ProKarelia (PK) säätää taas omia sääntöjään ja lakejaan siitä miten sopimukset ovat voimassa. Tarton rauhansopimuksen pykälien sisältämät kohdat omistusoikeudesta ovat PK:n mielestä yhä voimassa jostain syystä, mutta tulkinnan logiikka pettää niin pahasti, että täytyy olla joku "essulu" nielläkseen kaiken tuon purematta.
Lyhesti PK kompastuu logiikan kiemuroissaan tässä:
"Tarton rauhansopimuksen artiklat siten vahvistavat omistusoikeuden pysyvyyden. Tämä sama pysyvyys on sittemmin vahvistettu mm. YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa 10.12.1948 ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjassa 1950."
Tarton rauhansopimus todellakin vahvisti omistusoikeuden pysyvyyden, mutta vain sen solmimisesta siihen saakka kunnes solmittiin uusi rauhansopimus, joka korvasi edellisen. Näin se ikävä kyllä menee näiden sopimusten kanssa reaalimaailmassa; uusi sopimus korvaa vanhan. Pilvilinnojen maalareille vanhakin sopimus pätee aina ja iänkaikkisesti, jos sen sisältö vain puoltaa omia tarkoitusperiä.
YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksenkin on turha vedota "Tarton sopimuksen artiklojen" jatkajana. Nämä vuonna 1948 ja 1950 solmitut sopimukset ovat sopijamaisssa voimassa siitä hetkestä kun ne ko. maissa ratifioidaan, eikä niitä sovelleta takautuvasti meillä eikä muualla.
"Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymyksessä esiintyy usein näköalattomuutta ja hyvin kapea-alaista ajattelua erityisesti omistusoikeuden osalta" vaikeroi PK:n pakinoitsija artikkelissaan. On totta, että varsinkin palautusta vastustavien joukossa tätä "näköalattomuutta" ja "hyvin kapea-alaista ajattelua" esiintyy, mutta se on ominaista sellaisille ihmisille, joiden näköaloja rajaa myös sopimukset ja lainkäyttö, joiden rajoissa eletään. Illuusioinisteilla näitä "ongelmia" ei tietysti ole, he voivat luvata vaikka kuun taivaalta kun eivät tietenkään myös kanna vastuutaan lupauksistaan.
PK:n pakinoitsija tiivistää väitteensä Tarton omistusoikeutta koskevien kohtien yhä voimassa olevuuteen virheellisesti näin: "Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 ei käsitelty lainkaan omistusoikeutta. Kun tätä asiaa oli käsitelty selväsanaisesti Tarton rauhansopimuksessa, se siten tarkoitti olemassa olevan tilanteen jatkumista ennallaan. Pariisin rauhansopimus ei muuttanut kiinteän omaisuuden omistussuhteita." Ajatusvirhe on siinä, että alueen siirtyessä Suomen oikeusjärjestelmästä toisen maan oikeusjärjestelmään on alueen omistusoikeuskysymys sen maan lain ja lainkäytön asia, jolle alue kuuluu rajansiirron jälkeen. Sitä miten uusi omistaja saamallaan alueella yksityisen omistuskysymyksensä järjesti, ei tietenkään tarvinnut entisen oikeusjärjestelmän kanssa erikseen sopia, se oli Neuvostoliiton sisäinen asia ja järjestelykysymys. Jos Neuvostoliiton laki ei yksityista omistusoikeutta edes tuntenut - se oli sen jopa lainkäytöstään lakkauttanut - niin jopa aluemuutoksesta sopijoille oli jo siinä vaiheessa päivänselvää miten suomalaiselle yksityisomistukselle käy. Suomikin korvasi erillisellä lailla rauhansopimuksen ja aluemuutoksen takia omaisuutensa menettäneille rahallisen korvauksen menetyksestä.
PK:n pakinoitsija päättää pakinansa näin: "Tulevaisuuden mahdollisuuksien täysi hyödyntäminen edellyttää luottamusta, mikä saavutetaan vain oikeudenmukaisilla toimenpiteillä." Todellinen win-win - mitä PK hokee hokemasta päästyään, ei ole oikeudenmukaisuutta vain suomalaisille. Mikä on se Karjalan palautuksen tuoma "win" mitä PK tarjoaa palautuksesta Venäjälle ja alueella jo yli 60 vuotta asuneille asukkaille, se on yhä suuri tyhjä kupla, johon PK ei suostu antamaan sisältöä. Pelkkä sanahelinä "luottamuksen" kasvusta ei elätä ketään, varsinkin kun "ilman" sitä PK:n tarjoamaa luottamusta Venäjä on jo Suomen suurin kauppakumppani ja yli 100000 venäläistä turistiakin vietti Suomessa Joulun ja uuden vuoden ajan kasvattaen Suomen kansantaloutta. Aika luottavaisia velikultia kun uskalsvivat tänne tulla, vaikka PK on suomalaiset taas julistaneet ryssänvihaajiksi.
