torstaina, toukokuuta 21, 2009

Historia ei palauta Karjalaa



Karjalaakin palauttelevan Pro Karelian valitsema linja törmäsi taas vaihteeksi Karjalan mäntyyn.


Pro Karelia on ahkerasti mainostanut ja esittänyt ympäri Suomea latvialaisen Edvins Snoren 'Soviet Story' -elokuvaa, joka rinnastaa natsismin ja kommunismin sekä rinnastaa nyky-Venäjän Neuvostoliittoon, eli pyrkii tekemään Venäjästä samanlaista roistovaltiota kuin mikä Neuvostoliittokin oli. Osallistuminen tähän historiasta käytävään Venäjän vastaiseen informaatiosotaan vei taas Karjalan palautusta askeleen pari taaksepäin.


Venäjän presidentti Dmitri Medvedev perusti alkuviikosta historiakomission ja Venäjällä on valmisteilla lakiesitys historian vääristelyä vastaan. Medvedevin mukaan komissiota tarvitaan "vastustamaan yhä aggressiivisempia yrityksiä kirjoittaa historia uudelleen Venäjälle epäedullisessa valossa". Venjällä valmisteilla olevan lakialoitteen mukaan historian väärentäjille ja Venäjän edun vahingoittajille voisi määrätä 3–5 vuotta vankeutta ja tämä koskisi myös muiden maiden kansalaisia. "Soviet Storyn" kaltaisten Venäjän virallisen historiankäsityksen vastaisen, Neuvostoliiton natsismiin rinnastavan ja sen toimet kriminalisoivan, sekä nyky-Venäjän Neuvostoliittoon rinnastavan tapaisten, siten venäläisten silmissä Venäjän vastaisen propagandan levittämisestä tulisi siis rikos Venäjällä, jos aloite saa siellä lain voiman. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että esim. Pro Karelian pääsihteeri Veikko Saksi voisi joutua pidätetyksi ja saada 3-5 vuotta vankeutta, jos erehtyisi menemään Venäjälle lain tultua voimaan.


Olen aina sanonut, ettei historiaan vetoaminen palauta Karjalaa ja nykyisen kehityksen perusteella tuon voi vain alleviivata. Yhteistä näkemystä historian kulusta ei ole löydettävissä, joten siihen on turha vedota. Historia on umpikuja. Venäläiset tunnustavat vain, että Karjala oli joskus laillinen osa Suomea, mutta suomalaistenkin on pakko tunnustaa, että se on nyt laillinen osa Venäjää. On turhaa ajan ja voimavarojen haaskausta jämähtää kiistelemään siitä, miten ja miksi alue vaihtoi omistajaa. Energia tulisi suunnata siihen, miten alueesta pääsisi taas suomalaisetkin hyötymään ja miten suomalaisten paluu kotiseuduilleen hyödyntäisi Venäjää.


Pro Karelian alkuperäisen, nyt jo ilmeisesti ja valitettavasti hylätyn mission sanoin; "Siirretään syrjään syyllisyyden, vihan ja katkeruuden tunteet, epäluulo ja historiassa kohdatut vääryydet ja rakennetaan palautusta ensisijaisesti paremman yhteisen tulevaisuuden" pohjalle. Siitä voi jo siis jättää pois viimeisen lauseen, eli "ja historian totuuden pohjalle", koska tuo totuus vie vain umpikujaan, koska yhteistä totuutta ei ole löydettävissä sillä totuuksia on useampia näkökulmasta riippuen. Valtioiden rajojen siirtäminen ei saa olla itseisarvo ja tarkoitus vaan ihmisten tulee tulla ensin. Suomalaisilla on oikeus kotiseutuihinsa, olivat ne sitten minkä tahansa valtion rajojen sisällä.


