Pakkomielteenä Karjala?

Kun tänä aamuna pitkästä aikaa avasin Uuden Suomen blogistanin sivun, bongasin sieltä vanhan tuttavani matkakirjailija Markus Lehtipuun (kuvassa) uusimman tuotoksen. Lehtipuuhan on jo vuosia kärsinyt siitä, ettei ole löytänyt internetistä keskustelupalstaa missä voisi päteä palstan fiksuimpana, julistaa itsensä keskustelun voittajaksi, tai edes kakkoseksi. Onneksi Lehtipuu on nyt kuitenkin löytänyt vihdoin ja viimein internetin ihmemaasta oman pikku kolonsa missä voi olla kukkona tunkiolla ja siellä hän näyttääkin viihtyvän 2/3 ajastaan, siinä missä kolmanneksen kehuu olevansa matkoilla. Siellä omassa blogissa hesarin julmat, suomettuneet toimittajat, jotka eivät ymmärrä hänen ajatustensa arvoa, eivät jätä hänen harkitsevalla kirjoitustaidolla tehtyjä, itsehillittyjä pakinoita julkaisematta. Veikko Saksin piti huomauttaa Markukselle aikanaan Kareliaforumilla, ettei se ole Markuksen hiekkalaatikko. Nyt Kareliaforumia ei ole ja Markuksella on siis vihdoin oma hiekkalaatikko. Pieni sellainen, mutta eiköhän siihen Markus bulvaaneineen mahdu pätemään.

Avasin siis Lehtipuun tuoreimman, puolen yön aikaan tuotetun, luin sen ja eipä olisi aamu mukavammin voinut alkaa kuin tälle aivopierulle nauramalla.

Blogissaan Lehtipuu kertaa ensin erästä tähtihetkeään kun sai napattua valokuvan Karjalaisten kesäjuhlilla kulkueeseen tunkeutuneesta Karjala takaisin - kylttimiehestä. Toinen tähtihetki lienee ollut se kun hän tapasi Ahtisaaren. Saunassa. Lopuksi Lehtipuu marmattaa siitä kuinka Karjalasta on tullut pakkomielle.

Karjala ei siis ei toki ole pakkomielle hänelle itselleen (tietenkään) vaan tietysti kaikille muille niin kuin aina (unohdetaan nyt siis tässä suosiolla ne kymmenet tuhannet kirjoitukset joita Lehtipuu on vuosien mittaan internetin keskustelupalstoille latonut). Ennenkaikkea häntä näyttää harmittavan kuinka "pakkomielteenomaisesti" kaikenmaailman "nimierkit" kehtaavat osallistua Karjala-keskusteluun kääntämällä kaiken Lehtipuun sanoman häntä vastaan ja harrastamalla jopa mustamaalausta. Lehtipuuhan ottaa tunnetusti kaiken hänen sanomisiinsa kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena ja saattaa jopa harkita tämänkin kirjoituksen kohdalla kunnianloukkaushaasteen tekemistä. Sitähän taitaa tapahtua aika usean hänen juttujaan kommentoivien kirjoitusten kohdalla.

Lehtipuu väittää myös minun päivystävän Suomi24:n Karjala-keskustelua. En kyllä edes muista milloin olen viimeksi palstalla käynyt, joten Lehtipuu voi rauhassa käydä pätemässä sielläkin. Se palsta tosin on trollien valtaama, eli sen Karjalan palauttajat ovat jo menettäneet.

"Totalitärinen asenteeni" on Lehtipuun mielestä jo ihan vitsi.

Mikä se sellainen asenne on?

Ensimäiseksi tällaisesta "totalitarismista" tulee mieleen väärää mielipidettä edustavien vaientaminen. Muutaman kerran olen tässä syksyn aikana heittänyt kommenttia Lehtipuun oman blogin tekstien alle, tuloksena se että Lehtipuu sensuroi ihan kaiken sinne kirjoittamani "epäasiallisena". Tähän "epäasiallisuuteen" riittää se, että tämä oman bloginsa pikkusieluinen diktaattori näkee viestistäni sähköpostiosoitteeni (nimierkki@yahoo.com). Lisäksi tämä "asiallisuutta" muilta vaativa suuri ajattelija näytää listaavan jopa väärinajattelijoiden IP-osoitteen blogiinsa näkyville. Niin että kuka se totalitaristi tässä oikeasti onkaan?

Lehtipuulla näyttää kuitenkin todella olevan allekirjoittanuttakin suorastaan ikävä ja ihan jopa kiitollisuutta hän näyttää meitä "pakkomielteisiä russofiilejä (?)" tms. kohtaan tuntevan. Se käy ilmi tästä blogitekstin viimeisestä lauseesta: "Mikään muu asia ei ole opettanut itsehillintää, harkitsevaa kirjoitustaitoa ja suomettuneisuuden syvyyden ymmärrystä kuin näiden pakkomielteisten nimierkkien kanssa väittely. "

Valitettavasti Lehtipuu ei kuitenkaan oikeasti ole tässä vuosien mittaan oppinut yhtään mitään.

