keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Professoritason möhläys?

Kareliaklubin helmikuun numerossa professori Arto Palkama menee väittämään tällaista:

"Venäjä on ilman provokaatiota hyökännyt kahdesti Suomen kimppuun sekä 30.11.1939 että 22-25.06.1941 ja sen jälkeen anastanut Suomelta mm. Karjalan, Sallan, Kuusamon ja Petsamon alueet."

Ihanko tosiaan ilman provokaatiota arvoisan professorin mielestä?
30.11.1939 menee siihen kyllä, mutta toisenkin kerran 22.6.1941 alkaen?

Voisiko kuitenkin ihan pikkuisina provokaationa Suomenkin suunnasta pitää sellaista, että

1) Suomi oli presidentin ja hallituksen suulla sopinut Saksan kanssa lähtevänsä mukaan Saksan hyökkäykseen
(joka alkoi juuri silloin 22.6.1941 klo 3 alkaen)
2) Suomi oli luovuttanut Saksan pommittajille lentokentät käyttöön
(käyttivät näitä Neuvostoliittoon suuntautuneilla pommituslennoilla yöllä 21.-22.6-41)
3) Suomi oli luovuttanut Suomen saariston Saksan laivaston tukialueeksi
(mistä käsin se suoritti offensiivisen miinoitusoperaation Itämeren sulkemiseksi punalaivastolta ja sen eristämiseksi Viron tukikohtiin yöllä 21.-22.6.-41)
4) Luovuttanut puoli Suomea, Oulusta ylöspäin, Saksalle hyökkäysalustaksi Kuolaan suuntautuvaa hyökkäystä varten ja alistanut omia joukkojaan näille hyökkäysjoukoille

Tokihan Suomi itsekin jo sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan teki 22.6.1941, mm. miinoitti sukellusveneillä Viron rannikkoa ja lähetti kaukopartion tuhoamaan Vienan kanavan sulkuja, mutta ei nyt lasketa näitä niihin provokaatioihin, koska ne pysyivät Neuvostoliitolta salassa.

Löytysiköhän jatkosodan alun tapahtumista mitään muuta provokatiivista, vai onko Suomen toiminta todellakin nähtävä niin sinivalkoisten lasien läpi, ettei toiminnassa todellakaan ollut Neuvostoliitolle minkäänlaista aihetta vastatoimiin?

http://nimierkki.blogspot.com/2007/01/jatkosodan-alku.html

Kaiken huippuna tämä samainen professori vielä on esitelmöinyt tällaista USA:n Kansallisessa Toisen Maailmasodan Sotamuseossa (National World War II Museum) New Orleansissa kutsuttuna puhujana 6. joulukuuta 2006 runsaslukuiselle kuulijakunnalle aiheesta “Operaatio Barbarossa, Suomen ja Venäjän välinen jatkosota ja Karjalan kysymys” (Operation Barbarossa, Finnish-Russian Continuation War and the Karelia Question).

"Käydyn vilkkaan keskustelun tuloksena päätettiin esittää yhteinen vetoomus kaikille viidelle Louisianan osavaltion Kongressi- ja edustajahuone-edustajille, että USA:n ulkoministeriö ryhtyisi tarmokkaisiin toimenpiteisiin tämän kansainvälisen rikoksen oikaisemiseksi ja vahingon kompensoimiseksi."

Vaan entäs sitten kun selviää proffan puhuneen potaskaa, noh, ainakin osaksi? Kaikki keinot näyttävät olevan jo sallittuja tässä "informaatiosodassa Venäjää vastaan". Jopa valehtelu.

Kannattaisikohan anatomian pofessorin kuitenkin pitää esitelmiä anatomiasta ja jättää historian esitelmät ihan oikeille historioitisijoille? Poliittiset esitelmät ovat tietysti asia erikseen.