Mitään muuta tietä suomalaisten paluulle Karjalaan ei ole, kuin historian syrjään siirtäminen. Jos tähän ei kyetä niin Karjalan voi unohtaa ja tulevaisuus on pelkkää turhaa riitelyä.




perjantaina, toukokuuta 15, 2009

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Vakka löysi kantensa


Minä olen moitiskellut Karjalan palauttajia ja ennen kaikkea Pro Kareliaa siitä, kuinka kysymys Karjalan palauttamisesta on pilattu perse edellä puuhun kiipeämällä, eli vääriin asioihin keskittymällä ja vääriä mantroja hokemalla, ja sitähän se touhu on yhä. Nyt sinne samaan mäntyyn näyttää jo tunkevan Pro Karelian kaveriksi ja vastapainoksi nämä "antifasistit", jotka ovat jo ehtineet Pro Kareliankin julistaa rikollisjärjestöksi.

Täytyy myöntää, että noita juttuja lukemalla alan paremmin ymmärtää Suomi24:n Karjalan palautuspalstalla reuhaavan "kerettiläisen" ja muiden palstan puskajussien suurta huolta näistä "antifasisteista" ja sitä kuinka mielellään he julistaisivat kaikki Karjalan palautusta vastustavat tuohon sakkiin. Kiitän tarjotusta kunniasta, mutta en edelleenkään aio liittyä näihin "antifasisteihin", eivätköhän he pärjää ilman minuakin.


Täytyy vain sanoa, että vakka on nyt kantensa löytänyt ja sen se myös ansaitsee, eli onneksi olkoon Pro Karelialle. Toivottavasti liitostanne "antifasistien" kanssa tulee pitkä ja yhtä antoisa ja myrkyisä kuin nämä tämä alkutaival on ollut.





keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

Dimitri, Aatu, Josif ja kaverit


Vanhan viiksivallun, itse Iso-Aatun 120-vuotis syntymäpäivänä maanantaina 20.4. oli tarjolla yllin kyllin säpinää Karjalan palautukseenkin liittyen. Päivänsankari itse poistui tosin muonavahvuudesta jo 64 vuotta sitten ja sitäkin voisi juhlistaa sitten ihan kohta, eli 30.4. Joka tapauksessa Pro Karelia ry yhdessä Tampereen Seudun Tykistökilta ry:n kanssa järjesti Aatun syntymäpäivänä Venäjää rankasti arvostelevan Soviet Story -elokuvan esityksen Tampereella. Alun perin sitä tähdättiin Tampereen yliopistolle, kun se Saksin Veikon mielestä on tarpeeksi punainen opinahjo - Veikolla kun on tätä sarkasmin ymmärrystä.

Yliopisto kuitenkin (tietysti) pilasi suunnitelmat kun dosentti Johan Bäckmanin antifasistit yrittivät järjestää omaa mielenilmaustaan elokuvan esitykselle viereisessä kokoustilassa. Yliopisto peruutti molempien tilavaraukset välttääkseen yhteenotot tiloissaan. Saksillehan tämä oli tietysti vain osoitus siitä, että Tampereen yliopisto vain sensuroi häntä ja hänen lempielokuvaansa. Onneksi vastaavat tilat kuitenkin löytyivät Technopoliksesta ja vieläpä samalle päivälle, joten Aatun päivänä saatiin sittenkin herkistellä Neuvostoliiton kauheuksia valkokankaalta. Paikalle oli saapunut jopa satakunta isänmaallista ihmistä Neuvostoliiton kauheuksiin tutustumaan.

Muutakin ohjelmaa toki oli, tavallisten sotasyyllisyys tuomioden purkupuheiden lisäksi esitettinpä tilaisuudessa vielä suorastaan hirtehinen ehdotus Tampereen Lenin -museon nimen vaihtamiseksi Totalitarismin uhrien museoksi. Kohteliaasti paikalle saapunut museon johtaja Aimo Minkkinen ei tyrmännyt ajatusta, muttei siitä pahemmin innostunutkaan. Minkkisen mukaan museossa nimenomaan tarkastellaan kriittisesti Leninin työtä ja pääpaino on silti hänen suhteessaan Suomen itsenäistymiseen. Pro Kareliallehan museo on tietysti Leninin temppeli ja palvontapaikka joka pitää hävittää maan päältä. Tai ainakin nimi vaihtaa.

Tampereen oma Karjalan palauttelija monitoimimies Seppo Lehtokin julisti olevansa tapahtumassa paikalla ja ihmisiä kättelemässä. Tarina ei kerro päästettiinkö Seppoa sisälle. Seppohan voi toki ostaa filmin netistä DVD:na.

