torstaina, elokuuta 27, 2009

Karjalaa kaasuputkesta


Yle uutisoi 27.8.2009: "Suomalaisliikemiehet vaativat Karjalaa kaasuputkesta"

Lainaus (Yle): "Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkastaja Pekka Suomela kutsuu neljän suomalaisen liikemiehen jättämää kaivaushakemusta "vähintäänkin erikoiseksi". Itämeren pohjaan kaavailtua malmikaivosta on kummasteltu kaivosalalla yleisesti."

No näin, kyllä sitä on kummasteltu jo muuallakin kuin kaivosalalla. Se ei enää riittänyt, että päätä piti hakata Karjalan mäntyyn, nyt sitä pitää saada kolautella jo Nord Streamin kaasuputkeenkin.

Kaivoshanke kuuluu samaan "perse edellä puuhun" - sarjaan kuin mitä olemme saaneet viime vuosina seurata muitakin. Sotasyyllisyystuomioiden purkuvaatimuksiin haettiin asianomistajia lehti-ilmoituksella, mistä Suomen Asianajajaliitto ojensi ilmoituksen jättänyttä asianajajaa virallisella varoituksella ammattikunnan säännöstön rikkomisesta - tuomio, joka säilyi niin hovi- kuin korkeimmassa oikeudessakin. Samainen asianajaja haki asiakkaalleen rajan siirron myötä menetettyä viipurilaista tonttia takaisin, omistusoikeutta ei myönnetty Venäjän oikeusasteista eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottanut edes koko tapausta käsiteltäväkseen.

Nyt samainen asianjaja palauttelee siis Karjalaa Suomenlahden läpi vedetyllä kaivosvaltauksella, hanke jonka lopputulos oli etukäteen selvä, vaikkei virallisia päätöksiä ole vielä annettukaan. Näillä tällaisilla kaivosvaltauksilla kun on paha tapa tulla hylätyksi silloin, kun valtaus tehdään selkeästi vain estämään jotain toista hanketta ja tätä valtauksen todellista tarkoitusperäähän tämä "liikemiesjoukko" asianajajineen ei ole edes yrittänyt peitellä alusta alkaen. Mitähän he tuumaisivat, jos valtaushakemus yllättäen hyväksyttäisiinkin, ovatkohan mahtaneet edes miettiä mitä kaivosvaltauksellaan tekisivät? No tuosta tuskin on huolta.

Kysehän on vain pelkästä julkisuuden hakemisesta näillä toivottomilla hankkeilla. Karjalan palautelua pitää yrittää pitää otsikoissa, muuten se on vaarassa unohtua. Toiminta on silti vähintään omituista, miten näillä epätoivoisilla, etukäteen epäonnistumaan tuomituilla ja suorastaan jopa naurettavilla yrityksillä edistetään Karjalan palautusta? Ei pelkkä julkisuus riitä vaan asia tarvitsisi positiivista julkisuutta. Näillä naurettavilla tempauksilla Karjalan palauttelu saa vain negatiivista julkisuutta.

Vaikka mitäpä siinä, on kai niitä huonompiakin harrastuksia kuin Venäjälle räyhääminen. Vai onko?



Ei kommentteja: