ja hyvää asianajotapaa. Liiton valvontalautakunnan käsittelyyn tuli myös miehen kotisivuillaan julkaisema kuulutus. Siinä hän pyysi suunnitellulla kaasuputkialueella maata tai vesialueita omistavia ottamaan yhteyttä, jotta "venäläistä tahoa" vastaan voitaisiin ryhtyä oikeustoimiin.

Liiton valvontalautakunta määräsi miehelle varoituksen hyvän asianajotavan rikkomisesta. Lautakunta katsoi, että ilmoituksissa sekoitettiin tosiasioita ja miehen omia mielipiteitä. Lisäksi ne olivat provosoivia ja kohdistuivat suoraan asianosaisiin.

Asianajaja vetosi sananvapauteen

Asianajaja valitti valvontalautakunnan päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Miehen mukaan ilmoittelussa oli kyse asianajajan sananvapauden käyttämisestä eikä se rikkonut hyvää asianajotapaa. Hovioikeus kuitenkin piti miehen varoituksen voimassa.

Korkein oikeus katsoi maanantaina antamassaan ennakkopäätöksessä, että puuttuminen asianajajan sananvapauteen rajoittui pelkästään hänen tapaansa markkinoida palvelujaan. Ilmoittelun hyväksyttävyys oli myös arvioitu niiden ohjeiden perusteella, joilla asianajajat itse olivat katsoneet aiheelliseksi rajoittaa omaa markkinointiaan.

Näin oikeus katsoi, että rangaistuksen määräämiselle oli riittävät perusteet, ja piti asianajajan saaman varoituksen voimassa. Korkeimman oikeuden päätös syntyi äänestämällä. Asian ratkaisseita viidestä oikeusneuvoksesta kaksi olisi poistanut varoituksen.

STT 9.2.2009

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/KKO+Lehti-ilmoittelu+sotasyyllisyystuomioista+ei+ollut+sopivaa/1135243388096?ref=rss

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200902099054842_uu.shtml

http://www.kaleva.fi/plus/juttu779964_page0.htm

http://prokarelia.com/cgi-bin/dada/mail.cgi?flavor=archive;list=polfi;id=20061214231606

Utopiaa vai uskontoa?

"Uskontotieteilijä Outi Fingerroos on tehnyt Suomen Akatemian rahoituksella Karjala-tutkimusta, jossa on selvitetty Karjala-kysymyksen ristiriitaisuutta ja määritelty uuskarelianistinen utopia.
Poliittisella utopialla Fingerroos tarkoittaa merkityksellistettyä paikkaa, johon henkilöllä ei välttämättä ole omaa kokemuspohjaista suhdetta. – Vastakohta poliittiselle utopialle on muistin paikoissa ja utopioissa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi siirtokarjalaisten vanhat kotiseudut Karjalassa.

U-topos tulee latinankielen sanasta ja tarkoittaa yksinkertaisimmillaan "ei paikkaa". Se esiintyy mielissä ja puheissa ihanteellisena kohteena, jota rakennetaan tulevaisuuteen. – Poliittisen Karjala-keskustelun osapuolet pyrkivät käyttämään hyväkseen siirtokarjalaisten kokemuksia ja muistikuvia Karjalasta. Näillä keskustelijoilla ei välttämättä edes ole omia muistinpaikkojaan, jonne kiinnittää ajatuksiaan Karjalasta. He toimivat utopistisen Karjala-käsityksen varassa, Fingerroos painottaa.

http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html

Utopia (kreik. u-, kieltävä etuliite, topos, "paikka"; sananmukaisesti "paikka, jota ei ole") tarkoittaa jonkinlaista tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa. Termi tulee Thomas Moren samannimisestä kirjasta, jossa hän kuvaa omaa ihannekuvaansa sosialistisesta yhteiskunnasta. Myöhemmin termi utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkun henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla.