Toinenkin merkittävä tapahtuma mahtui pieneen Suomen maahan samalle päivälle. Naapurimaan tsaari Dimitri tuli kylään. Tietysti Karjalaa palauttelevat sankarimme hyppäsivät palautusmobiiliinsa ja karauttivat presidentin linnan suuntaan Dimitrille mielipidettään kertomaan. Tietysti suomettuneet poliisivoimat ohjasivat urhomme sivummalle niin, ettei "Karjala takaisin" -huudot kuuluneet Dimitrin korviin asti. Muuta paikalle saapunutta yleisöä sankareidemme urhea yritys huutaa hyytävään vastatuuleen hieman huvitti.

Tunnettu tosiasiahan on, ettei Karjalan palautus juuri lämmitä. Vaikka huutaisi Karjalaa takaisin 8 vuotta, 7 kuukautta ja 6 päivää, olisi tuottanut tarpeeksi äänienergiaa lämmittämään yhden kupin kahvia. Eli ei siis ihme, ettei suomalaiset ole touhuun mukaan juurikaan lämmenneet. Paitsi ne, jotka ovat jo kokeilleet pään hakkaamista Karjalan mäntyyn. Se sentään kuluttaa jopa 150 kaloria tunnissa, jos pää kestää. Ja Karjalan palauttajillahan on tunnetusti kova pää, kaikessa suhteessa.
Sellaista vaivautunutta hymistelyä ja pientä myötähäpeää oli siis jostain syystä ilmassa presidentin linnan lähistöllä. MTV3 uutisoikin tunnelman olleen jostain syystä lähinnä harras, siis Karjalaa palauttelevien suunnalla. Minä taas veikkaan, että poikia vaan paleli.

Karjalan palautuksesta Suomelle ei kukaan hoksannut Dimitriltä sitten mitään kysyä. Vähän siihen suuntaan päästiin kun toimittaja pääsi utelemaan, josko mökkitonttien osto Karjalasta onnistuisi. Dimitri ehdotti toimittajalle tontin vuokraamista, Venäjällä kun ei voi ulkomaalaiset ostella maata raja-alueilta, eikä varsinkaan maatalousmaata. Mutta kuka sitä nyt kesämökkiä metsittyneelle pellolle laittaisikaan, Laatokan rannallehan sellainen olisi laitettava. Seuraavana päivänä Dimitri sitten otti ja lähti. Eikä palauttanut vieläkään sitä Karjalaa.

Ilmeisesti tämä Super-Maanantai ja tsaari Dimitrin vierailun jatkuminen sitten kuitenkin otti hieman voimille. Ainakaan Saksin Veikoltakaan ei ole ilmestynyt uutta artikkelia Pro Karelian nettisivuille antifasisteista, Soviet Storysta tai sotasyyllisyydestä vielä tänään, vaikka niitä yleensä viime aikoina on ilmestynyt kaksi päivässä. Ehkäpä sitten illemmalla kun Veikko on herännyt. Sen Karjalan palauttamisen Veikkokin näyttää nyt jättäneen vähemmälle ja keskittyvän tuonne Viron suuntaan. Ymmärtäähän sen kun mies itsekin asuu mieluummin Tallinnassa kuin tynkä-Suomessa.
Ja uutisiinkin tosiaan päästiin. Enpä muista milloin viimeksi homma olisi ollut näin pinnalla mediassa.

Tästä näyttää tulevan hyvä Karjalan palautusvuosi, jos tahti pysyy yhtä tomerana.


Iltasanomat: Ensimmäiset mielenilmaukset järjestettiin jo maanantaina aamupäivällä tasavallan presidentin linnan tuntumassa Katajanokalla. Siinä vaaditaan perinteisesti mm. Karjalaa takaisin.

Kauppalehti: Mielenosoittajat vaativat Karjalaa takaisin

MTV3:
Mielenosoittajia oli Tikkasen mukaan hyvin vähän, ja he poistuivat paikalta hyvin pian. - Tunnelma oli lähinnä harras.

Helsingin sanomat: Ja mielenosoitusta ihan livenä (toivottavasti Aluepalautus ry:n Klaus Hemanus ei vilustunut ;)):