maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Ja taas lunta tupaan






KKO:
Lehti-ilmoittelu sotasyyllisyystuomioista ei ollut sopivaa

Asianajaja kehotti tuomittujen sukulaisia ottamaan yhteyttä tuomioiden purkamiseksi.
Korkein oikeus on pitänyt voimassa asianajajalle annetun varoituksen, jonka tämä sai muun muassa sotasyyllisyystuomioiden purkamista koskevasta ilmoittelustaan. Korkein oikeus totesi ennakkopäätöksessään, että ilmoittelu oli vastoin asianajotoiminnan markkinointia koskevia ohjeita ja hyvää asianajotapaa.

Asianajaja julkaisi vuoden 2006 lopussa Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jonka otsikkona oli Sotasyyllisyystuomion purkaminen. Ilmoituksessa mies pyysi, että sotasyyllisyysoikeudessa syylliseksi tuomittujen sukulaiset ottaisivat häneen yhteyttä tuomionpurkuhakemusten laatimiseksi.
Asian vei eteenpäin Asianajajaliiton hallitus, joka halusi selvittää, rikkoiko ilmoittelu asianajotoiminnan markkinointia koskevia ohjeita ja hyvää asianajotapaa. Liiton valvontalautakunnan käsittelyyn tuli myös miehen kotisivuillaan julkaisema kuulutus. Siinä hän pyysi suunnitellulla kaasuputkialueella maata tai vesialueita omistavia ottamaan yhteyttä, jotta "venäläistä tahoa" vastaan voitaisiin ryhtyä oikeustoimiin.

Liiton valvontalautakunta määräsi miehelle varoituksen hyvän asianajotavan rikkomisesta. Lautakunta katsoi, että ilmoituksissa sekoitettiin tosiasioita ja miehen omia mielipiteitä. Lisäksi ne olivat provosoivia ja kohdistuivat suoraan asianosaisiin.

Asianajaja vetosi sananvapauteen

Asianajaja valitti valvontalautakunnan päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Miehen mukaan ilmoittelussa oli kyse asianajajan sananvapauden käyttämisestä eikä se rikkonut hyvää asianajotapaa. Hovioikeus kuitenkin piti miehen varoituksen voimassa.

Korkein oikeus katsoi maanantaina antamassaan ennakkopäätöksessä, että puuttuminen asianajajan sananvapauteen rajoittui pelkästään hänen tapaansa markkinoida palvelujaan. Ilmoittelun hyväksyttävyys oli myös arvioitu niiden ohjeiden perusteella, joilla asianajajat itse olivat katsoneet aiheelliseksi rajoittaa omaa markkinointiaan.

Näin oikeus katsoi, että rangaistuksen määräämiselle oli riittävät perusteet, ja piti asianajajan saaman varoituksen voimassa. Korkeimman oikeuden päätös syntyi äänestämällä. Asian ratkaisseita viidestä oikeusneuvoksesta kaksi olisi poistanut varoituksen.

STT 9.2.2009







6 kommenttia:

Karjala takaisin kirjoitti...

Kyseisen asianajan lisurin kohtalo on muuten mielenkiintoinen arvoitus.

Anonyymi kirjoitti...

Mikähän mahtoi olla lisurin aiheena? Se voisi vähän avata arvoitusta.

Karjala takaisin kirjoitti...

'Valtiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistönomistukseen erityisesti silmälläpitäen Karjalaa'

Sille määrättiin tarkastajat keväällä, mutta syksyllä opinnäytteiden arvostelun tulokset olikin jätetty tiedekuntaneuvoston pöytäkirjoista pois. Myöskään ProKarelia tai asianajajan omat webisivut eivät ole lisurin kohtalosta hiiskuneet.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikuttaa siis hieman siltä, että lisuri on jäänyt hyväksymättä. Eipä kyllä ole vaikea kuvitella mitä Silvennoinen siinä yrittää väittää, joten kyllä sellaisen hyväksyminenkin voi olla vaikeaa reaalimaailmassa eläviltä laintuntijoilta :D

Anonyymi kirjoitti...

TIEDEKUNTANEUVOSTON KOKOUS
Aika: torstai 24.4.2008 klo 14.00 – 15.00:

"27
Tarkastajien määrääminen lisensiaatintutkimukselle/Silvennoinen (Kajander, p. 24367)
Päätettiin esityksen mukaisesti työnohjaajan, professori Jarno Teporan eh-dotuksesta määrätä OTK Kari Silvennoisen lisensiaatintutkimuksen ”Val-tiollisen siirtymävaiheen vaikutuksesta kiinteistönomistukseen erityisesti silmällä pitäen Karjalaa” tarkastajiksi professori Jarno Tepora ja professo-ri Vesa Majamaa.
Todettiin, että opintosuoritusten arvostelua ja kuulusteluja sekä opintosuo-ritusten tutkintolautakuntaa koskevan johtosäännön 27 §:n mukaan tarkas-tajien tulee kahden kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta yhdessä tai erikseen antaa perusteltu kirjallinen arvostelulausunto."

Eipä tosiaan löydy edes tuota arvostelulausuntoa :)

Karjala takaisin kirjoitti...

Tapaus on tietysti mielettömän kiusallinen paitsi asianajajalle itselleen ja hänen hölynpölynsä nahkoineen karvoineen nielaisseelle ProKarelialle, myös tiedekunnalle. Tuollaista ei kerta kaikkiaan pitäisi sattua.

Siksipä on kovin monta ihmistä, jotka haluaisivat haudata asian hiljaisuudessa. Minä puolestani en panisi yhtään pahakseni, jos tieto leviäisi mahdollisimman laajalle.