+++
Vaikka koko Palkaman kirjoitus Kareliaklubissa on omalla tavallaan hauska läpileikkaus Karjalan palauttajien yksioikoisesta ajatusmaailmasta niin Palkaman perustelujen varsinainen helmi Kareliaklubissa on kaikesta huolimatta kuitenkin tämä:

"Suomessa on myös selitetty, että olisihan se ihan kauheata, jos noin 250 000 Karjalassa asuvaa venäläistä tulisi Suomen elätettäviksi. Tähän on todettava, että ko. kansanaines on geneettisesti ja kulttuuritaustaltaan paljon sopivampaa ainesta Suomelle kuin meille täysin vieraista kulttuureista tuodut. Ko. miehitetyn Karjalan nykyinen asujaimisto on varsin ikääntynyttä, joten sen nopea poistuma tulisi olemaan melko suuri. Kolmanneksi, voidaan olettaa, että ainakin osa tästä väestöstä haluaa muuttaa Venäjälle jo kielivaikeuksiensa vuoksi. Nämä tekijät yhdessä aikaansaavat sen, että palautetulle alueelle jäävät ihmiset muodostavat lähinnä lyhyehkön ylimenokauden kestävän lievän rasitteen, joka on luonnollisesti hoidettava Geneven sopimusten mukaisesti."

Tuostahan voisi jopa vetää sellaisen johtopäätöksen, että Palkama ryyppää mieluummin venäläisten kuin somalien kanssa (?). Karjalan nykyväestökin on kuitenkin Palkamalle pelkkä ylimenokauden rasite, vaikka se esim. tilastojen valossa saakin tehtailtua enemmän rikoksia kuin koko Suomen viisimiljoonainen väestö.

Muitakin helmiä kirjoituksesta toki löytyy:

"Talousasiantuntijat todistavat, että palautettavien alueiden jälleenrakennus merkitsee
uutta talousveturia Suomelle ja uutta, vahvaa nousua itäiselle Suomelle. Alueen taloudellisella
kohenemisella on erittäin suuri positiivinen vaikutus myös Pietarin ja Petroskoin alueitten kehitysmahdollisuuksiin."


Mitkähän "talousasiantuntijat" ja missä he ovat näin todistaneet? Palkama mainitsee Arto Lahden ja Veikko Saksin, mutta en minä heitä ihan "talousasiantuntijoiksi" nimittäisi. Näytöt sellaisesta puuttuu molemmilta herroilta, vaikka toisen titteli onkin kauppatieteiden maisteri ja toisen yrittäjyyden professori. Vai onko se "näyttö" niissä konkursseissa missä Lahti on ollut mukana?

"Suomalainen, erikoisesti karjalainen äänestäjä, käytä oikeuttasi eduskuntavaaleissa ja vältä äänestämästä suomettuneita edustajia! Suomella on täysi oikeus vaatia Tarton rauhan rajoissa omat alueensa takaisin. Lisäksi Suomella on asiallinen oikeus vaatia korvausta pakolla maksetuista sotakorvauksista ja omaisuuden yli 60 vuoden käytöstä ja tuhoamisesta."

Onhan se tosiaan jo kumma, jos kahdesta miljoonasta Karjalan palautusta kannattavasta suomalaisesta (ProKarelian väite) ei vieläkään löydy edustusta Arkadianmäelle. Vai onko se oikeastaan mikään ihme?

http://kareliaklubi.com/web-15/22.pdf
http://kareliaklubi.com/web-15/23.pdf


maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

EIT hylkäsi asianajajan hakemuksen

Muistellaanpa vanhoja; kirjoitin alla olevan Suomi24-Karjalan palautuspalstalle 27.9.2006:

Silvennoiselle tuli kiire
Kirjoittanut: Nimierkki 27.9.2006 klo 14.23

Venäjällä on menossa reformi joka mahdollistaa kiinteistöomaisuuden jakamisen yksityisille Karjalassakin. Silvennoiselle tuli tämän huomattuaan pienoinen kiirus ja hätä, onhan omaisuuden takaisin vaatiminen taas hieman vaikeampaa jos se on Venäjän lakien mukaan jaettu uudestaa yksityisille venäläisille. Kiire näkyi myös käytännön hosumisena. EIT:n sääntöjen mukaan "ennen kuin valittaja voi kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, hänen on käytettävä kaikki kansalliset oikeussuojakeinot. Ihmisoikeusvalitus on tehtävä puolen vuoden kuluessa viimeisestä kansallisesta päätöksestä. "