Hän ei edelleenkään ymmärrä suomettuneisuutta (sellaisia eivät ole automaattisesti kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ja/tai Karjalan palautusta vastustavat).

Missähän hänen "harkitseva kirjoitustaitonsa" on mahtanut tulla esille ja millä tavalla?

Lehtipuu ja itsehillintä? Mitenkähän ne löytäisivät toisensa?

Markukselle vain tiedoksi (tiedän, että käyt täällä kurkkimassa): saat päteä blogissasi ihan vapaasti niin paljon kuin haluat. Karjalan palautustakaan ei tarvitse vastustaa, te hörhöt onnistutte siinä ihan itse niin kuin olette tehneet tähänkin asti puhumalla itsenne ristiin heti kun suunne avaatte, tai näppäimistöön koskette.

Asia nyt kuitenkin on niin, että teillä Karjalaa palauttelevilla kouhoilla ei ole aiheeseen omistusoikeutta. Siitä saa puhua myös ne, jotka ovat kanssanne eri mieltä ja sille ei voi edes Markus Lehtipuu yhtään mitään vaikka kuinka diktaattori olisi omassa pikku blogistanissaan.

Otetaan loppuun pieni kevennys:

Luennoitsija salille:
- Pakkoluovutetuilla alueilla kaikki rapistuu...
Huuto salista:
- Kävin siellä juuri ja sinne rakennetaan hirveää vauhtia uutta!
Luennoitsija jatkaa:
- Väestö vähenee pakkoluovutetuilta alueilta...
Sama ääni salista:
- Olin siellä juuri viime viikolla ja sain väistellä äitejä lastenrattaineen!
Luennoitsija nostaa vihaisena katseensä salia kohti:
- Ja Teidän, pitäisi matkustelun sijasta vierailla enemmän Markus Lehtipuun blogissa!

Saksi mukana merivaltaajissa?

Veikko Saksin blogi Uuden Suomen blogisivuilla on hauskaa luettavaa. Itse blogikirjoitukset ovat taattua Pro Karelian Veikkoa itseään, vanhan liturgian toistoa harhaluuloineen ja omalaatuisine tulkintoineen, mutta varsinainen anti löytyy kommenteista blogitekstien alla. Siellä Saksi puhuu itseään nurkkaan ja solmuun, alentuu välillä suorastaan lapsellisuuksiin kommentaattorien häntä liikaa ahdistellessa asiakysymysten tiimoilla. Tukijoukoista löytyy tietenkin nimimerkkejä, jotka kehtaavat Veikkoa suoremmin haukkua epäilevät tuomaat stalinisteiksi, tms. jollaisiksi Karjalan palauttelua vastustavat tuttuun tapaan leimataan, sanoivat he sitten perusteluissaan mitä tahansa. Jostain syystä muuten osa näistä nimimerkeistä on aina matkoillakin Veikon kanssa yhtä aikaa...

Tuore esimerkki liittyy tähän merivaltaus showhun jota Saksi on blogissaan laajasti mainostanut. Nimimerkki N-E kysyi 4.9.-09 Veikko Saksilta suoraan "oletko yksi niistä kaivosvaltauksen takana olevasta neljästä liikemiehestä?" Saksin vastaus ja kysymystä seuranneet kommentit olivat vähintäänkin omituista perustelua:

"Asianajaja Kari Silvennoinen on kaivosvaltaajan/jien asiamies. Hän kertoo valtauksen takana olevien henkilöiden nimet, jos katsoo sen aiheelliseksi.
Kysymykseesi vastaan heti omalta osaltani, kun ilmoitat oikean nimesi. "

Sen nyt kyllä ymmärtää, että asianajaja jakelee kaivosvaltaajien kommentit, mutta mitä ihmettä nimimerkin takana olevan kysyjän henkilöllisyys kysymykseen tai sen vastaukseen liittyy? Ja miksei Saksi suostunut vastaamaan? Saksi otti ja teki kysyjän henkilöllisyydestä ehdon vastaamiselle:

"Sen, että jos sinä haluat tietää minun yksityiselämääni liittyvästä asiasta jotain, minä haluan ensin tietää, kuka sinä oikein olet, joka yksityisasioitani kyselee. Ja sen pohjalta sitten katson, oletko sen tiedon tarpeessa vai et. Eihän siinä sen kummempaa ole.
Minähän voin kysyä ihan samaa, että mitä sinä sillä tiedolla tekisit? Kerrotko sinäkin kaikille nimimerkeille omasta elämästäsi sen, mitä he keksivät kysyä? Minä kysyin oikeaa nimeäsi vastapainoksi, niin et sitä halunnut antaa. "

Todella kimurantti perustelu. Saksi kertoo yksityiselämästään tietoja julkisella, kaikkien luettavissa olevalla nettisivulla kunhan vain yksityiselämästä kysytään omalla nimellä eikä nimimerkillä? Kyllä se vastaus silloin menee kaikille anonyymeille nimimerkeillekin.

