Utopiaa vai uskontoa?

"Uskontotieteilijä Outi Fingerroos on tehnyt Suomen Akatemian rahoituksella Karjala-tutkimusta, jossa on selvitetty Karjala-kysymyksen ristiriitaisuutta ja määritelty uuskarelianistinen utopia.
Poliittisella utopialla Fingerroos tarkoittaa merkityksellistettyä paikkaa, johon henkilöllä ei välttämättä ole omaa kokemuspohjaista suhdetta. – Vastakohta poliittiselle utopialle on muistin paikoissa ja utopioissa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi siirtokarjalaisten vanhat kotiseudut Karjalassa.

U-topos tulee latinankielen sanasta ja tarkoittaa yksinkertaisimmillaan "ei paikkaa". Se esiintyy mielissä ja puheissa ihanteellisena kohteena, jota rakennetaan tulevaisuuteen. – Poliittisen Karjala-keskustelun osapuolet pyrkivät käyttämään hyväkseen siirtokarjalaisten kokemuksia ja muistikuvia Karjalasta. Näillä keskustelijoilla ei välttämättä edes ole omia muistinpaikkojaan, jonne kiinnittää ajatuksiaan Karjalasta. He toimivat utopistisen Karjala-käsityksen varassa, Fingerroos painottaa.

http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html

Utopia (kreik. u-, kieltävä etuliite, topos, "paikka"; sananmukaisesti "paikka, jota ei ole") tarkoittaa jonkinlaista tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa. Termi tulee Thomas Moren samannimisestä kirjasta, jossa hän kuvaa omaa ihannekuvaansa sosialistisesta yhteiskunnasta. Myöhemmin termi utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkun henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla.

Utopia saattaa ihanteena olla idealistinen tai käytännönläheinen, mutta termi viittaa kuitenkin usein optimistiseen, idealistiseen ja mahdottomaan täydellisyyteen. Nykyisin utopialla ymmärretään yleensä yhteiskunnallista tilaa, mutta perinteisen myytin mukaan utopia on käsitetty maagisena paikkana, jonka sijainti on tuntematon tai jonne pääsy on sallittu vain valituille."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Utopia

***

Palautusjärjestöjen, etupäässä ProKarelian ajamassa Karjalahankkeessa tämä poliittinen utopia tulee parhaiten esille. Karjalan palautuksen luvataan tuovan Suomeen täystyöllisyyden, pelastavan Suomen talouden, parantavan Suomen ja Venäjän väliset suhteet todellisen naapuruuden ystävyyden tasolle. Utopistisimmat Karjalaa palauttavat lupaavat kaikille rikastumista ja Venäjälle aluepalautuksesta niin hyvän maineen, että se auttaa sitä kansainvälisissä suhteissaan muuallakin. Karjalasta tulisi kuulema Pietarin alueelle sellainen palvelujen keskus, että siitä hyötyisi niin Pietari kuin Suomikin.

Karjala on aluepalauttajien puheissa tämä maaginen paikka, josta riittäisi yltäkylläistyyttä jaettavaksi kaikille. Tietenkään Karjala ei sitä ole vielä nyt kun se on vielä Venäjän hallussa, mutta Suomelle siirtyessään se muuttuisi kukoistavaksi kaiken korjaavaksi "Sammoksi", jolla koko yhteiskunta muuttuisi täydelliseksi ja ihmisillä olisi hyvä olla.
Tätä utopiaa ruokkii vielä elossa olevien siirtokarjalaisten muistikuvat Karjalasta - aika kultaa muistot - ja näiden muistikuvien siirtyminen poliittiseksi utopiaksi niille henkilöille, joilla ei ole omaa kokemuspohjaista suhdetta Karjalaan. Kaipuu "kotiseuduille" ei siirry geeneissä, mutta sen voi oppia utopiana.

Tämä poliittinen utopia Karjalasta on alkanut saada myös jopa uskonnollisia piirteitä. Teologian maisteri Juha Molarin mukaan Karjalaa palauttavat ovat luoneet utopiansa tueksi Karjala-mytologian. Siitä löytyy mm. Tarton pyhä rauha, joka on palautettava voimaan, mikään muu rauhansopimus ei ole oikea vaan ainoastaan Tarton rauha kelpaa, kaikki muu on valhetta. Mytologialla on myös omat marttyyrinsa kuten uskonnoilla on tapana. Risto Ryti uhrattiin häpeällisessä sotasyyllisyysoikeudessa ja hän on saanut aluepalauttajien keskuudessa marttyyrin sädekehän. Jos huomauttaa, että Rytihän oli jossain vaiheessa ehdottelemassa sellaista, että karjalaiset voisi jättää rajan taakse Neuvostoliittoon niin tällainenhan lähentelee jo pyhäinhäväistystä. Karjalaiset - evakot - ovat valittu, piinattu kansa, joka odottaa pääsyä koteihinsa kuten juutalaiset aikoinaan Israelia. Kuten uskonnoissa yleensäkin, myös Karjala-utopian seuraajissa on omat fundamentalistinsa. Nykytilanteeseen tyytyvät nähdään kerettiläisinä ja heille manataan tuomiota. Puheissa toistuu samat opinkappaleet ja hokemat. Muiden uskontojen tapaan pahuudellakin on ilmentymänsä; tässä se on Stalin, jonka seuraajia nähdään kaikkialla, varsinkin liikkeen vastustajissa. Harhaan johdetut ovat "suomettuneita" tai "uussuomettuneita" ja heidän pitäisi katua ja tehdä parannus. Liikkeen saarnamiehet levittävät ilosanomaa, pyhä kirjakin löytyy, ainakin siitä löytyy vastaus kaikkeen mitä kerettiäiset utopiassa epäilevät.

Onko todella näin? Onko Karjala-kysymys nykyään poliittista utopiaa vai joko se on peräti utopiaan pohjaava uskonto? En haluaisi uskoa tähän. Uskonasioista kun on hankala kiistellä, mutta sellainen tulee nykyään aina mieleen kun aiheesta yrittää keskustella siihen uskovien kanssa. Jossain vaiheessa eteen tulee aina "Usko vaan, näin tulee tapahtumaan" -kommetti tai vastaava. Asiaan uskovat näkevät aiheessa paljon sellaista, mitä muiden on vaikeaa ja jopa mahdotonta hahmottaa.

Onko Karjala-kysymys jo irronnut todellisuudesta ja vieläkö sillä on mahdollisuuksia palata maan pinnalle?