Silvennoisen valituksen kanssa tämä hosuminen näkyi siinä, ettei hän ehtinyt haastaa ketään näihin kansallisiin oikeusasteisiin, eli näillä valittajilla ei ole sitä EIT:n kaipaamaa kansallista päätöstä. Miten EIT voisi suositella sellaisen päätöksen muuttamista, kun sitä ei ole edes olemassa? Silvennoinenkin kävi heittämässä "haasteensa" Venäjän suurlähetystöön, eikä edes haastanut Venäjän valtiota oikeuteen sen omassa oikeuslaitoksessa. Saa nyt nähdä mitä EIT sanoo, mutta hieman epäilen kuinka tulee käymään.

-----

Ja kommentti mitä tuosta sain: "Kuules, eiköhän Silvennoinen ole kuitenkin sinua parempi juristi, joka on varmasti ottanut selvääa asioista. "

Niinpä niin :)

Kirjoitin tästä asianajaja Silvennoisen EIT:lle tekemästä kanteesta myös täällä blogissa viime joulukuussa seuraavaa:

"Sikäli outoa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan EIT ottaa käsittelyynsä vain juttuja joilla on jo kansalliset päätökset. Näitä ei ole haettu, eikä siten saatu Suomesta eikä Venäjältä"

No, outoahan se oli sitten EIT:nkin mielestä.

"- Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) katsoi 09.02.2007
venäjänkielisessä päätöksessään, että Karjalan suomalaiset kiinteistönomistajat
eivät ole käyttäneet kaikkia sisäisiä oikeusturvakeinoja loppuun. Meidän olisi
siten tullut ensin käydä läpi kaikki oikeusasteet Venäjällä"
Silvennoinen selittelee hylkäävää päätöstä mm. näin:


"- EIT:n tuomarit eivät ole viitsineet perustella päätöstä
millään tavalla. EIT kiirehti antamaan jutussa päätöksen ennätysajassa, kolmessa
kuukaudessa. Siitäkin voi päätellä paljon. Juttua ei ole lainkaan harkittu, on
haluttu vain nopeasti torpata juttu pois, luultavasti Venäjän pelossa.
Ilmeisesti päätös on annettu venäjäksi sen takia, että se on voitu lähettää
suoraan Moskovaan."
Hohhoijaa. Eihän vika tietenkään voi olla asianajajan omassa ammattitaidossa. Eihän se koskaan ole. Onkohan EIT kysynyt neuvoa Moskovasta myös niiden tuhansien Venäjälle langettamiensa tuomioiden kohdalla? Ei "Venäjän pelko" ole estänyt EIT:ta ennenkään Venäjää tuomitsemasta, kertahan se olisi tietysti ensimmäinenkin ;)

Herra nimittää itseään asianajajaksi, muttei ymmärtänyt edes EIT:n sääntöjä sille milloin tapaus voidaan ottaa tutkittavaksi.

"Yksilövalitukset

Ihmisoikeustuomioistuin ottaa vastaan yksilöiden
valituksia sopimuksen loukkauksista. Ennen kuin valittaja voi kääntyä
ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, hänen on käytettävä kaikki kansalliset
oikeussuojakeinot. Ihmisoikeusvalitus on tehtävä puolen vuoden kuluessa
viimeisestä kansallisesta päätöksestä. "


>> http://www.ihmisoikeudet.net/Lakijaturva/lakijaturva_5_13.html


Lisää Silvennoisen kootutuja selityksiä ProKarelian nettisivulla ja Kareliaklubi-lehdessä



ProKarelian vaalikysely



ProKarelia on yrittänyt saada eduskuntavaaliehdokkaita vastaamaan kyselyynsä ja on nyt ilmeisen tuohtunut saamaansa nihkeään palautteeseen:

"Suomalaisille on yritetty vakuuttaa, että suomettumisen ote on hellittänyt ja
avoin keskusteluilmapiiri vallitsee myös poliittisessa elämässä. Asennoituminen
ProKarelian seitsemään vaalikysymykseen osoittaa tällaisen väitteen lähinnä
vaalitarinaksi."