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1435&author=10
Lyhesti PK kompastuu logiikan kiemuroissaan tässä:
"Tarton rauhansopimuksen artiklat siten vahvistavat omistusoikeuden pysyvyyden. Tämä sama pysyvyys on sittemmin vahvistettu mm. YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa 10.12.1948 ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjassa 1950."
Tarton rauhansopimus todellakin vahvisti omistusoikeuden pysyvyyden, mutta vain sen solmimisesta siihen saakka kunnes solmittiin uusi rauhansopimus, joka korvasi edellisen. Näin se ikävä kyllä menee näiden sopimusten kanssa reaalimaailmassa; uusi sopimus korvaa vanhan. Pilvilinnojen maalareille vanhakin sopimus pätee aina ja iänkaikkisesti, jos sen sisältö vain puoltaa omia tarkoitusperiä.
YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksenkin on turha vedota "Tarton sopimuksen artiklojen" jatkajana. Nämä vuonna 1948 ja 1950 solmitut sopimukset ovat sopijamaisssa voimassa siitä hetkestä kun ne ko. maissa ratifioidaan, eikä niitä sovelleta takautuvasti meillä eikä muualla.
"Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymyksessä esiintyy usein näköalattomuutta ja hyvin kapea-alaista ajattelua erityisesti omistusoikeuden osalta" vaikeroi PK:n pakinoitsija artikkelissaan. On totta, että varsinkin palautusta vastustavien joukossa tätä "näköalattomuutta" ja "hyvin kapea-alaista ajattelua" esiintyy, mutta se on ominaista sellaisille ihmisille, joiden näköaloja rajaa myös sopimukset ja lainkäyttö, joiden rajoissa eletään. Illuusioinisteilla näitä "ongelmia" ei tietysti ole, he voivat luvata vaikka kuun taivaalta kun eivät tietenkään myös kanna vastuutaan lupauksistaan.
PK:n pakinoitsija tiivistää väitteensä Tarton omistusoikeutta koskevien kohtien yhä voimassa olevuuteen virheellisesti näin: "Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 ei käsitelty lainkaan omistusoikeutta. Kun tätä asiaa oli käsitelty selväsanaisesti Tarton rauhansopimuksessa, se siten tarkoitti olemassa olevan tilanteen jatkumista ennallaan. Pariisin rauhansopimus ei muuttanut kiinteän omaisuuden omistussuhteita." Ajatusvirhe on siinä, että alueen siirtyessä Suomen oikeusjärjestelmästä toisen maan oikeusjärjestelmään on alueen omistusoikeuskysymys sen maan lain ja lainkäytön asia, jolle alue kuuluu rajansiirron jälkeen. Sitä miten uusi omistaja saamallaan alueella yksityisen omistuskysymyksensä järjesti, ei tietenkään tarvinnut entisen oikeusjärjestelmän kanssa erikseen sopia, se oli Neuvostoliiton sisäinen asia ja järjestelykysymys. Jos Neuvostoliiton laki ei yksityista omistusoikeutta edes tuntenut - se oli sen jopa lainkäytöstään lakkauttanut - niin jopa aluemuutoksesta sopijoille oli jo siinä vaiheessa päivänselvää miten suomalaiselle yksityisomistukselle käy. Suomikin korvasi erillisellä lailla rauhansopimuksen ja aluemuutoksen takia omaisuutensa menettäneille rahallisen korvauksen menetyksestä.
PK:n pakinoitsija päättää pakinansa näin: "Tulevaisuuden mahdollisuuksien täysi hyödyntäminen edellyttää luottamusta, mikä saavutetaan vain oikeudenmukaisilla toimenpiteillä." Todellinen win-win - mitä PK hokee hokemasta päästyään, ei ole oikeudenmukaisuutta vain suomalaisille. Mikä on se Karjalan palautuksen tuoma "win" mitä PK tarjoaa palautuksesta Venäjälle ja alueella jo yli 60 vuotta asuneille asukkaille, se on yhä suuri tyhjä kupla, johon PK ei suostu antamaan sisältöä. Pelkkä sanahelinä "luottamuksen" kasvusta ei elätä ketään, varsinkin kun "ilman" sitä PK:n tarjoamaa luottamusta Venäjä on jo Suomen suurin kauppakumppani ja yli 100000 venäläistä turistiakin vietti Suomessa Joulun ja uuden vuoden ajan kasvattaen Suomen kansantaloutta. Aika luottavaisia velikultia kun uskalsvivat tänne tulla, vaikka PK on suomalaiset taas julistaneet ryssänvihaajiksi.
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1435&author=10
2 kommenttia:
Prokarelia toimii Karjalan palautusta vastaan paljon tehokkaammin kuin sinä. Käykö kateeksi?
Eipä käy katteeks. Toisaalta se palauttaa Karjalaakin yhtä tehokkaasti kuin karjala takaisin -bloggaaja, eikä sekään käy kateeksi.
Lähetä kommentti