Utopia saattaa ihanteena olla idealistinen tai käytännönläheinen, mutta termi viittaa kuitenkin usein optimistiseen, idealistiseen ja mahdottomaan täydellisyyteen. Nykyisin utopialla ymmärretään yleensä yhteiskunnallista tilaa, mutta perinteisen myytin mukaan utopia on käsitetty maagisena paikkana, jonka sijainti on tuntematon tai jonne pääsy on sallittu vain valituille."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Utopia

***

Palautusjärjestöjen, etupäässä ProKarelian ajamassa Karjalahankkeessa tämä poliittinen utopia tulee parhaiten esille. Karjalan palautuksen luvataan tuovan Suomeen täystyöllisyyden, pelastavan Suomen talouden, parantavan Suomen ja Venäjän väliset suhteet todellisen naapuruuden ystävyyden tasolle. Utopistisimmat Karjalaa palauttavat lupaavat kaikille rikastumista ja Venäjälle aluepalautuksesta niin hyvän maineen, että se auttaa sitä kansainvälisissä suhteissaan muuallakin. Karjalasta tulisi kuulema Pietarin alueelle sellainen palvelujen keskus, että siitä hyötyisi niin Pietari kuin Suomikin.

Karjala on aluepalauttajien puheissa tämä maaginen paikka, josta riittäisi yltäkylläistyyttä jaettavaksi kaikille. Tietenkään Karjala ei sitä ole vielä nyt kun se on vielä Venäjän hallussa, mutta Suomelle siirtyessään se muuttuisi kukoistavaksi kaiken korjaavaksi "Sammoksi", jolla koko yhteiskunta muuttuisi täydelliseksi ja ihmisillä olisi hyvä olla.
Tätä utopiaa ruokkii vielä elossa olevien siirtokarjalaisten muistikuvat Karjalasta - aika kultaa muistot - ja näiden muistikuvien siirtyminen poliittiseksi utopiaksi niille henkilöille, joilla ei ole omaa kokemuspohjaista suhdetta Karjalaan. Kaipuu "kotiseuduille" ei siirry geeneissä, mutta sen voi oppia utopiana.

Tämä poliittinen utopia Karjalasta on alkanut saada myös jopa uskonnollisia piirteitä. Teologian maisteri Juha Molarin mukaan Karjalaa palauttavat ovat luoneet utopiansa tueksi Karjala-mytologian. Siitä löytyy mm. Tarton pyhä rauha, joka on palautettava voimaan, mikään muu rauhansopimus ei ole oikea vaan ainoastaan Tarton rauha kelpaa, kaikki muu on valhetta. Mytologialla on myös omat marttyyrinsa kuten uskonnoilla on tapana. Risto Ryti uhrattiin häpeällisessä sotasyyllisyysoikeudessa ja hän on saanut aluepalauttajien keskuudessa marttyyrin sädekehän. Jos huomauttaa, että Rytihän oli jossain vaiheessa ehdottelemassa sellaista, että karjalaiset voisi jättää rajan taakse Neuvostoliittoon niin tällainenhan lähentelee jo pyhäinhäväistystä. Karjalaiset - evakot - ovat valittu, piinattu kansa, joka odottaa pääsyä koteihinsa kuten juutalaiset aikoinaan Israelia. Kuten uskonnoissa yleensäkin, myös Karjala-utopian seuraajissa on omat fundamentalistinsa. Nykytilanteeseen tyytyvät nähdään kerettiläisinä ja heille manataan tuomiota. Puheissa toistuu samat opinkappaleet ja hokemat. Muiden uskontojen tapaan pahuudellakin on ilmentymänsä; tässä se on Stalin, jonka seuraajia nähdään kaikkialla, varsinkin liikkeen vastustajissa. Harhaan johdetut ovat "suomettuneita" tai "uussuomettuneita" ja heidän pitäisi katua ja tehdä parannus. Liikkeen saarnamiehet levittävät ilosanomaa, pyhä kirjakin löytyy, ainakin siitä löytyy vastaus kaikkeen mitä kerettiäiset utopiassa epäilevät.