ProKarelia tulkitsee "suomettumiseksi" sen, ettei Karjala-kysymys kiinnosta. ProKarelia tulkitsee suomettumiseksi myös palautuksen vastustuksen, eli suomettumisesta irtautumista on heidän mukaansa vain palautuksen kannatus.

Melkoisen putkinäköistä, ProKarelia ei olta lainkaan huomioon palautuksen vastustuksen syitä. Palautusta vastustavat eivät ilmoita syyksi vastustamiselleen Venäjän pelkoa tai Venäjän mielistelyä, vaan muut syyt jotka ProKarelia haluaa sivuuttaa. Alueen mukana tuleva venäläisväestö ja palautuksen hinta ovat pääsyyt sille miksi palautusta vastustetaan. ProKarelia haluaa vain leimata ja syyllistää vastustajat "taantuneiksi" ja "suomettuneiksi".
ProKarelian eduskuntavaaliehdokkaille esittämät kysymykset osoittavat puhdasta tarkoitushakuisuutta. Ympäripyöreiden ja moniselitteisten kysymysten vastauksista liike voi halutessaan vedellä juuri sellaiset "johtopäätökset" kuin mitä se on jo etukäteen päättänyt niistä vetää.

Kysymykset:

1. Osallistutko tarvittaessa poliittiseen keskusteluun Karjalan palautuskysymyksestä?
2. Pidätkö win-win -pohjaa hyvänä lähtökohtana palautusasialle?
3. Tulisiko ns. sotasyyllisten tuomiot purkaa?
4. Tulisiko Venäjä-Saksa -maakaasuputken vaikutukset tutkia myös Suomen turvallisuuden kannalta?
5. Kannatatko avointa Nato-keskustelua osana turvallisuuspoliittista keskustelua?
6. Kannatatko totalitarististen kommunistihallintojen rikosten selvittämistä? (vrt. EN-resoluutio 25.01.06)
7. Hyväksytkö poliitikkojen vaikenemisen ongelmallisissa kysymyksissä?

Tosiasiassa noihin kysymyksiin ei voi juuri vastata muuten kuin ProKarelian toivomalla tavalla ja se selittänee myös ehdokkaiden osallistumista näin läpinäkyvään yritykseen.

"ProKarelian vaaligallupissa ei kysytä, kannatatko Karjalan palautusta vai et.
Tämä kysymys on liian vaikea, koska useimmat päättäjät eivät ole koskaan asiaan
syvällisesti perehtyneet. Tämä tulee korkeinta tasoa myöten esille
vastentahtoisesti annetuissa lyhyissä lausunnoissa. "


Todellisuudessa kysymys on ProKarelialle liian vaikea esitettäväksi, koska he ymmärrettävistä syistä pelkäävät vastausta. Karjalan palautusta ajava järjestö ei ole itse järjestänyt ainoatakaan mielipidekyselyä aiheestaan. Miksi ei? Tai sitten on, muttei ole uskaltanut julkaista itselleen epämieluisia tuloksia.

"Tähän mennessä vaaligallupiin on vastannut noin 300 ehdokasta, mikä edustaa noin
15 % vastaajista. Neljä vuotta sitten 500 ehdokasta eli noin 25 % vastasi
silloisiin kysymyksiin. Ottaen huomioon kysymysten neutraalisuuden,
vastaajamäärän putoaminen merkitsee yksiselitteisesti poliittisen vaikenemisen
lisääntymistä. "


ProKarelia selittää vaikenemisella sen, että vastausten väheneminen osoittaa vain kiinnostuksen vähenemisestä ProKarelian kyselyjä kohtaan ja kiinnostuksen vähenemisestä koko Karjala-kysymystä kohtaan. Vastauksista näkee hyvin myös poliittisen jakauman, missä suunnassa kysymys kiinnostaa.