"On toki, minulla on hyvinkin paljon avoimuutta, mutta en ole niitä ihmisiä, jotka levittelevät yksityisasioita kaikelle kansalle. Meillä jokaisella on omat rajamme, joita haluamme noudattaa. "

Mielenkiintoinen perusteluyritys Saksilta on myös se, että hän julistaa merenalaisen kaivosvaltauksen tehneiden liikemiesten ryhmään kuulumisesta yksityisasian. Nimimerkki V.Harinen tiivisti tämän asian yksityisyyden näin:

"Kaivosvaltaajien ryhmään kuuluminen ei myöskään ole mikään yksityisasia koska asia on julkinen ja poliittinen. Kaivosvaltaajat itse ovat valtauksensa politisoineet, ensin myöntämällä alusta asti suoraan, että valtaus on tehty vain kaasuputkea pysäyttämään, seuraavaksi ehdottamalla siitä luopumista vastineeksi Karjalan palautuksesta. Jos tällainen pieni vaade Suomen valtakunnan alueen rajojen muuttamisesta on yksityisasia niin johan on vaatijalla hieman hurahtanut suuruudenhulluutta päälle."

Saksi ei siis vielä tähän hetkeen mennessä ole myöntänyt tai kieltänyt osuuttaan kaivosvaltaajien ryhmässä. Parhaillaan hän on sopivasti matkoilla. Eiköhän sieltä vastauskin jossain vaiheessa irtoa jollakin tapaa tämän ihmeellisen kiemurtelun jälkeen.

Oikeastaan hilpeintä koko jutussa on Saksin blogin otsikko Avoimuuden puolesta - Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Suosittelisin nyt Saksilli kuitenkin vaihtamaan otsikkoa vastaamaan enemmän todellisuutta. Se voisi mennä vaikka näin:

Avoimuuden puolesta - kunhan hinnasta sovitaan!

++++

Saksin blogista löytyy muitakin helmiä, kuten nyt tämä AA Kari Silvennoisen kertomus siitä, kuinka valtioneuvosto on 23.06.2009 pyytänyt hänen päämiehiltään lausumaa Nord Stream –yhtiön kaasuputkiluvasta. Yleensähän tällaisia lausumia pyydetään silloin kun kaksi hanketta "menevät ristiin", eli luvan myöntäjä pyytää lausumaa hakijalta siitä, miten hakija kokee toisen hankeen toiminnan vaikuttavan omaan toimintaansa, eli tässä tapauksessa pyydettiin kaivosvaltaajien näkemystä siitä, kuinka kaasuputki vaikuttaisi heidän kaivoshankkeeseensa. Vastauksessaan valtioneuvostolle Silvennoinen ylitti itsensä paneutumalla Suomen turvallisuuspolitiikaan ja vaatimalla asiaa eduskunnan päätettäväksi. Lausuntoa siis pyydettiin valtaushakemuksen tehneitä kaivostoiminnasta, he antoivat sen turvallisuuspolitiikasta. Muisti Silvennoinen sentään mainita kaivosvaltauksenkin toteamalla lyhyesti lopussa, että kaasuputki on hylättävä heidän valtausalueeltaan (50m leveä kaistale). Valtioneuvosto olisi kuitenkin ehkä kaivannut lisätietoa itse valtauksesta ja siitä miten putki vaikuttaisi toimintaan valtauksella, sillehän se on lupaa myöntämässä.

Silvennoinen ja kump. ovat jo saaneet mitä lähtivät hakemaan, eli julkisuutta. Ei heillä alunperinkään ole ollut olemassa todellista intressiä merenpohjan hyödyntämiselle. Kaivosvaltaus tehtiin vain ja ainoastaan estämään kaasuputkea ja kaikki tämä näkyy Silvennoisen toiminnassa ja lausunnoissa joilla hän itse antaa näin valtioneuvostolle selvät perusteet hylätä valtaushakemuksen, koska sitä ei ole tehty kaivostoiminnan harjoittamismielessä. Silvennoinen itse valmistautuu jo valituskierteeseen, jonka uhoaa jo valmiiksi kestävän vuosia. Saapa nähdä, voihan se olla niinkin, että tällainen päivänselvä haitanteko ja kiristysyritys käsitelläänkin hieman nopeammin.