Onko todella näin? Onko Karjala-kysymys nykyään poliittista utopiaa vai joko se on peräti utopiaan pohjaava uskonto? En haluaisi uskoa tähän. Uskonasioista kun on hankala kiistellä, mutta sellainen tulee nykyään aina mieleen kun aiheesta yrittää keskustella siihen uskovien kanssa. Jossain vaiheessa eteen tulee aina "Usko vaan, näin tulee tapahtumaan" -kommetti tai vastaava. Asiaan uskovat näkevät aiheessa paljon sellaista, mitä muiden on vaikeaa ja jopa mahdotonta hahmottaa.

Onko Karjala-kysymys jo irronnut todellisuudesta ja vieläkö sillä on mahdollisuuksia palata maan pinnalle?

Palautus liikuttaa...

Palautushankkeen eteneminen 2008

Hyvää uutta vuotta. Venäjä ei sitten viime vuonnakaan vielä ymmärtänyt mitä tarkoittaa "win-win", jos se Karjalan Suomelle palauttaisi. Ei kyllä ymmärrä moni suomalainenkaan, eikä oikein osaa selittää hokeman lanseeraaja itsekään, mutta väliäkö sillä. Katsotaanpa mennyttä vuotta 2008; kuinka palautushanke eteni?

Takapakkia nyt ikävä kyllä on tullut vähän enemmänkin ja juuri niissä ns. suurissa kysymyksissä, joita palautushankkeen pääpäsmäri ProKarelia on ajanut. Kiinteistöjen palautuskysymyksessä kävi kuten ennustettiinkin, EIT antoi toisetkin rukkaset AA Silvennoisen yritelmälle palautella Viipurista perintökiinteistöä. EIT ei ottanut juttua edes käsiteltäväkseen. Samanlaisia uutisia tuli Saksasta, josssa saksalaiset saivat EIT:lta kielteisen päätöksen (asia sentään siis käsiteltiin) omaisuuden palautukselle Puolasta. Sotasyyllisyystuomioitakaan ei purettu viime vuonna kun Korkein oikeus ei löytänyt laista perusteita tuomion purkamiselle vaikka ProKarelia ahkerasti asiasta propagoikin. Nord Streamin kaasuputkeakin ollaan edelleen vetämässä Suomenlahden halki vaikka AA Silvenoinen Suomesta Viroon 50 metriä leveää kaivosvaltausta putken haitoksi yrittääkin saada aikaan. Eikä Karjalan suomalaisilta maanomistajjilta edelleenkään kysytä lupia maan käyttöön. Poliittisella rintamalla Karjalasta ei ole puhuttu ja valtiotasolla siitä on taidettu viime vuonna vaieta ihan kokonaan.

Mutta kuinka se Karjalan palautus sitten eteni vuonna 2008? Itselleni ei noita edistysaskelia kovin tule mieleen, ehkäpä joku muu olisi huomannut etenemistä? Tätä koitin kysellä Suomi24:n Karjalan palautuspalstallakin, joka on tietääkseni ainoa aiheeseen keskittynyt keskustelupalsta netissä. Ainoa vastaus sieltä näyttää tulevan, että jopa on keskustelun tasokin mennyt vauhdikkaasti taaksepäin.

Kuka maksaa jos Karjala tulee kalliiksi?

Matkakirjailija lopetti sitten matkabloginsa ja alkoi tehdä Karjalablogia - kun ei matkablogissaan juuri muusta kirjoitettavaa keksinyt. Blogi on tuttua ja taattua Lehtipuuta itseään. Mitenkään vaatimattomasti - tyylilleen uskollisena - Lehtipuu ei lupaa blogiaan ylläpitää: "Vaiettu, väärin ymmärretty ja sensuroitu Karjala vapaana sensuroimattomana blogina tästä hetkestä palautukseen asti." Eli työsarkaa riittää.

Se on hyvä kun tulee kalliiksi, sanoo Lehtipuu. Käykää vaikka katsomassa, jos ette usko ;)