Suurin osa ProKarelian kyselyyn osallistuneet ehdokkaat tulevat Perussuomalaisista (20%). Toiseksi eniten ProKarelian kysely on kiinnostanut Eduskunnan ulkopuolisista pienpuolueista tulevia ehdokkaita (19.2%). Huomattavaa on demarien loistaminen poissaolollaan kyselystä. Eduskunnan toiseksi suurimman puolueen ehdokkaista vain yksi on vaivautunut osallistumaan kyselyyn. Tämä lienee pääsyynä ProKarelian tuohtumiseen - demarithan siellä suurimpana suomettumisen mörkänä nähdään ;)

"Ei ehkä kannattaisi unohtaa sitäkään, että noin miljoonalla suomalaisella on
karjalaiset juuret, 36 % suomalaisista kannattaa Karjalan palautusta ja noin 70
% on valmis avoimeen keskusteluun asiasta. Luvut ovat suurempia kuin yhdenkään
puolueen saama kannatus."

Tämä on hyvä pointti, mutta ProKarelian piirissä sitä ei ehkä ole ymmärretty miettiä tarkemmin. Mistä voisi johtua, ettei karjalaiset juuret omaava väestönosa ole kiinnostunut Karjalan palautuksesta? Eihän asian etenemistä tai paremminkin sen etenemisen puutetta voi muuten selittää.

Mitä palautuksen kannatusprosentteihin tulee niin viimeisimmät gallupit on tehty vuonna 2005 ja silloin palautusta kannatti kolmen eri kyselyn perusteella 26-36% vastanneista ja sitä vastusti 51-62% vastaajista. Viimeisin mielipidemittaus tuli presidentinvaaleissa 2006 kun ProKarelian tukema Karjala-teemalla kampanjoinut Arto Lahti sai 0,4 prosenttia äänistä.

Todellinen viimeisin mielipidemittaus, jonka ProKarelia haluaa mieluusti unohtaa, on Elinkeinoelämän Valtuuskunnan asennetutkimus maaliskuulta 2006. Sen mukaan 73% vastaajista oli sitä mieltä, että koko Karjala-keskustelu pitäisi lopettaa. Tällaisista tutkimustuloksiahan ProKarelia ei halua muistuttaa.

"Poliittinen avoimuus ja poliittisen vastuun kantaminen ei voi toteutua, koska
äänestäjät ovat pääasiassa välinpitämättömiä siitä, mitä vastuulliset päättäjät
tärkeissä asioissa lopulta tekevät. Tärkeämpää on se, että kansalle on viihdettä
ja mahdollisimman tyhjänpäiväisiä asioita käsitellään eri medioissa lukija- ja
katsojalukujen nostamiseksi. Tähän meitä on ahkerasti opetettu."


ProKarelialle ominaisesta kansalaisten syyllistämisestä huolimatta, ehkäpä äänestäjät kuitenkin tosiasiassa ovat välinpitämättömiä ProKarelian ajaman asian suhteen. Ehkäpä äänestäjät katsovat eduskuntavaaleissa olevan tärkeämpiäkin kysymyksiä käsiteltävänä. ProKarelialle oma asia ei tietysti ole tyhjänpäiväinen, mutta mitä EVAn asennetutkimus kertoi ProKarelialle, kun sen vastausten mukaan 73% suomalaisista haluaisi lopettaa jo koko Karjalakeskustelun?


ProKarelian on syytäkin olla huolissaan, mutta itsestään ja siitä mitä tarjoaa. Mielipideilmaston kehitys kertoo, ettei Karjalan palautuksen myyminen suomalaisille lyö leiville.

ProKarelian kyselyyn vastaneet 5.3.07