Päin mäntyä

Tää on viimeinen taisto....

The Merivaltaus Show saa vain koko ajan uusia ulottovuuksia.
Ensin asianajaja Silvennoinen tiedotti Venäjän tarjonneen maksua valtaushankkeen hylkäämisestä, seuraavaksi Silvennoinen ilmoitti valtauksesta luovuttavan vastineeksi Karjalan palautuksesta ja kehotti ottamaan yhteyttä Martti Ahtisaareen, mutta sittenpä Ahtisaari ärähti jotta ei halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa - mahtoiko tarkoittaa tätä avointa kiristystoimintaa merivaltauksella vai Karjalan palautusta, se jäi vähän auki. Nyt Silvennoinen sitten ilmoitti, että koska Ahtisaari antoi rukkaset niin asialle on pantu joku ulkomainen "valtiomies", kuka nyt sitten lieneekään, nimeä ei kerrota julkisuuteen ettei käy niin kuin Ahtisaaren kohdalla. Heti tuli vaan mieleen, että muistikohan Silvennoinen tälläkään kertaa kysyä halukkuutta hommaan?

Muidenkin Karjalan palauttelijoiden puheet ja perustelut heittelevät asian tiimoilta hupsista keikkaa. Uudessa Suomessa blogiaan pitävä Pro Karelian Veikko Saksi on omistanut aiheelle jo useamman kirjoitelman, missä hän yrittää todistella Nord Streamin kaasuputken olevan suorastaan uhka Suomen turvallisuudelle. Omituisuus syntyy hänenkin kohdallaan siinä, että putkea estämään tehdystä kaivosvaltauksesta ollaan silti luopumassa, jos Karjala saadaan sillä takaisin, eli Saksin omien perusteluiden mukaan turvallisuus kyllä voidaan vaihtaa Karjalaan. Ilmeisesti kaasuputki ei sitten enää Saksin maalailema turvallisuusuhka olekaan, jos Karjala palautuu? No, ei tämä ensimmäinen eikä viimeinen kerta ole kun Karjalaa palauttelevat itseän pussiin puhuvat.

Pääministeri Matti Vanhanenkin heitti lunta Karjalaa palauttavien merivaltaajien tupaan. Vanhanen ilmoitti ettei pidä Itämeren kaasuputkea turvallisuusriskinä yhtään sen enempää kuin merenpohjassa jo olevia teleliikenteen tarvitsemia kaapeleita. "Tärkeää hanketta ei pidä viivytellä eikä myöskään kiirehtiä" Vanhanen kertoi Ylen Radio Suomen haastattelussa. Saksin ja muiden palauttajien näkemiä turvallisuusuhkia sivusi myös muistuttamalla, että "Venäläisillä sotalaivoilla on täydet oikeudet valvoa merenpohjaa kansainvälisillä alueilla". Ympäristöministeri Paula Lehtomäki puolestaan kertoi Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaistussa haastattelussa, että Nord Stream -kaasuputkihankkeella on periaatteellinen lupa Suomen talousvyöhykkeen käyttöön Itämerellä jo ennen kuin ympäristöviranomaiset ovat ottaneet kantaa asiaan. Jos Suomi antaa kaasuputken rakentamiseen tarvittavat luvat, Nord Stream ryhtyy kaasuputken rakennustöihin heti, vaikka putkesta valitettaisiin.

Mutta mistä tuo otsikon viimeinen taisto tuli mieleen? Karjalaa palauttavien hätä on nyt suuri, kaikki voimat on mobilisoitava, julkisuutta on saatava keinolla millä hyvänsä ja suuri hätä näkyy hosumisena ja möhlimisenä, kuten tässä merivaltaus-sirkuksessa. Mistä moinen hysteria? Juttuhan on niin, että jos kaasuputki Suomenlahteen lasketaan niin samalla sinne pohjaan voi haudata viimeisetkin haaveet Karjalan palauttamisesta. Kyse ei ole niinkään putkesta vaan siitä mistä se putki Suomenlahteen lasketaan, eli Karjalasta. Venäjä ei tule luopumaan alueesta, jonka kautta kaasuputki Euroopan markkinoille kulkee. Kyllä palauttajat tämän tietävät ja hätä on nyt sen näköinen. Kuin myös jälki.

Vanhanen tapaa tänään Puolan Gdanskissa Venäjän pääministeri Putinin. Keskusteluissa on aiheena myös tämä kaasuputki. Gdanskiin Vanhanen, Putin ja moni muu valtiomies matkusti toisen maailmansodan syttymisen muistotilaisuuteen. Siitä kun on tänään 70 vuotta kun Saksa hyökkäsi Puolaan aloittaen toisen maailmansodan. Asia jota mielestäni ei niin hirveästi tarvitse juhlia, mutta unohtaa ei kuitenkaan.